Oli molemminpuolista kipinää ja kauan. Erinäisistä syistä se ei edennyt muuhun, kuin selkeästi tykättiin toistemme seurasta ja siihen molemmat tuntui hakeutuvankin. Silloin en siihen uskaltanut uskoa mutta nyt tiedän että se oli totta.
Nyt kun toinen on ottanut ilmiselvästi pakkia, on helppo tajuta etten ois leijunut pilvilinnoissa jos hän olisi aina käyttäytynyt niin kuin nykyään.
Toisaalta olen onnellinen että nyt tiedän että molemmat tunsimme jotain silloin. Olen pettynyt itseeni, etten uskaltanut silloin luottaa tunteeseen. On ikävä sitä tunnnetta kun välillämme väreili.
Mutta ihan hyvä opetus siitä ettei molemminpuolista kipinää kuvittele, vaan on se ihan totta jos se siltä tuntuu.
Nyt kun toinen on ottanut ilmiselvästi pakkia, on helppo tajuta etten ois leijunut pilvilinnoissa jos hän olisi aina käyttäytynyt niin kuin nykyään.
Toisaalta olen onnellinen että nyt tiedän että molemmat tunsimme jotain silloin. Olen pettynyt itseeni, etten uskaltanut silloin luottaa tunteeseen. On ikävä sitä tunnnetta kun välillämme väreili.
Mutta ihan hyvä opetus siitä ettei molemminpuolista kipinää kuvittele, vaan on se ihan totta jos se siltä tuntuu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän mitä tarkoitat ja mistä puhut. Mulla ihan samanlainen kokemus yhden miehen kanssa. Kemiaa ja sähköä on aina ollut meidän välillä. Mutta sitten on se iso mutta. Emme osanneet viedä sitä maaliin saakka. Vaikka kumpikin sen tunsi ja toistemme silmistä ja katseista totuuden luimme. Emme vain osanneet ja kyenneet siihen. Liikaa epävarmuutta, liikaa esteitä ja mutkikkaita juonen käänteitä. Kaikkia tunnetiloja olen tuntenut, pettymyksestä suruun ja huumaavasta riemusta kuplivaan iloonn. Ihanaa silti, että sain hänet kohdata ja ne yhteiset lyhyet onnen hetket kokea. Kiitos rakas, että tulit mun elämään ❤
Terveisin joku nainen vaan jostain päin Suomea
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#178375578
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Täälläkin yksi ikävystynyt :/ luulin että oli jotain lupaavaa, hän sai puheillaan uskomaan että on jotain mitä odottaa. Odotin uskollisena mutta sain vain kuulla outoa ristiriitaista puhetta..
En olisi uskonut meneväni enään lankaan kun pettynyt monesti ihmissuhteissa mutta kun on luottavainen niin on.
Mutta oikeastihan se on niin että viehätyn viileistä ja etäisistä, joita on vaikea tavoittaa. Ja kun ei tavoita koskaan niin se ihminen on kuin salainen tuntematon puutarha, joka joskus väläyttää aurinkoaan sateen jälkeen, jonne koitat päästä ja kun olet pääsemässä heräät unesta.
Mulla täysin sama!
Joskin, mä en koskaan luovu siitä unelmasta! Hän on jotain spesiaalia, sellaista jonka kanssa olemisen helppous on kuin voisi vihdoin hengittää! Ja vaikken vuosiin näkisi, en aio koskaan puhua hänestä menneessä aikamuodossa! Otan hänet nytkin leikisti kainaloon, kun alan nukkumaan!
Voi mikä ikävä!
Niin on ihan hullu ikävä! Kauheeta miten voi jotain ikävöidä näin paljon. Täytyy varmaan ottaa niskasta kiinni ja seuraavan kerran kun näkee tai juttelee niin kertoa, että mikä meininki. Ei jaksaisi enään montaa vuotta arpoa vaan kävin miten kävi , niin kertoa mitä ajattelee ja tuntee.
Näin ne asiat selkenee parhaiten.
Tiedätkö, että mä en koskaan lakannut kaipaamasta sua!
Sä vain olet vähän nuorempi ja mun näkökulmasta sä aloit enemmän viihtyä muiden kanssa ja mä menetin uskoni siihen, että sä voisit oikeasti olla muhun ihastunut.
Mä edelleen haluaisin olla sun kanssa, mutta kun sä aloit vähän viilentämään ehkä meidän yhteydenpitoa.
Jos vielä lähettäisit mulle viestin edes, voisin ehkä yrittää ottaa suhun paremmin yhteyttä.
En tiedä miten paljon vaikutti hänen ja minun väleihin, että heitin jo alussa suojat päälle. Tunsin liian vahvasti. En ollut valmistautunut sellaiseen ollenkaan. Kyllä kai jotenkin sekosin. Tunne oli hallitseva ja se vei minun rakastamani riippumattomuuden. Mutta nyt ymmärrän, että vaikutin myös omalla käytökselläni kaikkeen, mitä eteen tuli.