Olen todellisuudenpakenija ja välttelen kohtaamasta omia riittämättömyyden ja epärealismin tunteitani. Elän irrallaan välitilassa siitä todellisuudesta, jossa minun kuuluisi olla: tyhjänä, ahdistuneena kuorena haihattelemassa asioilla, joita en käsitä mutta joista olen lukenut. Irtaantumiseni vuoksi minulla sanat ovat onttoja vailla kokemuspohjaa ja mitta-asteikkoni on rikki. Katson maailmaa eteerisen verhon värittämän mututuntuman läpi. Mikään ei ole varmaa ja pysyvää, edes sen hetken että pääsisi jaloilleen ja voisi olla tyytyväinen itseensä.
Todellisuuspako ja tunteet
Anonyymi-ap
12168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Et ole ainoa. Melkoista haparointiahan tässä on itse kullakin, jos ajattelit että olet ainoa laatuaan. Tsdmppiä!
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17841277k
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Jos jokin pelottaa, niin sitä kohti.
Ei kannata vältellä kohtaamista mitään tunteita, kaikki tunteet ovat arvokkaita. Jossain kohtaa sitten huomaat, että riitä itsellesi. Ja sitten pidempiä aikoja. Näin uskon sen menevän, vähitellen.
Onko ahdistus, jännitys, ujous, nolostus, paranoia, masennus, apatia yms. arvokkaita tunteita?
Vastaan sivusta: kyllä ovat.
Pähkinänkuoressa: negatiivinen tunne kertoo, että jotain asiaa kohti ei kannata mennä.
Ahdistus: muuta asiaa, joka ahdistaa.
Jännitys: jotain mukavaa ja tärkeää on tulossa.
Ujous: Asia ei ehkä ole itselle sopiva.
Nolostus: Laittaa miettimään, teinkö jotain väärin.
Paranoia: Aikaa kuluu turhaan vääriin asioihin.
Apatia: Jotakin tärkeää puuttuu.
🦄
Nuo luettelemasi eivät ole tunteita ollenkaan. Mutta noiden oireiden takaa yleensä löytyy joku tunne. Mieti, mitä tunteita.
*riität
Kaikki katsovat maailmaa mututuntuman läpi. Jopa siinä määrin, että mielestäni sillä maailmalla, jonka havainnoimiseen mututuntumalla ei näyttäisi olevan vaikutusta, on häviävän pieni vaikutus elämäämme.
Tällöin ratkaiseva kysymys ei ole, näemmekö maailman siten kuin meidän kuuluisi nähdä se. Sen sijaan ratkaisevaa on, näemmekö maailman tavalla, joka vie meitä sinne, minne haluamme olla matkalla.
🦄
Ja minne tämä matka näin ollen sitten niinku päättyy?
Matka päättyy valaistumiseen, koska sen jälkeen voi vain kellua tyytyväisenä lootuksenkukan keskellä, nauttia auringonpaisteesta ja antaa virran viedä mukanaan.
🦄
Joo, tuskin esimerkiksi riiheemällä ja valehtelemalla pitkälle pötkii☺️