Miten saisi pojan innostumaan elämästä.
Se makailee vain masentuneena sohvalla.
Ikää on jo pitkälti yli kahdenkymmenen.
Nytkin se komentelee ehkä koko kesän isää
ja äitiä, että rahat pois ja ruokaa eteen.
Se makailee vain masentuneena sohvalla.
Ikää on jo pitkälti yli kahdenkymmenen.
Nytkin se komentelee ehkä koko kesän isää
ja äitiä, että rahat pois ja ruokaa eteen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hei,
Siis eihän kukaan täyspäinen vanhempi tuollaista kestä. Olette kait lellineet poikanne pilalle ja hän tietää että äiskä ja iskä AINA passaavat häntä. Miettikääs nyt miten olette hänet kasvattaneet, turha on syyttää pelkästään poikaa.
Noita peräkamarin poikia tulee juuri liikaa paijailluista pojista; he eivät opi vastuuta, eivät ota elämää "omiin käsiinsä", tehkää selväks, että nyt SAA RIITTÄÄ!!!
Miksi olette kasvattaneet hänet sellaiseksi,vaatimuksia ja sääntöjä pitää esittää lapselle jo enen aikuisikää
nykyään.
Aivan sama täällä.
Ei vain elämä innosta, minkäs teet?
Vaimo sanoo, että kyllä se siitä lähtee.
Yritän patistella, turhaan. Valittaa äidilleen, että iskä patistaa muuttamaan kotoa pois.
Hänellä on kyllä sivaripalvelus käymättä, pantiin armeijasta pois, kun ei voinut marssia täyspakkaus selässä, tuli polvi aina kipeäksi.
Mutta iskää potuttaa joka tapauksessa.
Ymmärrän oikein hyvin sinua.
Miksi valitatte,olisitte pitäneet kuria lapsillenne ajoissa
on teitä jämäköitäkin kasvattajia.
Vanhatpiiat ja -pojat ovat useimmiten parhaiten perillä kasvatuksen salaisuuksista.
Ei se ole aina siitä kasvatuksesta kiinni. Vaikka kuinka hakkaisi, ei auta.
Mutkikasta se on. Eikä tässä valiteta, todetaan vain.
Jo selvisi,siis jäbä on nyt kasvanut niin isoksi ettei isä enääuskalla hakata,sekö mielestäsi on kasvatusta
huomenta ensin...:), ja sitten näihen lapsen kasvatusasioihen *puhuu kun paraskin*. Olen pannut merkille, että saman perheen lapset voivat olla hyvinkin erilaisia henkisiltä vahvuuksiltaan ja kypsyvät maailmaan eri tahtia, toinen tarviaa aikaa, neuvoja ja neuvotteluita, kun taas toinen tietää jo melkein syntymästään mitä haluaa.
Sanoit tuola jossain ettei hän "jaksanut" armeijan tahissa marssimista, olisiko niin että poikasi haluaisikin tulevaisuudessa jollekin sellaiselle alalle joka ei olekaan ihan perinteisesti niin "miehinen", jos hän on sillä tavalla herkempi ettei rohkene ajatella ääneen mahdollisuutta hakeutua, vaikka terveyden hoito- tai sosiaalialoille, kysypäs ja keskustele poikasi kanssa, kyllä heidän päässään yleensä on ajatuksiakin, vaikka se joskus meistä vanhemmista näyttää vain räppäävän...
Terveisin äiti joka on jo saanut laittaa kätensä kainaloita myöten ristiin kasvatusvastuista, ei ole kuin minäminäminä kasvatettavana...
mutta ei ole kyllä sen kummemmin hakattu.
Viittasin vain tuohon herastuomarin kuritukseen, kai se luunappi tai tukkapölly on jonkinlaiseen hakkaukseen verrattavaa.
mutta meni polvi aina täyspakkauksen kanssa turvoksiin ja kipeäksi.
Siksi laitettiin sieltä pois.
Olisi kyllä tykännyt olla, kovin ovat "sotaisia" kaikki poikani.
Joskus tässä oikein porukalla jonkin puoleista naapuria "pannaan halvalla".
Ei tämä tilanne vielä kovin paha ole, kunhan saa sen sivarin käytyä.
Olisi armeijaan taasen parin-kolmen vuoden päästä kutsuttu polvea testaamaan, mutta ei enää ole kuulemma sinne hinkua.
Elämäähän tämä vain on!
PS. Potut ovat sitten maassa ja sipulit myös, mitäs siihen sanot????? :).
,meilä taitaa jäähä potut laittamatik tänä kesänä ja sipulit ja muut semmoiset, pittää sitä mökkiä ehättee, kirvesmiesten apuna vain, mutta kuulemma tarviaa olla possina:)
En ole mikään multasormi oikein, kynssiin alle männöö multtoo:)) eikä se tunnu mukavalta...kukkapenkkiä hoijjan sitten...
Kyllä ne lapset elämän oksansa löytää... jokkainen, elä huoli, toiset vain kasvaa vähän pitempään, niin se on..
On ollut niin ihanan kaunis päivä, aurinko kimmeltää ja kipunoi järven pinnasta..tämä on elämää...
Hähää!!!
Oliko otsikko hämmäävä?
Viimisen kerran laitoin pottuja maahan henkilökohtaisesti.
Ei meinaa selkä enhään kestää, on niin savinen maa, ettei sahralla oikein onnistu.
Kaupastahan niitä saapi, ja nuoriso ei oikein niitä syökhään, semmosta soon.
Kukkapenkit on naisväen hoiossa, meikäläinen hoitaa tuon hyötypuolen.
Mukavaa, ko sieläki alkaa olehmaan kesä voiton puolela.
PS. Tässä taasen Jermulle arkipäivää....
säikähin, että loukkaannuitko kasvatus "neuvvoistani.:), mitäs näistä miun puhheista otettavvoo..
Ai siekään et enää innostu potatin kasvatukseen; meillä ei ole oikein säilytystilojakaan juuresten säilytykseen, siitäkin syystä emme katso sitä oikein kannattavaksi hommaksi. Olisihan ne tietysti kesällä aina äärellään ottaa, mutta kun jne...:), ei innosta ja sillä sipulit..
Onkkoon se toinen Lappalainen suanu siemenperunasa itämmään..:?
niitä puikuloitansa sinne tunturin hietamelhaan.
Mikä lienee tullu, onko menny Soneran piuhat poikki sieläpäin???
Taikka masto menny nurin....
Tai on juronu kothaansa ja pannu rookin kiini!
Mukava olis joskus "kuulla" hänenki rytkäyksisthään...
Kasvatus- ja kaikki muukki neuvot on aina tervetulheita, niin mie piän kyllä.....
ette sielähän on vielä maa jäässä ja lumessa.
Saattaa olla kelirikon takana Lappalainen.
se olla takkuisten takana Lappalainen, missä lie säilössä..:)
On se muuten jännä juttu kun niitä puikulapottuja kasvattaa täällä meidänkin korkeuvvella, niin ei mene montaa vuotta kun niistä häviää se puikula muoto, outkoon kokkeillu millonkkaa moista..
Olipa meillä helteinen päivä, ensimmäinen lajiaan, voipi vaikka ukkonen pärähellä ensyönä, senj makunen ilima oli, hikinen oikein..
Hyvvee yötä siulle,olen herännyt jo kolmen maissa viime yönä ja olen ihan poikki nyy, ja hyvää yötä tietennii kaikille muillekkii jotka sattuu kurkkaamaan tänne.
Puikuloita olen yrittänyt myös kasvattaa, kotoa raahasin siemenpotut. Toisena vuonna tuli jo erittäin huonoja, mustuivatkin päästänsä osittain.
Ei ole aurinkoa tarpeeksi.
Nyt näyttää tulevan oikein mahtava päivä, neljä päivää kesälomaan, jihuuuuuu!!!
On lapsellisen hauskaa.......
, hyvä se vaan ettei se lapsi häviä meistä kokonaan koskaan, myönnän olevani hieman lapsellinen toisinnaan *ihan joskus vain*..:)
Ainakkii yhen päivän sait hyvistä lomailmoista naatiskella, myös täällä on mitä hienoin kesäkeli, nyt hieman nostaa pilviä, lienee se ukonilma tulossa illaksi, semmoista luppailivat aamulla.
Kesälomaan on vielä pitkästi, tai haluan pitää sen vasta elokuussa, on niin paljon lomituksia tiedossa ettei kannata oikein jäädä aiemmin. Voihan se takki olla tyhjä jo heinäkuussa, mutta pittää yrittee jakssoo vain. Mites siulla sellaisia muutaman päivän lomajaksoja on?
pakkolomia, ne edelliset, vaikka mielellään lomalla olin.
Nyt alkaa "oikea" kesäloma, ja se kestää neljä viikkoa.
Vaikka tässä hieman sateleekin välillä, lämmintä on ja kukat hulluna kukkivat. Ja tuomipihlajat.
Mahtavaa ja upeeta!!!!!
Samaa sinnekin.
Masennukseen löytyy nuorille ammattiapua,sensijaan huonon kasvatuksen tuloksia on vaikeaa korjata aikuis-iässä
ei sitä laiskoja elätetä .
Ei ruokaa jos ei mitään ntee jos ei töitä on niitä kovihommia aina jos millä mitalla
Poika ylös soffalta ja itse tekemään ruokaa siivoamaan ja laittamaan huusholli järjestykseen jokapäivä . Työvoimatoimistoon hakemana töitä mitä vain ja kursseille ei tartte vanhempien nurkissa nuhjata enää ollenkan
"Pistä, laita, käske, vaadi ja mitäs hemmottelit pilalle!"
Tälläistäkö huolestunut ja tukea kaipaava äiti tai isä tarvitsee ohjekseen:(
Luulen, että useimmat 'ongelmanuorten' vanhemmat haluavat vain puhua - tulla kuulluksi ja mahdollisesti jakaa samaa kokeneen kanssa ajatuksiaan.
Jokainen vanhempi, isä ja äiti tietää tuon edellä ohjeitaan jakaneen keinojenkäyttömahdollisuuden.
Se kun vaan ei ole niin yskinkertaista.
Halu ja innostus tulee lähteä nuoresta itsestään ja haukkumalla ja pakottamalla ei tapahdu mitään - korkeintaan se pahin mahdollinen, nuori luovuttaa.
Aikuiselle nuorelle tulee oma aikansa ryhdistäytyä, vanhempien taholta vaaditaan vain kärsivällisyyttä.
Sellainenkin mahdollisuus tulee ottaa huomioon, että nuoremme ei koskaan pärjää niin hyvin kuin joku ikätoverinsa, sillä häneltä puuttuu jostain syystä motivaatio, mutta jonkun paikkansa yhteiskunnan koneistossa jokainen löytää aikanaan.
Tie voi kulkea alkoholi ja vaikka huumekokeilun kautta, mutta toivoa ei kannata menettää.
"Synkimmäläkin pilvellä on hopeareunus."
Tahdon rohkaista kaikkia ongelmanuorten vanhempia, sillä tiedän kokemuksesta mitä se on kun tytär kieltäytyy menemästä kouluun, tai töihin ja yleensä tekemästä mitään.
Tänä päivänä tilanne on aivan uudenlainen.
Likka piristyi aivan kuin taikaiskusta ja tippaakaan kunniaa en ota itselleni, sillä hänellä vaan loksahtivat päässään asiat kohdalleen.
on varmaan monelle vanhemmalle tästäkin kirjoituksesta.
Kyllähän ne nuoret paikkansa hakevat, tavalla tai toisella.
Toinen myöhemmin kuin toinen, mutta kuten sanoit, sieltä se löytyy.
kannustavin "ns.tavallinen"kannanotto nuorista vanhemmille,mihin olen näillä palstoilla törmännyt.
Huomenta ja vielä kerran,upea teksti!