Tänään on taas sunnuntai. Voi kun mukavaa, kun Joni (nimi muutettu) tulee mamman luo. Joni on pieni miehenalku, joka on intohimoinen Lego-rakentaja. Vaikeistakin ohjeista syntyvät nosturit, lentokoneet ym. Mamma ei pärjää ollenkaan. Ja pienet sormet ovat niin näppärät ja silmät tarkat. Jos pikkuosa putoaa pöydältä, mamma ei ilman silmälaseja löydä sitä, mutta Jonin tarkat silmät näkee sen heti. Ai niin ja perunamuusista ja jauhelihakastikkeesta Joni tykkää ihan kamalasti. Eikö nuo lapsen lapset tuokin ison ilon elämään?
Rakkaat lasten lapset
Leny
6504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuullosti ihanalta! Meillä ei kumpikaan mummi ole kertaakaan pyytänyt ketään meidän lapsistamme esim yökylään tai muhun erityiseen juttuun.
Toki olemme käyneet heillä koko perheenä vähintään kerran kahdessa viikossa, he asuvat lähellä. Mutta olin pitkään kateellinen, että he eivät pyytäneet lapsia yökylään kertaakaan ja antaneet meille paljon kaipaamaamme yhteistä aikaa. Ystäviltäni kuulin, että tämä on usein käytäntönä.
Mummit ovat käyneet meillä usein syömässä tai kahvilla. Molemmilla mummeilla olisi tilaa ja terveyttäkin (ainakin lasten ollessa nuoria sitä oli).
Ny, kun mummit ovat vanhoja, he odottavat lastenlasten kuljettavan ja auttavan kotitöissä opiskelujen lomassa (opiskelevat ja asuvat viikot toisella paikkakunnalla).
Olen itse kehottanut heitä auttamaan mahdollisuuksiensa mukaan ja muistuttanut, että mummit ovat vanhoja.
Itse työskentelen 6 päiväistä viikoa ja illalla olen kotona vasta noin klo 18 aikaisintaan, joten en ehdi/jaksa paneutua muuhun kuin oman kotini asioiden pyörittämiseen.
Välillä huomaan, että on vaikea motivoida lapsia auttamaan mummeja, kun he eivät koe saaneensa sieltä mitään.
Lapsenlapset ovat todella aivan ainutlaatuisia olentoja, joskus joudun ihan itseäni pidättelemään, etten heistä liikaa puhuisi ja intoilisi.
Vanhin on tämän vuoden abi, jolla on ylioppilasjuhlat 4.6, ja nuorin 4-vuotias kullanmuru, ja sitten vielä muut lapsenlapset näiden ikäkausien väliltä.
Isovanhemmilla on todella onni saada läheinen kontaksi nuorempaan sukupolveen. Jos ei olisi lapsenlapsia, kontakti ylipäätään lapsiin ja nuoriin voisi jäädä paljon ohuemmaksi.
Sitäpaitsi me voimme jakaa kokemuksiamme ja tarinoitamme heille ja siirtää perinnetttä nuorelle sukupolvelle. Vanhemmillahan on täysi työ itsellä, kun he hoitavat ansiotyönsä ja kodin askareet.
Tuli näitä lukiessa mieleeni, kun pojan tytär (nyt jo 16 v) kaksi vuotiaana oli taas päiväkylässä luonani. Minä tein keittiöaskareita ja tyttö leikki nallensa kanssa viereisessä huoneessa. Puhe häneltä sujui jo hyvin ja otti puheisiinsa vanhemmiltaan oppimiaan sanontoja. Tokaisi nallelleen:" Nyt mää teen sull semmoisen tempun, mitä mää en oo tehny vuosikausiin." Noin kaksivuotiaan kokemuksella.
on, että omistan tällä hetkellä 8 lastenlasta ja syksyllä 9. Mutta mitä minä horisen, en omista vaan minulla on. Eli onni on, että he kaikki ovat olleet meillä yökylässä, vuorotellen. Jos yksi saa tulla tai olla, niin tasapuolisuuden vuoksi myös toiset, jos tahtovat. Tytön(8 v.) kanssa teemme kotitöitä. Teemme ruokaa, paistetaan pullaa, tiskataan, tietysti kaikki vapaaehtoista. Hän sanoikin tässä viikolla, että saanko minä sinun keittokirjat, jos sinä kuolet ja niinhän siinä joskus käy.
Poikien leikit ovat rajumpia. Onneksi on oma piha, jossa potkimme palloa. Minä saan olla erotuomari, kun noita kiloja on siunaantunut liikaa, etten jaksa juosta pallon perässä. Minulla on pilli, lippu, keltainen ja punainen kortti, kuten erotuomarillakin on. Pojat osallistuvat myös usein voimiensa ja halujensa mukaan keittiöhommiin. Lettutaikinan teko on mieluista puuhaa ja maisteleminen. Omat vaivat ja kolotukset unohtuu. Täytyy sanoa, että tunkua on, mutta otan vapaata myös itselleni, ei vanha ihminen jaksa monta päivää peräkkäin. Korkeintaan kaksi yön seutua. MUTTA IHANAA ON.
Minulle on suotu se onni, että lastenlapset viihtyvät ja käyvät luonani. Toivon myös, että käyvät myös isoiksi kasvettuaan, mutta se on sen ajan murhe.
Tuli mieleen lukiessani tuota Sinun erotuomarina oloasi, kun minä aloin näyttämään Päiville (4) ja Jussille (6) kuinka pituutta hypätään. Kauhea kokemus. Otin vauhtia, juoksin, juoksin ja sitten ponnistus viivan takaa mielessä komea ilmalento. Mutta voi rähmä, siihen minä jysähdin metrin päähän viivasta koko massallani. Kauhea tärähdys. Tarkkaan katsoivat mallia ja iloisina hyppäsivät kilpaa kumpi pitemmälle pääsi.
on sunnuntai iltapäivä,ja odotan juuri lähellä asuvaa 6v Matias pojua yökylään luokseni.
Huomisen päivän hän sitten viettää luonani ,eikä
mene hoitoon,toivottavasti päivä on lämmin ja au
rinkoinen.Tälläinen tapa meillä on ollut jo vuo
sia.Joka aamuiset herätykset, kiireiset aamut vä
syttävät poikaa,että hän mielellään viettää rau
hallisia aamuhetkiä,mummonsa luona parin viikon
välein,niinpä mummokin saa piristävää seuraa ja
liikuntaa,liiankin yksitoikkoiseen päiväänsä.
Ajellaan autolla,käydään "hampparilla ja jääte
löllä,löhöillään pihassa,,näin huomenissa.