Kesken jäänyt rakkaustarina

Olen ihastunut ja tein kiinnostukseni selväksi, tunne oli molemmin puoleinen. Säikäytin hänet kuitenkin seuraavassa käänteessä sekavilla tunteillani, jonka jälkeen hän kertoi kaipaavansa omaa tilaa ja aikaa…olen nyt antanut sitä hänelle..eli kysymys kuuluu, kauanko pitää roikkua löysässä hirressä ikävöiden? Voisiko olla hän ei kaikesta sadunomaisesta huolimatta ole enää yhteydessä? Miksi sitten tunnen kuten tunnen. En halua uskoa kaiken olleen valhetta.

Ajattelen meissä olevan potentiaalia loppuelämän suhteeseen. Ikävä hänen hymyään, kuinka onnelliselta hän näytti kun oltiin yhdessä ja miten hyvältä, oikealta ja luonnolliselta kaikki tuntuikaan. Uskon oltaisiin kadehdittavan hyvä pari..😏🥰

Hän käytti samoja erikoisia sanoja, kirjoitus sisälsi samanlaisia virheitä kuin minulla. Haaveiltiin ja haluttiin samoja asioita, suunniteltiin tulevaa.

Kaikki vanha menetti merkityksensä ja jäljellä on vain hän. Ajattelin aiemmin etten tarvitse ketään tähän elämäntilanteeseen ja hetkeen, nyt kuitenkin tiedän haluaisin tutustua paremmin häneen, jatkaa siitä mihin jäimme. Olisin valmis panostamaan, olemaan tosissani mutta mitä voin enää tehdä, muuta kuin odottaa? Vuosia? Lopun elämää?

Ikävältä tuntuu. Viisaita sanoja? Kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
2231
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Lyödäänkö vetoa että naarasleijona eli epävakaa ph tulee tähänkin ylisuurien tunteidensa kanssa!

Äänestä

Miten kukaan voisi luottaa täällä kommunikoivaan ihmiseen? Et arvosta tai tunne häntä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Olen ihastunut ja tein kiinnostukseni selväksi, tunne oli molemmin puoleinen. Säikäytin hänet kuitenkin seuraavassa käänteessä sekavilla tunteillani, jonka jälkeen hän kertoi kaipaavansa omaa tilaa ja aikaa…olen nyt antanut sitä hänelle..eli kysymys kuuluu, kauanko pitää roikkua löysässä hirressä ikävöiden? Voisiko olla hän ei kaikesta sadunomaisesta huolimatta ole enää yhteydessä? Miksi sitten tunnen kuten tunnen. En halua uskoa kaiken olleen valhetta.

Ajattelen meissä olevan potentiaalia loppuelämän suhteeseen. Ikävä hänen hymyään, kuinka onnelliselta hän näytti kun oltiin yhdessä ja miten hyvältä, oikealta ja luonnolliselta kaikki tuntuikaan. Uskon oltaisiin kadehdittavan hyvä pari..😏🥰

Hän käytti samoja erikoisia sanoja, kirjoitus sisälsi samanlaisia virheitä kuin minulla. Haaveiltiin ja haluttiin samoja asioita, suunniteltiin tulevaa.

Kaikki vanha menetti merkityksensä ja jäljellä on vain hän. Ajattelin aiemmin etten tarvitse ketään tähän elämäntilanteeseen ja hetkeen, nyt kuitenkin tiedän haluaisin tutustua paremmin häneen, jatkaa siitä mihin jäimme. Olisin valmis panostamaan, olemaan tosissani mutta mitä voin enää tehdä, muuta kuin odottaa? Vuosia? Lopun elämää?

Ikävältä tuntuu. Viisaita sanoja? Kokemuksia vastaavasta tilanteesta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu