Venäjän erikoisjoukkojen alku

Kasakat-plastunit: miksi heitä pidetään ensimmäisinä Venäjän erikoisjoukkoina
Nykyaikaisissa armeijoissa erikoisjoukkoja ei turhaan pidetä eliittinä - baretteissa olevien ihmisten väliintulo voi muuttaa jopa vaikean taistelutilanteen. Vaikka erikoisjoukot nykymuodossaan ilmestyivät vasta 1900-luvulla, venäläisillä erikoisjoukoilla on historiallisia edeltäjiä - kasakkapartiolaisia, joita kutsutaan muuten kahakkaiksi.

Sichin sodista suureen isänmaalliseen sotaan
Partiolaisten sotilaallinen perinne sai alkunsa Zaporizhzhya Sichin kasakoista. Tämä oli jalkapartioampujien nimi, jotka seurasivat Krimin tataarien liikkeitä Dneprin rannikon tiikoista. Partiolaiset asuivat erityisessä Plastun-majassa, joka tunnettiin 1500-luvulta lähtien. Erään version mukaan partiolaisten nimi tulee lauseesta "makaa sängyssä", koska he voivat olla tässä asennossa tuntikausia. Mutta todennäköisempi on etymologinen yhteys ukrainan verbiin "plastuvati", joka tarkoittaa ryömiä, maata halaillen.
Partiolaisten taidot eivät kadonneet, kun osa kasakoista-kasakoista siirrettiin Kuubaniin. Partiolaiset puolustivat ensinnäkin kyliä tšerkessien hadzhirettien hyökkäyksiltä. Kasakat partiolaiset paransivat taitojaan Kuban-joen tulvatasanteilla.
1700-luvun lopulla partiolaiset tunnustettiin virallisesti Mustanmeren kasakkojen armeijan erikoisyksiköksi. Ja vuoden 1842 sotilasmääräysten mukaan jopa 96 hengen plastun-yhtiöitä alettiin sisällyttää Mustanmeren armeijan yksiköihin. Kasakkamurhaajat osoittivat itsensä erinomaisesti Kaukasian sodassa, Krimin sodassa, Venäjän ja Turkin sodassa 1877-1878, Venäjän ja Japanin sodassa. Tsaariarmeijan partiolaisten tapaan he alkoivat luoda samanlaisia ​​​​ryhmiä jalkaväkirykmentteihin - tämä oli askel kohti nykyaikaisten erikoisjoukkojen syntymää.
Neljä erillistä plastun-prikaatia, jotka muodostettiin Terekin kasakkojen armeijan kasakoista, taisteli valkoisten puolesta sisällissodassa. Plastun-pataljoonat, rykmentit ja jopa koko kasakka-divisioona taisteli osana Puna-armeijaa Suuressa isänmaallisessa sodassa. Tällä hetkellä Venäjän armeijassa ei ole partiolaisia, vaikka joillekin erikoisjoukkojen yksiköille on ehdotettu tämän nimen antamista.

Valmistelun ominaisuudet
Partiolaiset, kuten erikoisjoukot, erottuivat korkeimmasta sotilaallisesta taidosta - tästä syystä tsaari maksoi heille korotetun palkan. Uudet partiolaiset koulutettiin partiolaisten itsensä toimesta. He huomasivat kasakkojen joukossa sopivimmat ehdokkaat. Pätevyys ja rohkeus, hyvä silmä, terveys ja kestävyys arvostettiin. Kasakkahistorioitsija Ivan Popko puhui "yritteliäistä, rohkeista, valppaista" partiolaisista, jotka ulkoisesti tunnistettiin synkistä ilmeistään ja vahattuista viiksistä. Ja kirjailija Vladimir Gilyarovsky kuvaili yhtä plastunista "metsästysryhmiä" Bulgarian vapauttamissodan ajalta tällä tavalla:
Partiotaide periytyi usein - jos isä oli partiolainen, poika seurasi hänen jalanjälkiä. Mutta he yrittivät olla ottamatta liian nuoria plastun-osastoihin. Partiolaiset uskoivat, että ihminen saavuttaa oikean tason kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä keski-iässä. Lisäksi ehdokkaan olisi mieluiten pitänyt pysyä poikamiehenä - monet partiolaiset eivät elämäntyylillään päässeet naimisiin ja perustivat perheen vasta palveluksesta poistuttuaan.
Todellinen partiolainen erottui perusteellisesta maaston tuntemuksesta. Tämä ei ole yllättävää, koska Kubanin tulva-alueilla tällaiset kasakat metsästivät. Kykyä lukea vihollisen jälkiä maassa, oppia hänen liikkeensä historiasta arvostettiin suuresti. Tämä taide oli myös metsästyksen kaltaista. Kuten tietyntyyppiset eläinlajit, partiolaiset sekoittivat taitavasti jäljet: he hyppäsivät yhdellä jalalla, kävelivät taaksepäin jne.
Partiolaisilla oli myös muita erikoistaitoja: he pystyivät arvaamaan talven keston villisikojen sisäpuolelta ja harjoittivat myös noituutta:
"Partiolaisilla on omat säännöt, joita kukaan ei ole kysynyt, omat legendansa, omat uskomuksensa ja niin sanotut ominaispiirteensä: salaliitto luodista, kuumasta hevosen juomasta, käärmeen puremasta; panettelu aseelle ja ansalle; "zamyleniye" veren virtaamisesta haavasta ja niin edelleen", sanoi Ivan Popko.

Useat lähteet mainitsevat erityisiä veitsellä suoritettavia käsien taistelutekniikoita, jotka liittyvät lihasharjoitteluun ryömiessään plastunsky-tavalla. Tällaisia ​​aitoja kuvauksia ei ole, vaikka 1800-luvulla havaittiin, että partiolaiset käyttävät tikareita yhtään huonommin kuin valkoihoiset. Yleensä partiolaiset yrittivät matkia vihollista, oppivat hänen kielensä. Kaukasuksella partiolaiset olivat pääsääntöisesti pukeutuneet vuorikiipeilijöiltä vangittuihin pokaaleihin.
Taistelussa partiolaiset yrittivät kaikin voimin päästä pois takaa-ajosta ja taistelivat viimeiseen asti. Jos kasakkamurhaaja vangittiin ja myytiin ylämaan orjuuteen, hän yleensä löysi tavan paeta.
Mustanmeren armeijan koulutetuimpina taistelijina tiedustelijoille luotettiin kehittyneitä aseita.