nyt lähteä mun täytyy jo vuoroni
tullut on/ oli aika meidän
kuin taivas/ niin ihana maallinen/
ei milloinkaan enään voi elämäin/
olla yhtä kaunis taivaallinen/
sen ajan kartoitin itse/se aika
nyt loppunut on
jo kalvaaksi poskeni käyneet/ ja
sinertäviks huuleni/ näin laskua
sairaana maksan/ jota houkkana
kokeilin/ jää hyvästi äiti ja isä/
ja ystävät kultaiset/ ja auringon
kultainen kehrä/ jää muistoksi
viimeinen
nyt vihreille niityille toivon/
et vaeltamaan pääsen/ ja kenties
joskus kohtaan/siel rakkaani suloisen/
sit pasuunat ja torvet/ja kuoro
enkelten/niin kaunihisti jälleen/
soi teema rakkauden/siis usko ystäväin
suureen/
rakkauteen ikuiseen
tullut on/ oli aika meidän
kuin taivas/ niin ihana maallinen/
ei milloinkaan enään voi elämäin/
olla yhtä kaunis taivaallinen/
sen ajan kartoitin itse/se aika
nyt loppunut on
jo kalvaaksi poskeni käyneet/ ja
sinertäviks huuleni/ näin laskua
sairaana maksan/ jota houkkana
kokeilin/ jää hyvästi äiti ja isä/
ja ystävät kultaiset/ ja auringon
kultainen kehrä/ jää muistoksi
viimeinen
nyt vihreille niityille toivon/
et vaeltamaan pääsen/ ja kenties
joskus kohtaan/siel rakkaani suloisen/
sit pasuunat ja torvet/ja kuoro
enkelten/niin kaunihisti jälleen/
soi teema rakkauden/siis usko ystäväin
suureen/
rakkauteen ikuiseen
Vastaukset 25
Vanhimmat
Voi kuinka tämä on kaunis runo Yksinäinen,
mutta mitä tällä tarkoitat, älä lähde pois!?
Mihin sinulla kiire, miks et viihtynytkään täällä?
ehkä koirana,lehmänä,rakas tytyni...ja varmasti ainakin kameleonttina.Tänään olin vain näin synkällä päällä.Huomenna on toinen ääni kellossa.Saatte kuulla kaikki.
meille kaikille koittaa aika
jolloin polku valittava on
jos väärän polun valitset
pian Onnenpolun alku
uudestaan etsittävä on
Ai noinko se menee, oikeastaan niinhän se on, mutta kuitenkin...
Sua kaipaamaan mä jään
olit ystävistäni parhain
ja kaikkein lahjakkain
miks aina sellaiset sortuu
kokeisiin hämyisiin
kai Uteliaisuus kulkee
käsikädessä Lahjakkuuden
tään seppeleen sulle kannan
kera valkoliljain, iiristen
ne värit sinivalkoiset oli
mielivärit sun, ystäväin
siis hyvästi jää, Yksinäinen
Kiva lukea jotain kuolinrunoja!
Tuli elämäni kolmas suruviesti
aamuna sunnuntain
En tiedä mitä tehdä voisin
ja mitätöidä sen
Jos taivaaseen olet menossa
niin enkelit tietäsi valaiskoon
ja Isän vierellä levon saat
Minä lupaan tulen aina sua muistamaan
ja lukemaan runojasi sun
Ne kirjaani olen kerännyt
ovat rakkaimmat muistoni mun
näinkö päättyikin vaelluksesi
jälkeesi jäi pino paperia vain
mut niitä kun selaa ne elämää
suurta ja kaunista esittää ain
ja arkiston kätköistä rakkautta
suurta ken haluaa, historiaa
lukea, se kuin uutta aina on vaan!
Miks vastasit itselles???
Ja mistähän noin päättelet? Kaksi persoonaa meitä ollut on kuin päivä, ja yö lohduton,
Suo anteeksi, taisin erehtyä.
Mulla myöskin kaksi pakaraa, toinen ompi vasemmalla ja toinen oikealla, eri luontoisia
molemmat nääs :)
miehessä, tietää jo etukäteen,koska alkaa hautajaisfiilikset.Ei tehoa enää kuten joskus.
Ei vuorosi vielä tullut ole
Anna mun käteni lämpöinen sun kasvoilles
lämmön tuoda uudestaan
ja painaa suudelma huulillesi sinisiin
palauttaen niille väri entisen
Anna mun hoivata sut terveeksi taas
mä haluan että tänne vielä tuut kirjoittamaan
Elämä tää ois niin yksinäistä ilman Yksinäistä
itse itsellesi vastailet päivä toisensa jälkeen
ovat sama henkilö
hän sanoi että mahdollisuus olisi vielä elää, jos vain Tyty rakastaa tulisesti, se paras lääke tähän huulien sinistymiseen, voi että mä olin kamalasti jo lähdössä, voi hemmetin hemmetti,
noin sitä voi erehtyä vanha mies, tai ainakin mies...
Ollaanphas shitä nhiin thiethäväisiä nhyt, ja phaskhat
mutt haloo, nyt jotenkin tuntuu et...et taidat...en haluis uskoa todeks!
helpottunut olenkaan, elämä on tällaista,
vielä aamupäivällä itkin ja kirjoitin jäähyväisrunoa melkein sokeana, ja nyt on kaikki taas toisin, kuinka kauniina aurinko paistaakaan, ja kimi voitti monagon kisat :)
kun sen oikein oivaltaa :)
Tai sano vaan, äänesi on kuin musiikkia nyt minulle poloiselle :)
on kesä ja vaatteet kevenee... hymy sinulle poloiseni :)
Kerro miks susta tuntuu että olet poloinen?
Mihin aika hävisi jolloin olosi oli niin iloinen?
Mihin tunteet hävisi, ole jälleen taas suloinen?
Nyt on kultaisia ystäviä taas ympärillä. olen impulsiivinen tunnekirjoittaja. kirjoitan rakkaudesta kun tunnen sellaisen tunteen ja päinvastoin
ja jos ei tunnu olevan mitään kirjoittamisen arvoista pysyn silloin vaiti, joskus pitkiäkin aikoja
Voi kun sä olet suloinen :)