Mulla lähti joskus kaikki mikä oli tärkeää, vaikka parhaani yritin. Se ei vaan riittänyt ja mitä tapahtui sitten, oli todellakin ihmisoikeusrikos. En ole toipunut siitä, yritän kyllä. Paljon olen itkenyt, muttei mikään palaa ennalleen ikinä. Ilahduin kun tapasin sinut, mutta sitten hajosinkin vain lisää. Haluan ajatella, ettet tiennyt, miten paljon olin kärsinyt ja kuinka tosissani olin yrittänyt tehdä parhaani.
Voisit yrittää ymmärtää vähän
Anonyymi-ap
4158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mistä kukaan voi tietää toisen kärsimyksistä ja kokemistaan asioista, jos niitä ei kerrota? Silloin pitää mennä sinne itseensä ja tutkailla, olisiko voinut avata suutaan ja kertoa. Varmasti menisi toisellakin tajuntaan asti, mutta muuten ei voi tietää kukaan mitään, jollei kerro. Minäkin odotan erästä kerrontaa erinäisistä asioista, tuskin saan sitä ikinä kuitenkaan. Siksi oonkin päättänyt, etten enää odota kuin korkeintaan huomiseen tai ehkä vain tämän päivän ajan, kun ei vain jaksa enää odottaa. Tuikitärkeää olisi ollut saada tietää muutamia asioita, joihin en sitten pysty enää vaikuttamaan. En itseni enkä muidenkaan osalta. En saa "kiinni" tuota ihmistä mitään kautta enkä myöskään saa kiinni hänen ajatusmaailmastaan, miksi tekee kuten tekee. Joudun siis toimimaan itse ja ajattelemaan vain omaa itseäni. Aina ei saa ihmiset näköjään kerrotuksi toisilleen niitä tärkeitä asioita, vaikkeivät liittyisi rakkauteen tai ikävöintiin tai tunnepuoleen yleensäkään ollenkaan vaan ihan käytännön asioihin, silti jäävät selvittämättä. Nämä on näitä asioita, joita ei soisi kellekään käyvän niinkuin ei nuokaan ihmisoikeusrikokset tai terveyteen liittyvät huonot asiat. Niitä kuitenkin tapahtuu joka päivä. Sen vuoksi meidän tulisi pitää yhtä.
Joskus ihmiset eivät pysty/halua ottaa toisten murheita vastaan. On voitu kertoa jotain, mutta siitä syystä jäänyt puolitiehen, kun toinen ei ole halunnut kuulla.
No ainakin minä olen ollut erään kohdalla enemmän kuin valmis ottamaan vastaan kaiken tuli mitä tuli, ja halunnut vain kaikkea hyvää hänelle. Siltikin hän haluaa ihan itse vetää itsensä huonoon jamaan ja huonoon valoonkin, en voi käsittää enkä mitenkään ymmärtää, miksi tekee niin. Vastaan oon siis menny useasti, useita kymmeniä kertoja varmaan kaiken kaikkiaan, ja hän ei silti halua ottaa vastaan itse mitään vaikka toisaalla antaakin ymmärtää toisin. Kyllä, ei, kyllä, ei .. samaa rataa menny enkä aio enää tarjota hänelle tukeani. Jos haluaa sitä, on se saatavilla vielä hetken aikaa, muussa tapauksessa vetäydyn hänen ulottuviltaan ja siinä kaikki. Tajuaa myöhemmin jos tajuaa että olisi taaskin pitänyt toimia toisin ja uskoa sitä vanhaa tuttua.
Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, eikä niitä voi keskenään verrata.