Olen 16v tyttö ja seurustelen 21v miehen kanssa. Tutustuin mieheeni vastaamalla hänen ilmoitukseensa eräällä ns. senssipalstalla. Minulla ei mene kotona hyvin ja kesällä karkasin tämän miehen luokse, joka silloin oli ystäväni, jota en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin ja jonka olin tuntenut kuukauden verran. Niin, karkasin hänen luokseen ja yritin näin parantaa tulehtuneita välejä kotiini. Rakastuin mieheen ja annoin hänelle neitsyyteni ja olen siitä onnellinen. No, poliisi haki minut miehen luota kiireellisen huostaanoton voimalla ja minut laitettiin kuukaudeksi lastenkotiin. Siellä aloitin psygologin, jolla käynnin lopetin jo syksyllä. Nykyisin näen rakastni noin joka toinen viikonloppu, olemme olleet yhdessä n.9kk ja kihloissa kuukauden verran vähemmän. Rakastan miestäni, ainoa huono asia on välimatka ja masennukseni. En tiedä, mihin elämä minua vie. Tiedän, että minun on pian aloitettava psykologilla käynnit uudestaan.
Viimeistään kahden vuoden päästä, täytettyäni 18v, muutan rakkaani luo.
Minulla vain on välillä päiviä, hetkiä, jolloin tunnen vihaavani itseäni, miestäni, elämää. Se lienee juuri masennusta. Ja muutan usein rakkaani sanoja pahoiksi, viiltäviksi ajatuksiksi, mitä ne eivät ol koskaan olleet.
Pyydän vain jonkinlaista kommenttia Teiltä
Viimeistään kahden vuoden päästä, täytettyäni 18v, muutan rakkaani luo.
Minulla vain on välillä päiviä, hetkiä, jolloin tunnen vihaavani itseäni, miestäni, elämää. Se lienee juuri masennusta. Ja muutan usein rakkaani sanoja pahoiksi, viiltäviksi ajatuksiksi, mitä ne eivät ol koskaan olleet.
Pyydän vain jonkinlaista kommenttia Teiltä
Vastaukset 4
Vanhimmat
oon 15 likka ja mulla on oma kohtasia kokemuksia psygologeista liikaakin.ja oon tullu siihen tulokseen et ne vaan vääristelee totuutta ja määrää mielialalääkkeitä sun muuta paskaa.lopetin tabujen syönnin kuukauden jälkeen ku huomasin, et vaikka oisin mieleltäni surullinen,hymyilen ja olen kaikille iloinen ja ystävällinen.aloitin viiltelyn,viinan ja vahvojen särkylääkkeiden seka käytön.tästä kaikesta minut irti sai rakas jätkäkamuni(20) jonka kanssa olen ollut kihloissa vuoden.mukava että vanhempani suostuivat.haistatin paskat psygologeille ja aloin ELÄÄ!vuoden päästä muutan kultani luo asumaan ja lähen amikseen.linjakin on jo tiedossa.yritä selvitä ilman psygologia,siitä menee sekaisin!!!olen varma että saat asiasi järjestykseen kultasi kanssa.voit mailata mulle jos haluat. [email protected] tsemppiä!
En tiedä, minkä takia välisi porukoittesi kanssa ovat huonot? Jos suinkin mahdollista, kannattaisi varmaan edes yrittää parantaa niitä? Olet kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että sinulla on välittävä poikaystävä. Ei kaksi vuotta pitkä ole, ja näettehän sentään edes joka toinen viikonloppu!
Tsemppiä ja mukavaa kevättä!
Ennen karkaamistani yritin kaikin voimin parantaa välejäni äitiini.
Se ei onnistunut.
Olen luopunut koko asiasta, yritän vain kestää ja pitä itseni kasassa, kunnes pääsen pois tästä paskasta
Mullakin on masennuskausia. Ennen luulin, että mä olen vain masentunut ilman syytä, tai kaikki vain yksinkertaisesti on paskaa. Harkitsin jo menemistä psykologille puhumaan ja hakemaan mielialalääkkeitä.
Sitten aloin seuraamaan milloin masennukseni oli kaikkein kauheinta ja huomasin että se tuli aina, joka kerta paria päivää ennen menkkoja. Olin muutenkin kömpelömpi, tiputtelin tavaroita ja kompastelin, puhuin sekavammin ja halusin olla yksin enemmän.
Siitä lähtien kun tajusin, että kärsin pms-oireista, olen tullut paljon paremmin toimeen masennukseni kanssa. Olen jopa oppinut jollain tavalla pitämään siitä.
Pidän sitä jonkinlaisena puhdistuskeinona. Mietin niinä päivinä mitä kaikkea haluaisin korjata elämässäni (silloin kaikki tosin tuntuu tarvitsevan korjaamista) mutta usein itken surullisena silmät päästäni ja menkkojen alettua nauran eilisellä itkulle ja mietin miten kaikki silloin näytti niiiiiiin harmaalta.
Tämän masennuksen jälkeen ja sitä aina jälkeenpäin miettiessä sitä paitsi pystyy nauttimaan muista elämän pikku asioista täysillä.
Edes joskus kaikki tuntuu olevan hyvin.
Saattaa kuulostaa oudolta jos ette ole itse huomanneet itsellänne saman tyylisiä oireita. Mutta monille pms-oireet ovat täyttä totta.
Eli jos luulet että tämä tieto voisi auttaa edes hieman, kannattaa etsiä vaikka netistä tai kirjastosta joitain kirjoja ja tutustua muiden kokemuksiin ja tehtyihin tutkimuksiin.
Onnea rakkauteenkin!! =)