Olen ollut ihmeissäni, häpeissäni ynnä muuta vastaavaa. Siis kun en ole päässyt irti ihmissuhteesta, joka on tuottanut pelkästään kipua. Tätä on kestänyt vuosia.
Törmäsinpä erääseen artikkeliin. Olenkin koukussa kehon omaan huumausaineeseen. Olen hakeutunut yhä uudelleen kivuliaisiin tilanteisiin hänen kanssaan. Miksi?
Kun tunnen kipua, kehoni alkaa tuottaa tuota kemikaalia, erästä peptidiä. Olen koukussa siihen kemikaaliin. Rakkaudesta ei ole kyse, vaan toistuvasta kivusta mitä olen kokenut varhaisesta elämästäni asti.
Koukkuunnuin siihen ihmiseen, joka on tuottanut tuota kipua. Mikään ei koskaan muutu ja tiedän sen jo ennalta. Hän on ilkeä ja käyttää häikäilemättömästi valtaansa minua kohtaan, jos saa siihen pienimmänkin tilaisuuden.
Elin lapsuuteni narsististen ihmisten kanssa perheenä. En ole tiennyt paremmasta. Tuttua ja turvallista - tavallaan.
Haluan kuitenkin irti. Olen pysytellyt jo hyvin erossa, aika pitkäänkin. Silti olo ei ole parantunut ja olen vielä koukussa.
Teen kaikkeni, päästäkseni vapaaksi ja saavuttaakseni vielä normaalin, kivuttoman elämän. Terapiaa, traumanpurkua ym., mitä se sitten ikinä vaatiikaan.
Useat ihmiset joilla on lapsuudesta jäänyt kohtalaisen iso traumataakka, toimivat samoin. Uskoisin että näillä palstoilla heitä on paljon.
En ole siis tyhmä, vaan riippuvainen siitä tietystä kemikaalista.
Törmäsinpä erääseen artikkeliin. Olenkin koukussa kehon omaan huumausaineeseen. Olen hakeutunut yhä uudelleen kivuliaisiin tilanteisiin hänen kanssaan. Miksi?
Kun tunnen kipua, kehoni alkaa tuottaa tuota kemikaalia, erästä peptidiä. Olen koukussa siihen kemikaaliin. Rakkaudesta ei ole kyse, vaan toistuvasta kivusta mitä olen kokenut varhaisesta elämästäni asti.
Koukkuunnuin siihen ihmiseen, joka on tuottanut tuota kipua. Mikään ei koskaan muutu ja tiedän sen jo ennalta. Hän on ilkeä ja käyttää häikäilemättömästi valtaansa minua kohtaan, jos saa siihen pienimmänkin tilaisuuden.
Elin lapsuuteni narsististen ihmisten kanssa perheenä. En ole tiennyt paremmasta. Tuttua ja turvallista - tavallaan.
Haluan kuitenkin irti. Olen pysytellyt jo hyvin erossa, aika pitkäänkin. Silti olo ei ole parantunut ja olen vielä koukussa.
Teen kaikkeni, päästäkseni vapaaksi ja saavuttaakseni vielä normaalin, kivuttoman elämän. Terapiaa, traumanpurkua ym., mitä se sitten ikinä vaatiikaan.
Useat ihmiset joilla on lapsuudesta jäänyt kohtalaisen iso traumataakka, toimivat samoin. Uskoisin että näillä palstoilla heitä on paljon.
En ole siis tyhmä, vaan riippuvainen siitä tietystä kemikaalista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä melko kansantajuisesti selvitettynä. Tosin englanniksi.
https://yourlifelifter.com/2018/01/13/the-harmful-role-of-brain-chemicals-and-peptides-in-love-and-trauma-addiction/
Selitettynä siis