Suureksi surukseni ilmoitan, että sisareni nenna nukkui pois yllättäen torstain vastaisena yönä klo 03.56 anoreksiasta johtuviin komplikaatioihin.
Suru on valtava ja tuska hirveä. En tiedä, mitä osaisin enää sanoa. Itken ja ja olen. kouluni loppui oletettua aiemmin tänä keväänä tavalla, jota en ikimaailmassa olisi halunnut.
kesä vastassa ja rakas sisar poissa. miten selviän, miten perheeni jaksavat ja selviävät?
Miksi nenna, joka halusi parantua vielä ja jolla oli tahtoa parantua?
Tuntuu kuin kohtalo nauraisi meille päin naamaa. nyt, kun luulimme pahimman olleen jo ohi, se ei ollutkaan.
kaipa alitajunnassa jotenkin tiesin tai ainakin pelkäsin, mutta nyt se on niin lopullista...
nenna nukkui niin kauniina ja pienennä...
kiitos itseni ja perheemme puolesta kaikille, jotka monin eri tavoin kirjoititte jo nennan kanssa ja myöhemmin minun kanssani ja toivoitte kaikkea hyvää. tuntui hyvältä ja lämpimältä huomata, että on ihmisiä, jotka jossain tuntematta välittävät ja tukevat.
nennan siunaustilaisuus on 4.6. klo 13. nenna poltetaan ja hänen tuhkansa ripotellaan luontoon, jossa hän jatkaa elämäänsä monin eri tavoin.
"on hiljainen taivaanranta
ei linnunlaulu soi,
ei kuoleman arvoitusta
aina ymmärtää voi"
janina & perhe
Suru on valtava ja tuska hirveä. En tiedä, mitä osaisin enää sanoa. Itken ja ja olen. kouluni loppui oletettua aiemmin tänä keväänä tavalla, jota en ikimaailmassa olisi halunnut.
kesä vastassa ja rakas sisar poissa. miten selviän, miten perheeni jaksavat ja selviävät?
Miksi nenna, joka halusi parantua vielä ja jolla oli tahtoa parantua?
Tuntuu kuin kohtalo nauraisi meille päin naamaa. nyt, kun luulimme pahimman olleen jo ohi, se ei ollutkaan.
kaipa alitajunnassa jotenkin tiesin tai ainakin pelkäsin, mutta nyt se on niin lopullista...
nenna nukkui niin kauniina ja pienennä...
kiitos itseni ja perheemme puolesta kaikille, jotka monin eri tavoin kirjoititte jo nennan kanssa ja myöhemmin minun kanssani ja toivoitte kaikkea hyvää. tuntui hyvältä ja lämpimältä huomata, että on ihmisiä, jotka jossain tuntematta välittävät ja tukevat.
nennan siunaustilaisuus on 4.6. klo 13. nenna poltetaan ja hänen tuhkansa ripotellaan luontoon, jossa hän jatkaa elämäänsä monin eri tavoin.
"on hiljainen taivaanranta
ei linnunlaulu soi,
ei kuoleman arvoitusta
aina ymmärtää voi"
janina & perhe
Vastaukset 36
Vanhimmat
Syvin oasanottoni... Niin surullista...
Tippa tuli silmään.. Voi pientä Nennaa..Hänkö oli vasta 23? Tuntuu niin pahalta, vaikka vain Nennan tekstejä täällä luin, mutta silti. Hän aidosti yritti parantua ja kirjoitti tuolla aiemmin miten kamalat loppu tulokset olivat, mutta on iloinen kuin parantui.. huoh. Niin pienestä se on kiinni..yksi vaivaton laihtumisleikki ja mikä onkaan loppu tulos? Voimia teille!!
Osaanottoni.Surullista että joidenkin täytyy kuolla,esimerkkinä muille.Pysähdytti se minutkin hetkeksi ajattelemaan. Toivottavasti pysäyttää muitakin. -Psykoositar-
Janina, syvimmät osaanottoni!! Olen niin pahoillani. Toivoin niin kovasti, että kaikki kääntyisi parhain päin..joka päivä olen täällä käynyt katsomassa, että olisitko kirjoittanut jotain uutta, mutta tällaista en olisi missään nimessä halunnut lukea..
Jos haluat kirjoitella minulle sähköpostia, osoite on [email protected]. Sen verran voin tässä sanoa, että tiedän, miltä sisaren menettäminen tuntuu. Oma sisareni on myös kuollut, vaikka ei anoreksiaan. Tietenkään toisen tunteita ei voi koskaan tietää täysin, mutta tietyt asiat tavallaan aina toistuvat suruprosesissa.. Itselläni monen vuoden syömishäiriötausta.
Jos olisin lähelläsi, halaisin sinua lujaa ja istuisin vierelläsi kuuntelemassa ajatuksiasi..
*voimahalaus*
Eksyin äsken tälle palstalle. Luin ensin suru-uutisesi ja sitten vasta siskosi aikaisemmat kirjoitukset.
Todella surullista! Sisaresi vaikutti todella motivoituneelta parentumaan! Hänellä tuntui olevan monia asioita, joita hän odotti innolla.
En voi sanoin kuvailla sitä, kuinka pahoillani Nennan lähdöstä olen. En löydä sanoja.
Voimia perheellenne! Jaksamista! Rakkautta ja lämpöä!
"On hiljainen taivaan ranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi."
Rakkain terveisin,
Venla
Huomasin laittaneeni osanottorunoksi vahingossa saman kuin sinä, Janina, omaan kirjoitukseesi. Jotenkin se tuntui vain parhaimmalta.
tämä on väärin. on väärin, että ihminen, joka jaksoi niin maltillisesti omista tuskistaan huolimatta yrittää auttaa jokaista tämän palstan lukiaa. on väärin, että hän on nyt nukkunut pois. ja on väärin, että joku ikäisesi, ripari-ikäinen, kuten minäkin joutuu kokemaan tuon tuskan!
voin lohduttaa sinua vain sanomalla, että sinun ei tarvitse olla vahva. sisaresi on nyt paremmassa paikassa. nyt sinun on aikaa ajatella itseäsikin. syvin osaanottoni ja jaksamista. toivottavasti löydät sinäkin elämääsi onnen!
otan osaa teidän suruun...
voimia teille,että jaksatte jatkaa eteenpäin...
Kyyneleet vierivät virtana poskillani. En osaa ilmaista sanoin mitä tällä hetkellä tunnen. Varmaankin surua, myötätuntoa.
Tutustuin sinuun ja sisareesi vasta äskettäin kun luin suruviestisi ja Nennan tarinan. Se kaikki kosketti minua syvästi, sillä olen itse kamppaillut usean vuoden ajan anoreksian kourissa. Nyt alan olla voitolla. Uskon, että Nennan tarina vahvistaa minun (ja kenties muidenkin) halua parantua. Hän oli esimerkillinen ihminen. Sisaresi halusi parantua. Kunpa hän vain olisi saanut elää.
Toivon, että sinulla ja perheelläsi vielä riittää voimia jatkaa. Ottakaa tukea toisistanne. Lämmin ja lohduttava halaus myös minulta. Olet ajatuksissani.
Rakkaudella Kristallilapsi
Otan osaa suruunne.
Itselläni on myös sisar ja hän on minulle tärkein ihminen tässä maailmassa. Tuntuu tosi pahalta ajatella sinun tilannettasi nyt. Niin pahalta, etten löydä tätä enempää sanoja.
Haluaisin halata sinua, mutta en voi muuta, kuin toivottaa voimia.
Laitan kynttilän.
kaikille osanotoista. nyt vasta alan ymmärtämään, miten suuri merkitys Nennalla ja hänen sairaudellaan on ollut monille ihmisille.samoin perheellemme se on ollut iso yllätys.toisaalta se tuntuu hyvältä, että nennan sairaudella oli näinkin suuri merkitys,mutta toisaalta se tuntuu pahalta ja katkeralta. miksi juuri nenna?
tuntuu, että olen antanut pienessä hetkessä niin paljon, että voimani ovat lopussa. odotan vain, että hautajaiset olisivat ohi ja pääsisin itse lepäämään... siltikin olisin vielä tehnyt jotain enemmän, jotta nenna olisi saanut elää...silti tuntuu, etten haluaisi luovuttaa nennaa pois, eikä ikinä tulisi hautajaisia.
kirjoitin jo kuolema ja suru-osiolle,jossa mietimme nennan hautajaismusiikkia. jos teillä on mielessänne kauniita kappaleita tai runoja tai jotakin, olkaa kilttejä, ja kirjoittakaa niistä joko tänne tai sinne kirjoitukseni yhteyteen, jotta saisimme nennalla hänen näköisensä muistojuhlan.
en osaa sanoin kuvata sitä tunnetta ja lämpöä, joka tulee teidän viesteistänne. tuntuu kuin olisin kuitenkin saanut uusia ystäviä! kiitos siitä teille.
janina
Moi!!!!Tosi surulline tarina...melkee tuli itelläki itku silmää ku ajattelee et tommost tapahtuu Nennalle(siskolles)ja melkee joka päivä maailmas!!!!!Tos on hyvä opetus ihmiset ÄLKÄÄ RUPEKO LAIHDUTTAA!!!!!!!!!!!olkaa onnellisia sellasina ku te ootte...ootte kaikki just hyvää ja kauniita omina itsenänne:)!!!OTTAKAA ELÄMÄSTÄ KAIKKi irti..ja viel osanottoni nennan sunhteen:)pärjäile
En tiedä mitä sanoa, mutta todella viesti sai minulle kyyneleet silmiin. Olen itse nuori ja anoreksiasta toipumaan päin ja yritän ymmärtää, ettei omalla terveydellä sovi leikkiä.
Suru on varmasti valtava. Toivon siis sinulle ja läheisillesi paljon voimia! Ja muista, vika ei ole sinussa tai perheessäsi, vaan helvetinmoisessa anoreksiassa, joka syö uhrinsa pala palalta...PÄRJÄILE!!!!
:( Mä en osaa sanoo mitään järkevää... :/ VOimia
Minäkään en teitä tunne, mutta Laihdutuspalstalta tänne eksyin linkkisi kautta. Luin ensin tämän viestin ja rupesin etsimään nennan aikasempia viestejä. En tiedä miltä sinusta tai perheestäsi tuntuu, mutta voin arvata että se syö voimia ja jaksamista. Itselleni myös silmät kostuivat ja ajatus läheisen kuolemasta nousi pintaan. Ja se tuntuu jo pahalta.
Muista, aina kun tuuli puhaltaa,
aina kun se leikkii hiuksillasi
ja puhaltaa lempeästi kasvoillesi,
Se on Kaunis Siskosi.
En voi muuta kuin toivottaa jaksamisia ja voimia. Tämä sai minutkin ajattelemaan, vaikka en itse sairasta anoreksiaa, enkä muutakaan.
en osaa sanoa muuta kuin olevani esittäin pahoillani ja otan osaa suruusi. olen itsekin sairastanut anoreksiaa ja bulimiaa, mutta ei sitä kuolman vaaraa voi ymmärtää ennen kuin se sattuu kohdalle.
voimia sinulle.
Täytyy tunnustaa että oli todella rankkaa luettavaa sinun ja nennan viestit tällä palstalla ja en edes tunne ketään joka olis tähän hirvittävään sairauteen sairastunut ja enpä osannut kuvitella että millaista se oikein on ,mutta nyt olen lukenut monia sairastuneitten viestejä ja tiedän nyt paljon paremmin ja tämä on kyllä yksi pahimmista sairauksista ,Jotenkin on vaikeaa lukea nuorten naisten viestejä ,ahmimisesta,oksentamisesta,laihduttamisesta ja kaikesta tästä mikä kuuluu tähän sairauteen ja on todella vaikea käsittää sitä syytä mikä saa nuoren naisen sairastumaan ja varsinkin näkemään oman vartalonsa ja minänsä niin vääristyneenä että laihdutuskierre jatkuu loputtomiin päättyen kenties kuolemaan jonain päivänä ,se on niin väärin ja epäoikeudenmukaista että nuoret naiset sairastuvat ja siinä samalla menettävät terveytensä ja parhaimmat vuotensa nauttia elämästään ja kaikki energia ja aika menee vain taistellessa tämän sairauden kanssa.En oikein löydä sanoja miten lohduttaisin sinua ja perhettäsi ,menetyksesi on ollut niin suuri,aivan liian suuri ollakseen edes kohtuullinen,tämä kesä tulee olemaan sinulle ja perheellesi varmaankin tosi vaikea ja surutyö tulee uskoakseni kestämään vuosia,mutta kyllä se siitä ajanmittaan alkaa pikku hiljaa hellittämään ja jos tuntuu liian vaikealta hakekaa ihmeessä apua ja tukea.Kysyit miksi juuri nenna ?,miksi juuri nyt piti käydä näin,kun siskosi oli paranemaan päin ja halusi itse parantua ?,tuohon on hirveen vaikea vastata ,olen ehdottomasti sitä mieltä että nenna olisi kyllä ansainnut parantua sairaurestaan,ainakin minä sain sen käsityksen nennan muutamia viestejä lukiessani ,että hän oli luonteeltansa todella mukava ja empaattinen nuori nainen ,sairaalassakin ollessaan välitti vielä muistakin ihmisistä vaikka itselläänkin oli varmaankin kestämistä,mutta siitä huolimatta hän jaksoi viestitellä tänne palstalle ja jos ei itse päässyt niin pyysi sinua kertomaan kuulumisiaan.Se on ehkä niin että nennan piti nukkua pois siitä syystä että tämä pysäyttäisi muita tämän sairauden kanssa tekemisissä olevia ihmisiä ja saada heidät ajattelemaan ja olen kyllä varma siitä että tämä kaikki on joitakin pysäyttänytkin ja saanutkin ajattelemaan että onko tämä laihduttaminen ja oksentaminen sittenkään niin järkevää ja toivon hartaasti että joku tästä kaikesta ottaa opikseen ja päättää edes yrittää parantua tästä sairaudesta ,helppoahan se ei toki ole ,mutta jokainen joka saadaan parantumaan on suuri ilonaihe perheelleen,sukulaisilleen,ystävilleen.
Lopuksi toivotan sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää jatkossa ja myöskin syvimmät osanottoni siskosi pois nukkumisen johdosta.
en pysty uskomaan tätä. en voi kuin itkeä ja kuvitella miltä teistä mahtaa tuntua. toivotan vain voimia ja pitäkää yhtä! älkää koskaan unohtako nennaa koska hän kyllä on teidän kanssanne aina. vaikkei näkyvästi. koita jaksaa. nyt kun kesä tulee niin voit rauhoittua ja levätä. osanotot koko perheelle.
Eiko Nenna ollu jo paljon parempi ja 'terveempi' kuin ennen? Miten nain kavi??
Olen pahoillani...
vielä teille kaikille monista viesteistänne. nenna oli jo välillä paremmassa kunnossa mutta keväinen vatsatauti vei kunnon todella alas. paino alkoi tippua vauhdilla vaikka lopulta jopa sairaalassa valvottiin syömisiä.
samalla alettiin tekemään perusteellista tutkimusta Nennalle koska veriarvoista löytyi häiriötä ja vatsakivut tulivat valtaviksi. Nennan suolisto oli vaurioitunut pahasti, suolinukka oli huonossa kunnossa ja hänellä epäiltiinkin mm. keliakiaa. Tutkimuksissa löytyi myös kasvain, joka on ilmeisesti tullut ärtyneeseen suoleen mm. jatkuvasta laksatiivien käytöstä (sairauden aikana ennen halua parantua) ja oksentamisesta yms. moni asia aiheuttaa vaurioita suolistossa ja ilmeisesti nenna oli jotenkin herkkä saamaan juuri pahimmat sairaudet.
Nennaa on kova ikävä. ei sanat riitä kertomaan miten valtava kaipaus on. olen itkenyt varmaan litroittain. kyyneleet voivat tulla vaikka jostain musiikkikappaleesta, samanlaisesta puserosta kadulla... elämä on vaikeaa tällä hetkellä. joskus olen lukenut miten vaikeaa on omaisilla kun joku kuolee, muttei sitä ymmärrä ennenkuin se sattuu omalle kohdalle. viha ja rakkaus vuorottelevat. silti koetan itse olla raivoamatta suurempia kun näen miten vanhempiani sattuu ja surettaa. onneksi meidän perhe on aika tiivis ja pystymme aika hyvin tukemaan toisiamme.
olohuoneessa on kukkapöytä, jonne laitoimme kuvan Nennasta ja kynttilän viereen. olemme laittaneet surunvalittelukukat siihen ympärille kauniiseen kaareen. jotenkin hassua, että Nenna piti ruusuista ja nyt niitä on valkoisina todella paljon pöydällä...
maanantaina kävimme varaamassa kukat Nennan arkulle. halusimme tummanpunaisia ruusuja arkulle sydämen muodossa. arkku on valkea ja yksinkertainen, koska Nenna polttohaudataan. sekin on kai raskasta, että toisaalta odottaa siunauksen ja tuhkan levittämisen olevan ohi, silti en halua koskaan päästää irti. jotenkin tuntuu, että jos tuhkat laitetaan luontoon, Nenna poistuu elämästäni, vaikka niin ei ole. ehkäpä tämä on sitä luopumisen tuskaa...
kirjoituksessani on varmasti paljon virheitä, mutta ymmärrätte varmaan, etten ole parhaimmillani. en nuku kunnolla, vaikka saimme kriisiapua ja unilääkkeitä. en vain halua turruttaa itseäni unilääkkeillä. ennemmin haluan tuntea tuskani ja käydä tunteitani läpi nyt, enkä lykätä niitä myöhemmäksi.
haluamme vielä kiittää kirjoituksistanne. ne antavat meille voimaa ja ymmärrystäkin sairauden kanssa, vaikka kohdaltamme se on ohi, ja toisaalta se ei ole koskaan poissa perheestämme. aina asumme sen kanssa koska se vei meiltä rakkaan ihmisen pois.
tuntuu lämpimältä saada näin paljon tukea ja ymmärrystä. ihminen huomaa, että jossain on kohtalotovereita, jolla on samat päämäärät, pelot, huolenaiheet. sama raastava tuska rakkaan ihmisen puolesta. ymmärrän teitä ja pelkojanne ja huolianne. vaikka mitään konkreettista en voi tehdä, ajattelen teitä ja sitä elämää, jota te ehkä juuri nyt elätte.
suurin toiveeni olisi, jos edes yksikin sairastuneista, Nennan tarinan tähden, hakeutuisi hoitoon ja saisi elämäänsä uudenlaisen alun. se ei ole helppoa, se tie on kivinen ja itkuinen, mutta ei kai helppoa ole sairauskaan. apua on saatavilla, vaikka lähimmältä kouluterveydenhoitajalta tai terveyskeskuksesta. jos sinulla on pienikin halu parantua, mene!
lämmin halaus kaikille
janina
moi
kyynel silmässä luin viimeisen kirjoituksesi, tuntuu pahalta todella pahalta, miten me voimmekaan olla niin tyhmiä, mutta jos emme olisi tuskin me olisimme edes sairastuneetkaan..
On todella, typerää laskea tuskassa jokaisen leivänmurun ja appelsiinin palan kaloreita, kun maailmassa on täynnä palion tärkeämpiäkin asioita.. itse olen seurannut vierestä kun ikäiseni tyttö sairastui neljännen kerran leukemiaan elämänsä aikana(vm84), ja nukkui lopulta pois (3viikkoa sitten), hän sairastui ensimmäisen kerran ollessaan ala-asteella, ajatelkaa koko lapsuus-ja nuoruus sairaalassa? ei muuta elmää, alkaa itsekkin pikkuhiljaa huomaamaan miten alas sitä voi typeryytensä kanssa mennä, mutta niinkuin sanoin emmehän me niin tekisi jos ymmärtäisimme ongelmamme vakavuudet...??? sen vuoksi ehdotankin, että me kaikki anorektikot (itse ex) nousimme vastarintaan anoreksiaa vastaan, koska me kelpaamme sellaisina kun olemme( itsellemme ja koko maailmalle)..
Olen ennenkin lukenut kirjoituksia Nennasta tällä palstalla...en vain ennen ole saanut vastatuksi mitään.
En tälläkään kerralla osaa sanoa mitään, mikä lohduttaisi tai auttaisi.
Ei kai kukaan tuollaisessa tilanteessa osaa sanoa välttämättä niitä oikeita sanoja.
Mitkään sanat kun eivät tuo Nennaa takaisin rajan tälle puolen, saa häntä elämään.
Esitän myös mitä syvimmät osanottoni, kamalaa, kun joku, joka haluaa parantua, ei kykene siihen, koska on liian myöhäistä.
Itse yritän aina lopettaa, mutta en ole löytänyt pitkiin aikoihin syytä siihen.
En kestä elämää, koska ei olisi mitään, vaikka parantuisinkin.
Nennalla varmasti olisi ollut toisin.
Hän vaikutti ihmiseltä, jota olisi tarvittu ja kaivattu tähän maailmaan.
Toivottavasti joku, joka vielä ei olisi liian syvällä tässä, järkyttyisi tarpeeksi aloittaakseen matkan terveeseen, onnelliseen elämään.
Se on varmasti parempi kuin ikuinen sairauden ja valheellisuuden maailma.
Monet eivät vain uskalla kokeilla, mitä on se parempi, valoisampi elämä.
He pelkäävät ehkä sokaistuvansa, kun pimeyden täyttäisi valo.
Syvin osanottoni. Olen niin pahoillani tapahtuneesta. Oikeasti.
Voimia ja halauksia
Minä ymmärrän osittain miltä tuntuu, paras ystäväni kuoli pari vuotta sitten. mutta ei kyllä anorexiaan :(
Nennan tarina on todella liikuttanut minua ja itkin kuin sain tietää että hän kuoli vaikka en tuntenut häntä. Todella paljon voimia sinulle ja perheellesi, otan osaa :'(
KAIKKI METSÄN KAIUT
Ei, ei, ei, huutavat kaikki metsän kaiut:
minulla ei ole enää sisarta.
Nostan maasta hänen valkean silkkipukunsa
ja syleilen sitä voimattomasti.
Suutelen sinua, saat kaiken intohimoni,
ajatukseton kangas,
muistatko hänen ruusuiset jäsenensä?
Hänen kenkänsä ovat jäljellä auringonpaisteessa,
jumalat lämmittelevät käsiään niiden luona.
Sada, lumi, yli sisareni jäännösten.
Tuiskua yli niiden, lumimyrsky, katkeran-raskaana.
Värjyen olen astuva tälle paikalle
niinkuin kauneuden rumalle haudalle.
SISAR
Minulla oli kerran sisar, kultainen lapsi.
Hän hukkui minulta kaupungin tungoksessa.
Jos näen mustien kuusten keskellä
nuoren koivun pudistavan kultaista tukkaansa,
muistan sisareni.
Seisooko hän avosilmin puiden keskellä,
sydän sykkien,
kurkoittaako hän kätensä minun puoleeni?
Sisareni, minun sisareni, minne ne veivät sinut?
Mitä hekuman unia sinä uneksit
väsymyksen vuoteilla?
Sankarlapsi, onnen lapsi,
me odotamme yhdessä
satujen päivää.
MENNYTTÄ
Minä ja se kuollut kuulumme yhteen.
Katkerien narsissien maku kielelläni
toistaa: mennyttä, mennyttä, mennyttä, mennyttä...
Otan hänen uurnastaan tuhkaa kahmaloni täyteen
ja kohotan sen taivasta kohden: Mitä on minulla tässä?
Valkoiset pilvet, kerääntykää sinertävien kuilujen ylle:
todistakaa, todistakaa,
että se on tuhkaa, joka oli auringon valoa.
-Edith Södergran
En osannut päättää minkä laittaisin niin laitoin kaikki. Minua anoreksia ei aikanaan saanut, olen pahoillani että se nyt löysi taas uhrinsa. Ihmiset, älkää ruokkiko sitä enää.
Voimia Janinalle ja perheelle.
En tiedä mitä sanoa...Olen kovin pahoillani.. Itse olen kamppaillut syömishäiriön kanssa monta vuotta.. Ja olen taas putoamassa kuoppaan.. No se minusta. Ajattelin kirjoittaa tänne yhden laulun sanat. Ystävieni bändi, jonka sanoitukset useasti koskettavat. Olen todella pahoillani..
Sininen Sinffonia- Maailma ei muuttanut nimeään
Katsele kanssani alas kalliolta
Eikö olekin alhaalla kaunista
Tekikö mielesi hypätä alas
Ei vielä ei ole, ei ole sen aika
kertosäe:
Maailma ei muuttanut nimeään
sinä vain menetit uskosi elämään
Maailma ei muuttanut nimeään
sinä vain kadotit itsesi pimeään
Maailma ei muuttanut nimeään
sinä vain menetit uskosi elämään
Maailma ei muuttanut nimeään
hetkeks vain menetit uskosi elämään..
Ei maailma muuttanut nimeään
Ajattele jos nyt hyppäisit alas
Ajattele sitä suurta surua
Etkä itse olisi arvioimassa
Kuka laskisi haudalle kauneimmat kukat, kuka lausuisi kauneimmat sanat
kertosäe..
vielä on kauniita päiviä jäljellä - ellet nyt itse päätä hypätä
vielä on kauniita päiviä jäljellä - ellet nyt itse päätä hypätä
Sun täytyy yrittää niidenkin takia jotka ei eläneet ees kymmentä vuotta
Sun täytyy yrittää niidenkin puolesta joiden haudalla ei oo yhtäkään kukkasta
kertosäe..
osanottoni Nennan kuoleman johdosta.
tiedän miltä tuntuu menettää oma sisarus,veljeni kuoli vuonna 2000(yliannostus).
sitä sanotaan että tuska hellittää ajan myötä,itselläni asia ei ole noin.tuntuu että tajusun vasta nyt että veljeni ei tule koskaan kotiin,en nää häntä enää ikinä.en kuule auton ajavan pihaan ja veljeni saapuvan sisälle.nukkuvan kotona eikä mitään muutakaan.muistan aina ne viimeiset sanat mitä silloin puhuttiin kun hänet näin viimeisen kerran.sain tiedon veleji kuolemasta kouluissa ja en ollut nähnyt häntä 4 edelliseen päivään.tiesin sen tapahtuneen kun näin hänen parhaan ystävänsä itkevän.
suru on vieläkin suuri ja nukahdan melkein joka ilta toiveeseen että veljeni tulisi vielä joskus kotiin.antaisin mitä vain että ehtisin sanoa hänelle että rakastin häntä
Nennan kirjoitukset ja tarina pysäytti mut niin, etten tiedä miten olla tai mitä sanoa.
Oon niin kovin pahoillani Janina & perhe!
"Lähetämme lapsemme elämään niin kuin laivan merelle, neulomme purjeet, annamme ohjeet, tuulille ei meistä kukaan voi mitään"
Toivon teille kaikkea sitä, mihin sanat eivät riitä..voimia, jaksamista...
Melin
selailin tässä läpi pitkästä aikaa tätä suomi24:n anoreksia palstaa ja minut pysäytti nennan tarina.. kyyneleet valuvat pitkin poskia! olen todella pahoillani teidän omaisten puolesta jotka menetitte teille niin rakkaan ihmisen hirvittävällä tavalla! tiedän etten voi tietää kuinka paha teillä on olla mutta haluan vain sanoa että missään ei ette olisi/nenna ei olisi voinut tehdä toisin.. hänen kohdallaan elämä päättyi nuorena ja kauhealla tavalla,miksi juuri hänen täytyi kuolla?! siihen ei kukaan osaa vastata mutta uskon että jokaisen ihmisen kohdalla päivät ovat suunniteltuja. vaikka hän elämänsä aikana paljon kärsikin niin myös paljon hyviä hetkiä hän koki varmasti! hänen elämänsä ei ollut turhaa,se oli arvokas! ja vaikka hän onkin kuollut niin hän elää muistoissanne aina. jokainen meistä kuolee joskus ja se kuuluu elämään,nennan kohdalla elämä päättyi nuorena ja se on todella surullista. itse sairastin anoreksiaa mutta sain ajoissa hoitoa ja voitin sen.. melkein,vieläkin se kummittelee ajatuksissani ja uskon että se kummitus seuraa läpi elämäni. teille nennan omaisille voimia ja jaksamista todella todella paljon! suru on valtava mutta ajan kanssa se helpottaa ja muistelette hyviä hetkiä nennan kanssa.
En usko, että yksikään osanotto todella helpottaa kenenkään oloa tai auttaa jaksamaan, mutta tahdon silti kirjoittaa tämän viestin.
Minun uskoni mukaan tämä kuitenkin oli Jumalattaren tahto. Vaikka en sitä ymmärräkään, niin luotan siihen, että Nennalla on nyt hyvä olla. Saattaa kuulostaa julmalta, sillä hän todella taisi haluta parantua, mutta kuolema kuitenkin on portti uuteen.
Nennan puolesta en sure, mutta hänen perheensä ja ystävänsä saavat syvimmän myötätuntoni. Vaikka elämä jatkuukin tämän jälkeen, se on silti täysin erilaista. Mutta Nenna ei koskaan katoa täysin. Hän on aina muistoissanne. Tuskin hänkään tahtoo teidän kadottavan elämäniloanne.
Syvin osanottoni.
Kamalaa... itkettää aivan kun lukee tarinoitanne.. syvin osanottoni rakkaan nennanne puolesta! hän on nyt varmasti paremmassa paikassa.. voimia koko perheelle
Syvin osanottoni minunkin puolesta. Itkin lukiessani näitä viestejä.
Voimia Nennan perheelle ja hänet kaikille jotka tunsivat hänet
miks kaikki itkee tosta?? :O 1 ihminen ´vaan maailmassa kuolee! Ja kaikki elää niinku viimestä päivää???? Ja toi tarina ei ees ollu aito!! >:P
Luin Nennan tarinan täältä ja on niin paha mieli puolestasi kun luin nyt että näin kävi =( Ikettää ihan hirveästi.Sydämestäni olisin toivonut että Nenna olisi voinut parantua kun olisi niin halunnut.
En osaa kuin toivoa sulle ja perheellesi paljon voimia ja halauksia.Koittakaa jaksaa ja selvitä ajan kanssa tästä vaikka ei se helppoa ole tiedän kyllä. =(
sydämellä: Kuunsirppi
täällä on puhuttu paljon siitä onko nenna oikeasti olemassa vai ei. itse uskon tähän,tietenkin. on naurettavaa epäillä tuollaista varsinkin tapahtumien jälkeen^^ jos et usko niin älä tule sitä tänne kertomaan esim. janinan suru on ollut niin valtava ettei sitä voi käsittää. tapahtumasta on kauan aikaa,luin näitä juttuja vasta nytten ja ne todellakin liikuttivat minut. ÄLÄ IKINÄ tule sanomaan että sehän oli vain yksi ihminen! yhtä hyvin se olisi voinut olla sinun läheinen,miltä tuollainen vähättely tuntuisi?? Voimia sinne nennan läheisille ja voimia paljon! Ja aito on,tiedoksi vain.
Selailin tuossa sivustoja ja löysin uuden suomalaisen pro-ana sivuston. Mietin itsekseni että minne tämä maailma on menossa... Suomenkieliset ana sivutkin taas tullu.Olen parantunut anoreksiasta ja mietin itsekseni salaa sivustoa selaillessa miten voisin taas niukentaa ruokavalioni ja urheilla hulluna.Punnitsin ajatusta hieman,mutta se jäi ajattelun tasolle. Menin ana sivustoilla vieraskirja linkkiin ja näin heti ensimmäisenä uusimman viestin missä oli linkki Nennan kirjotuksiin.Painoin linkkiä huvikseen ja luin Nennan kirjotukset ja etsin Janinankin otsikon.Yleensä en itke todellakaan helposti ja osaan kätkeä tunteeni sisälleni,mutta Nennan kirjotusta lukiessa purskahdin heti itkuun.Kyyneleitä ei vaan pystynyt pidättämään...Tulin heti siihen tulokseen että jatkan terveellistä elämääni,vaikka olinkin jo lipsumassa sille pahemmalle tielle. Olen erittäin syvästi pahoillani sinun ja perheesi puolesta ja toivon teille kaikkea parasta mitä elämä suo! Tuo kirjotus sai minut kääntämään kelkkani.