Miten kauan pystyisitte olla puhumatta kaivattunne kanssa jos istuisitte yhdessä sohvalla ja kumpi aloittaisi keskustelun ensiksi.
Tarviikos sitä lätistä
Anonyymi-ap
19140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
On muuten iton hyvä kysymys. Kun yhteinen hiljaisuus sujuu, ollaan hyvässä tilanteessa.
Exän kanssa pitkätkin hiljaisuudet olisivat onnistuneet ja luultavasti exä olisi avannut suunsa ensin, mutta huominen on hämärän peitossa.
Kampi puhuis sitten toisena näköjään
Aika pahan murjasit tähän aikaan lauantaille. Puhumattomuus on kaivatusta kiinni, eli en odottaisi että saisi sanan huikattua.
Mitä sitä puhelemaan jos istuu vierekkäin 😃🤭
Vittuuko lätisemää
Sitä ei ainaka saa
Ei ukkoo huvita
Terv: Nainen
Luulenpa, että mies puhuu ensin. Hiljaisuudessa on hyvä olla. 🤗
Kommunikoitais s24 viestein 😆
🤣😅🤭
Varmaan tunti, kun tunnetaan suht hyvin. todennäköisesti minä puhuisin ensin. Hän on maailman, ehkä, paras kuuntelija. En tajua miten jaksaakin kuunnella mua, oon melko kova puhumaan ja höpöttämään, pohtimaan, analysoimaan. Ihanan kärsivällinen hän on. Jopa kuulee kaiken eikä tyyliin toisesta korvasta suoraan ulos.
Hän aloittaisi ja minä kuuntelisin hänen ihanaa puhettaan.
En tiedä ajasta, mutta mies puhuisi ensin, siitä olen varma.
Harmi kun toinen ei kestä jutella tai kuunnella toista vaan haluaa että kaikkoaa se mukava ja ihana mikä just haluisi jutella no ei sitten mene menojasi
Minä aloittaisin, puhelias.
Tunnen itseni.
Lumbigsn ej buhu.
Äijä makaa kädet puuskassa tai kädet pään takana. Tunteja. Hiljaa.
Puheet on puhuttu.
Ainakin pari viikkoa menee helposti sanaakaan sanomatta.
🤣🙄😅
Kyllä se siihen tervehtimiseen jäisi ja loppuaika tuppisuuna muiden niin sanottujen juttujen kimpussa
Tuohan nyt riippuu niin paljon hetkestä. Kyllä mä hiljaa osaan olla, vaikka viikon putkeen, mutta hiljaisuuden laatu on oleellista. Jos hiljaisuus on rauhallista ja molemminpuolista muuten vaan tyynestä olemisesta johtuvaa, niin kaikki ok. Jos se taas on mykkäkoulua ja mökötystä ja toisen milloin mistäkin veetuuntumisesta johtuvaa ahditavaa ja suorastaan huutavaa hiljaisuutta, niin en kestä sitä tuntiakaan. Nolostunut hiljaisuus, jossa ei vaan keksi mitään sanottava on myös ikävää ja sitten pitää vain keksiä jotain tekemistä, ettei tarvitse olla hiljaa, kun ei muutakaan keksi.
On tässä oltu puhumatta semmonen 40 vuotta ainakin eikä muistaakseni olla edes samalla sohvalla istuttu, ainakaan samaan aikaan. Mitä sitä turhia lätisemään. Teenainen