Eräs aikalainen nainen
Mä oon 24-vuotta vanha,asun Hesassa ja teen näitä duunii aina kun satun sille päälle.
Kävin kauppaopiston ja mä valmistuin merkonomiksi melko hyvin arvosanoin.Sitten mä ajattelin jatkaa kauppakorkeakoulussa mut mulle sattu pari ikävää ihmissuhde juttuu ja aloin hiukan vetämään liikaa brenkkuu viikollakin.Mä hain duunipaikkaa mut ei tärpännyt mikään.
Jonkin aikaa hengailin vain kartsalla ja kattelin ympärilleni.
Sitten alkoivat rahat loppuun ja opintolainakin painoi päälle.
Mä en oikein tiedä mistä mä sain idean kokeilla tehdä fyrkkaa vartalollani,mä olen ihan jees ulkomuodoltani,kai mä vain kyllästyin mun ainaseen rahapulaan.
Enskertaa se teki tosi pahaa hermoille mut mä osaan kyllä ajatella siten kuin haluun
ja mä opin nopeasti kuinka tehdä se ittelleen mahdollisimman helpoks.
Oikeestaan mä loppujen lopuks oon ihanjees tän duunin kanssa ja saan ottaa asiakkaitakin
silleen kuin mä itte parhaaks koen.
Ei,en mä koe mitään moraalista pointtii siitä mitä mä teen,sehän olen mä ja tää on mun vartaloni ja
mä siitä myös päätän mitä sille saa tehdä ja mitä ei.Onhan sitä aika jotenkin väsynyt jos on sattunut asiakas jolla on omituisia juttuja joita mun tartteis tehdä sen nähden.
Olen mä ajatellut välillä vakituistakin kundikaveria ja perhettä mut toistaseks mulle käy nääkin duunit ihan hyvin.Mikäettei jos sattuis se oikea kohdalle.
Vähän sääliks käy ne tytöt joita puolipakolla ja valheella saadaan alalle.Oon kyllä kuullu kauhutarinoita siitä miten niitä kohdellaan jos ne alkaa saada tarpeeks näistä hommista.
Mä voin sensijaan itte päättää sen millon mulle sopii ja mikä.Varsinkin noi itätytöt ovat ahtaalla.
Jos mä alan saada tarpeeks näistä duunista mul on ammatti eikä ikääkään ole paljon,mä pärjään
kyllä.Ei tää tietysti kaikille sovi mut kun mä oon jutellut muitten tyttöjen kanssa tulimme siihen
lopputulokseen et jokaisella on oikeus omiin juttuihinsa ne ei kuulu kellekään.
Ja oonhan mä tavallaan kuin joku hyväntekijäkin kun joku saa multa vaikka rahalla sitä mitä ei
muuten saisi mistään,aatellaan vaikka jotain yksinäisiä ja vammaisia.Onhan heilläkin tarpeensa
siinä kuin muillakin.
En mä nyt mitenkään rakastakaan tätä hommaa mut mä oon aatellu asiat järjen kannalta.Voinhan mä
lähteä vekka koska vaan näistä ympyröistä ja mulla on muitakin mahdollisuuksia.
Ehkä mä vielä elän vielä jonkin aikaa tällai,en tiedä,ehkä haen kauppakorkeakouluun kuten aluks
suunnittelin ja lopetan nää hommat.Onhan mulla vapaus valita ja se on paljon se.
Mä oon 24-vuotta vanha,asun Hesassa ja teen näitä duunii aina kun satun sille päälle.
Kävin kauppaopiston ja mä valmistuin merkonomiksi melko hyvin arvosanoin.Sitten mä ajattelin jatkaa kauppakorkeakoulussa mut mulle sattu pari ikävää ihmissuhde juttuu ja aloin hiukan vetämään liikaa brenkkuu viikollakin.Mä hain duunipaikkaa mut ei tärpännyt mikään.
Jonkin aikaa hengailin vain kartsalla ja kattelin ympärilleni.
Sitten alkoivat rahat loppuun ja opintolainakin painoi päälle.
Mä en oikein tiedä mistä mä sain idean kokeilla tehdä fyrkkaa vartalollani,mä olen ihan jees ulkomuodoltani,kai mä vain kyllästyin mun ainaseen rahapulaan.
Enskertaa se teki tosi pahaa hermoille mut mä osaan kyllä ajatella siten kuin haluun
ja mä opin nopeasti kuinka tehdä se ittelleen mahdollisimman helpoks.
Oikeestaan mä loppujen lopuks oon ihanjees tän duunin kanssa ja saan ottaa asiakkaitakin
silleen kuin mä itte parhaaks koen.
Ei,en mä koe mitään moraalista pointtii siitä mitä mä teen,sehän olen mä ja tää on mun vartaloni ja
mä siitä myös päätän mitä sille saa tehdä ja mitä ei.Onhan sitä aika jotenkin väsynyt jos on sattunut asiakas jolla on omituisia juttuja joita mun tartteis tehdä sen nähden.
Olen mä ajatellut välillä vakituistakin kundikaveria ja perhettä mut toistaseks mulle käy nääkin duunit ihan hyvin.Mikäettei jos sattuis se oikea kohdalle.
Vähän sääliks käy ne tytöt joita puolipakolla ja valheella saadaan alalle.Oon kyllä kuullu kauhutarinoita siitä miten niitä kohdellaan jos ne alkaa saada tarpeeks näistä hommista.
Mä voin sensijaan itte päättää sen millon mulle sopii ja mikä.Varsinkin noi itätytöt ovat ahtaalla.
Jos mä alan saada tarpeeks näistä duunista mul on ammatti eikä ikääkään ole paljon,mä pärjään
kyllä.Ei tää tietysti kaikille sovi mut kun mä oon jutellut muitten tyttöjen kanssa tulimme siihen
lopputulokseen et jokaisella on oikeus omiin juttuihinsa ne ei kuulu kellekään.
Ja oonhan mä tavallaan kuin joku hyväntekijäkin kun joku saa multa vaikka rahalla sitä mitä ei
muuten saisi mistään,aatellaan vaikka jotain yksinäisiä ja vammaisia.Onhan heilläkin tarpeensa
siinä kuin muillakin.
En mä nyt mitenkään rakastakaan tätä hommaa mut mä oon aatellu asiat järjen kannalta.Voinhan mä
lähteä vekka koska vaan näistä ympyröistä ja mulla on muitakin mahdollisuuksia.
Ehkä mä vielä elän vielä jonkin aikaa tällai,en tiedä,ehkä haen kauppakorkeakouluun kuten aluks
suunnittelin ja lopetan nää hommat.Onhan mulla vapaus valita ja se on paljon se.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.