Palasin karaten pariin vuosien jälkeen

On hyvä

Samaa mieltä, nykyään on pelkkää hippakilpa karatea. Aloitn itse 1972 ja silloin laji oli kova ja olin alkuvuodet japanilaisten opissa ja mestari Tagashi Ogata myönnsi minulle 1978 mustan vyön 1 dan.
Ottelupuolella oli alkuaikoina todella kovia ukkkoja, Härski, Jahku ym ja SHukokai karate kun tuli suomeen sieltä löytyi luunkovia karatekoita myös.
Karateliiton puolella oli Nata kova sana oli kova mawa ja pyyhkäisty niin että ukko lensi ilmassa.
Minä hioin tekniikkani kovaksi wadossa Tagashin ja Keijon kanssa ja treenaisn tuntikausia mm makiwaraa ja kovetin sääriluunia ja nyrkkini.
Oli aitoa karatea ei sitä ole enää suomessa paitsi Kyokushinkai/Ashihara joissa pieni porukkaa treenaa kovaa alkuperäisellä tavalla mutta karateliiton puolella ei ole alkuperäsitä karatea enää lainkaan.

Kyokushinkai on kovinta ja parasta karatea kuten alkuperäinen Okinawan Gojuryu myös.
Aikoinaan Suomessa harjoiteltiin wado ryuta mutta se muuttui monessa seurassa ns Finkarateksi eli pelkäksi kilpapiste otteluksi vailla vahvaa perustekniikkaa eli huitomista ja hyppelyä.

Okinawan Goju Ryu on minulle vähän mysteeri. Muutamat treenit joskus kävin, vaikutti että hiotaan pelkkää kataa ja bunkaita. Hiki ei tullut eikä se käytännönläheiseltä oikein vaikuttanut kun vetäjien puheissa.

Alkuperäinen Okinawan karate on kovaa mutta suomessa ei sitä paljon ole vaan sillä nimellä voi olla ihan muuta.
Suoritin itse Wadossa mustan vyön 70 luvulla ja vaihdoin sitten jujutsuun(englantilainen jj ja Hokuto ryu) ja jujutsu danin suoritin 80 luvun lopulla.
Nyt treenailen Krav magaa itsepuolustusmielessä ja mustia vöitä en enää aio suorittaa vaan pidän taitojani yllä pari,kolme kertaa viikossa.

Onko mielestäsi mustat vyöt kärsineet inflaatiosta? Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn. Oma tausta urheilupuolelta, pari vuotta harrastelin karatea joskus ja en oikein tykännyt siitä vyöarvoihin tuijottamisesta. Esim. siis matalan kynnyksen kisoissa tuntui että keltavöisenä sai huomattavasti huonommin pisteitä kuin oranssivöinen vaikka osa vastustajan pistesuorituksista tuntui omissa kyynärvarsissa. Leirillä tuntui saavan isäntäseuran vihreävöisen haukut tuplana kun itse tuskaili että osuipa kankea pari tähän treeniin.
Niin en oikein jaksanut hommaa kovin pitkään jatkaa kun tuntui että todellinen kehitys ja vyön väri eivät oikein kohdanneet.