Kun olen perillä, saan vain rakastaa

Anonyymi-ap kirjoitti:

Kun saisin aamuisin kertoa, miten rakastankaan huuliasia, silmiäsi ja leukasi kaaria, kun saisin aamuisin kertoa haluavani suukotella hellästi kasvojasi ja kertoa sinun olevan ihmeellisintä, mitä olen koskaan kohdannut – tietäisin olevani perillä. En koskaan lopettaisi kysymästä, mistä tänään nautit tai nautit eniten eilen.

Alitajunta ohjaa elämää tukevalla otteella, ja sydämen ääni jää mennen tullen egon jalkoihin. Voit keskittää kaiken huomiosi upeaan unelmaasi, mutta jos et alitajunnan tasolla usko, että se on mahdollista, mitään ei tapahdu. Onko meillä rohkeutta vaihtaa suuntaa, jos se tuntuu oikealta? Syvällä mielessäni jylläävät vielä nuo hetket kanssasi ja pelko olla vaihtamatta suuntaa.

Miksi niin usein suoritamme enemmän muiden toiveita kuin unelmoimme ja kuuntelemme sitä, mitä oikeasti haluamme? Pysähdy, hiljenny ja kysy itseltäsi, mitä haluaisit, jos tietäisit, että saat sen varmasti? Mitä uskaltaisit unelmoida, jos kukaan ei saisi tietää?

Tiedostan, että haluan jotain, mitä minulla ei nyt ole. Olen vielä joskus tarpeeksi rohkea ja valmis, alkamaan kulkea kohti unelmaani. Ja silloin unelmani, toiveuneni, se mahdottomaltakin tuntuva asia, mitä haluan enemmän kuin mitään muuta, on vieressäni ja saan kertoa aamuisin hänelle, että olen perillä. Ja kun olen perillä, tiedän että saan vain rakastaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä