3 vuotta elämästä, kolme vuotta nuoren ihmisen elämästä sairastaen bulimiaa ja anoreksiaa. Se oli paljon, se raastoi, se teki kipeää ja kukaan muu kuin sen kokenut ei voi tietää kuinka ristiriidassa elää itsensä kanssa, kuinka elämä on oikeasti kuin palaisi helvetin liekeissä, eikä sieltä oikeasti ole näkyvissä tietä viileämpään. Sen tajusi itse että on tosi kipeä päästään mutta halusi olla laiha, LAIHA! ei ansainnut olla onnellinen, eikä halunnut edes. Mieliala heitteli, olin aivan kamala ihminen, ihme että rakkaani pysyivät rinnallani. Kukaan muu ei saanut minua jaloilleen kuin minä itse.. ajattelin että tahdonko oikasti kuolla, tahdonko oikeasti elää sairaana (minulla suolisto tulehtunut, jatkuvasti sairaana, ei kuukautisia, harvaiset hiukset, hampaat pilalla, iho kuivunut, koko olemus heikko) vai tahdonko antaa itselleni ja elämälleni mahdollisuuden.. jospa onnellisuutta olis jossakin, jospa sen voisi saavuttaa. Itseä manipuloiden ja näitä asioita miettien, se onnistuu.. askel kerrallaan, mutta se onnistuu. Ahmimiset ja paastoamiset ovat jääneet. Olen 162 ja painan nyt 46kg, urheilen säännöllisesti ja olen syönyt erittäin terveellisesti ja monipuolisesti, linnunaterioita mutta useasti päivässä. ahmimistilanteita ei tule. En ole lihonut yhtään kuukauteen, painoni pysyy samassa. minulla on hyvä olla.
Rakkaat anorekstikot ja te muut syömishäiriöiset.. antakaa itsellenne mahdollisuus, syökää edes vähäsen, ihan vähän.. antakaa elämällenne mahdollisuus.. että te liho.. minä olen sen itselleni todistanut.
ymmärrän kuin helvetin vaikeaa se on.. voihan sitä olla laiha vaikka ei langanlaiha olisikaan.. minä olen ainakin paljon kauniimpi nyt.. saan kuulla siitä joka päivä. painorajani on 50kg, sen yli en saa painaa..mutta en halua enää ikinä rypeä niin pohjalla missä anorektikon ja bulimitikon elämä käy.
Rakkaat.. tartun teitä kaulasta kiinni.. halaan ja ymmärrän. kaikella rakkaudella, voimia teille, toivottavasti vielä joskus, joskus saatte jälleen iloita elämän lahjasta..
Rakkaat anorekstikot ja te muut syömishäiriöiset.. antakaa itsellenne mahdollisuus, syökää edes vähäsen, ihan vähän.. antakaa elämällenne mahdollisuus.. että te liho.. minä olen sen itselleni todistanut.
ymmärrän kuin helvetin vaikeaa se on.. voihan sitä olla laiha vaikka ei langanlaiha olisikaan.. minä olen ainakin paljon kauniimpi nyt.. saan kuulla siitä joka päivä. painorajani on 50kg, sen yli en saa painaa..mutta en halua enää ikinä rypeä niin pohjalla missä anorektikon ja bulimitikon elämä käy.
Rakkaat.. tartun teitä kaulasta kiinni.. halaan ja ymmärrän. kaikella rakkaudella, voimia teille, toivottavasti vielä joskus, joskus saatte jälleen iloita elämän lahjasta..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.