Olemme asuneet rivarissa, kerrostalossa ja viimeksi omakotitaloalueella. Jokaisessa noista oli aina jotain kyttääjähäiriköitä, pikkupoliiseja, typeryksiä joiden tärkein tehtävä ja elämän sisältö tuntui olevan naapureiden vahtaaminen ja valittaminen kaiken maailman pikkuasioista kuten lasten leikeistä, alaikäisten mopoilusta, ruohonleikkurin käytöstä, grillaamisesta, koiran haukusta, teinien alkoholin käytöstä jne. Lisäksi ärsytti se ainainen vahtaaminen, kun tuli kotiin tai lähti sieltä. Ei minkäänlaista rauhaa. Emmekä tosiaan eläneet tavallista kummemmin, emme tunkeutuneet naapurin tontille tai melunneet yöaikaan tms.
Muutama vuosi sitten löydettiin talo maalta, lähimmät naapurit on 500 metrin päässä ja käynti tontille suoraan maantieltä kenenkään näkemättä tulemisia ja menemisiä. Tätä ratkaisua ei ole tarvinnut katua. Voi soitella musiikkia, säätää harrasteautoja, grillata ja touhuta mitä haluaa ja milloin haluaa.
Muutama vuosi sitten löydettiin talo maalta, lähimmät naapurit on 500 metrin päässä ja käynti tontille suoraan maantieltä kenenkään näkemättä tulemisia ja menemisiä. Tätä ratkaisua ei ole tarvinnut katua. Voi soitella musiikkia, säätää harrasteautoja, grillata ja touhuta mitä haluaa ja milloin haluaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä minäkin haluaisin täältä pois. Ihan sylettää asua täällä kerrostalossa kaiken maailman k-päitten keskellä.
Olisinpa minäkin jo tuossa vaiheessa. Muttako pitäis opiskella vielä 6v että sais ammatin :(
Onni piilee maalla ja omissa maissa, eikä lähiön tiiviissä ilmapiirissä. Paras kasvuympäristö lapsillekin.
Itsekin olen talosta jossa oli reippaasti omaa lääniä, mutta kaverit kävelyetäisyyden päässä. Haluaisin takaisin samaan tilaan, mutta ei vielä elämäntilanne sellaista salli.
Kiitoksia vastauksista, joiden perusteella olette kaikki aika nuoria.
Toki maalla asumisessakin omat vaivansa on, kuten vähän enemmän puuhaa kodin/pihan hoidossa, pidemmät matkat palveluiden luo yms., mutta niistäkin selviää yleensä positiivisella asenteella. Kun on pihalla enemmän puuhaa, ei tarvitse lähteä kävelylle ylläpitääkseen kuntoaan :)
Sen verran voin sanoa, että kannattaa panostaa tällaiseen omaan rauhaan, vaikka sitten joutuisi kulkemaan tunnin työmatkoja sen takia. Kyllä se on sen arvoista..
Asun itsekin maalla ja lähimpään naapuriin on myös puoli kilsaa.
Upeaa on, kun voi soittaa viikonloppuisin mankkaa täysillä, kukaan ei kysele eikä utele, ei tarvitse kuunnella kuin omia riitojaan jne.
Lisäksi suihkun ja saunan jälkeen voi kuivatella kosteusvoidetta ihan ilkosillaan eikä haittaa vaikka pyrähtäisi talon ympäri alasti.
Jänöjussit ja valkohäntäpeurat vaan hengailevat ja jengeilevät pihalla, siinä ainoa häiriö.
Huikeeta vapautta!
Kuulostaa aivan ihanalta!!
Meillä on tavoitteena ihan samanlainen asumus tässä muutaman vuoden sisään. Ei lähinaapureita heti nurkan takana tyyliin.
Se olisi unelmien täyttymys. Saisi tulla, mennä ja olla vapautuneesti omalla tontillaan!
Ehkä se ei kaikille sovi, mutta minä arvostan todella sitä omaa rauhaa. Koettu on kerrostalo ja "omakotitaloasuminen."