Välillä tunnen itseni yksinäiseksi, etkä sä tule koskaan luokseni...
Sit joskus reilun kymmenen vuoden päästäkö ajattelit, että me voitaisiin alkaa olemaan yhdessä?
Miehelle.
Sit joskus reilun kymmenen vuoden päästäkö ajattelit, että me voitaisiin alkaa olemaan yhdessä?
Miehelle.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kaiken minkä voin olen tehnyt. Itse en enää yritä menis muuten jo vonkaamisen puolelle.
Hän ei ole tehnyt yhtään mitään.
Haluat siis pysyä hänen kanssaan? Jos se on todella sitä mitä haluat niin pysy siinä. Minä ymmärrän ja haluan vain että sulla on hyvä olla.
Sulla taitaa olla aika pahoja ongelmia luetun ymmärtämisessä.
Ketä miestä mahdat tarkoittaa aloituksellasi?
Sitä joka on jo aika pitkään hokenut, että kohta, kohta, kohta, oota vielä vähä, kohta, älä luovuta vielä. Mitään ei vaan tapahdu kohta, eikä vuodenkaan päästä.
Aha okei. Ei sano mulle mitään, niin ei ainakaan mua tarkoita tää.
Palstallako vai ihan irl?
Olisko juna mennyt jo ohi ja sinä et ehkä tajunnut sitä?
Ehkä kilpailutit ja vähättelit hänet ulos elämästäsi. Onneksi olkoon.
En kysyny akoilta yhtään mitään.
Emmä oo kilpailuttanu ketään. Oon vain lueskellu näitä silloin tällöin ja joskus kirjoittanu jotain. En myöskään oo vähätelly ketään, joten pois se minusta. Ei kannata sotkee toisten kirjoituksiin nääs.
Siis mä en ymmärrä nyt yhtään, miks mua syytetään jostain kilpailutuksesta tai muustakaan. Oon vain ikävöiny ja oottanu, josko tulis pientäkään tekstiä mua koskien. Siinä kaikki. Joku muu taitaa nyt sotkee tässä. Mun kaivattuni sais tulla vaikka viivana mun luo, jos se ois vain minusta kiinni. Sehän on ollut vain hänestä kii. Ja hänet tuntien näin ei tule tapahtumaan, silti ollu toiveikkaanakin meikä täällä, mutta uskottava se nyt on, ettei nähdä pintaa syvemmälle vaan halutaan nähdä vain se, mitä halutaan nähdä eli kaikkee negaa pelkästään. En enää tiedä, mitä ajatella. Tai no, kai se ajatus kohta selkenee, kunhan mietin hetken. Ja jo nyt alkaa tuntua, ettei kyllä oo mitään hyvää ajatusta tulossa.
No kukas tämä kaivattusi on?
Hän on eräs minulle todella tärkeä ihminen. Ainutlaatuinen. Tunnistaa kyllä itsensä ja tunnistaa luultavastikin kirjoitustyylistäni minut. Hänen takiaan oon alunperin palstoille tullut ikävöimään. En kenenkään muun.
Voiskohan nyt kuitenkin olla, ettei hän tiedä tästä? Tai haluaisi sun luo mutta ei tiedä ollenkaan et sinä haluat myös? Mikä teissä naisissa välillä on , kun oletatte että ajatuksia osataan oikeasti lukea?
Kuule, kyllä hän tietää aivan tasan tarkkaan, mutta pitäköön mietteensä ja olkoon ilman minun mietteitä. Ei mun tartte täällä enää julkisesti jakaa mitään hänen takiaan. Siirryn ihan toisella tavalla toisaalle, mutta sekään ei taasen kuulu kellekään, mitä missä ja milloin.
Joskus aikoinaan hänelle naiselle jonkinlaisen aloitteen tein...hetkellinen hurmio,sitten isku selkään kuin turmio...
Syystä, että?