Mitä mieltä täällä ollaan pettämisestä? Minusta se on ainakin väärin että jos ollaan suhteessa jonkun kanssa ja sitte mennä sänkyyn jonkun toisen kanssa. Ite ainakin oon päättäny että jos joskus löydän sen oikian niin sitä en petä! En tee samaa virhettä kuin meidän isä-ukko joka kävi maksullisten naisten luona eli huorissa ja petti meijän äitiä yli neljän vuoden ajan ja nyt ne on eroomassa... 19 vuotta ne ehti olla naimisissa...
No pankaa kommenttia
No pankaa kommenttia
Vastaukset 8
Vanhimmat
pettäminen on aivan perseestä...mutta en mä varsinaisesti tuomitse yhtä hairahdusta, vaik väärin seki...mut jos jotai salasuhdetta pitää, ni sit ei pitäis olla suhteessa ollankaa. Itte en oo pettäny ketää, mut tiedän milt tuntuu olla se jota petetään...
Tietenkin väärin jos pelisäännöt on suhteessa sovittu ja vaikkei olisikaan, niin ei ole mitään oikeutta pettää. Joillakin on nyt vaan tullu tää vapaa suhde villitys. (Jota mie en ymmärrä)
Oon miekin sen lupauksen sekä itelleni että avokille tehny, että jos alkaa mieli jotain alkaa sekoilee niin jutellaan ensin, eli ei pettämisiä.
on se väärin..
Enpähän mä voi ketään pettäjää tuomita, mut pettäjät voi vaan mennä itteensä ja miettiä, mitä järkee on hypätä suhteeseen jos ei pysty mitenkään hillitseen itteensä !!!
Vihaan pettämistä. Tyhmää olla yhdessä jos ei voi olla uskollinen.
Pettäminen on aina väärin, ellei avoimesta suhteesta ole erikseen sovittu... Mutta ihmettelen todellakin, että kenelle sellaiset suhteet sopivat...
Jaa pettäjä. Nyt tulee vuodatus.
Olin seurustellu puolitoista vuotta jätkän kanssa jonka kans puhuttiin jo kaikesta mahdollisesta. Muksuista, kihloista, naimisiinmenosta, tulevaisuudesta. Meillä oli jotain ainutlaatuista. Kaikki se meni sirpaleiksi ku esittelin jätkän ystävälleni. Ystäväni vokotteli poikaystäväni ja lopulta onnistui siinä. 3 viikkoa mun selän takana. Mä tiesin, mutta halusin uskoo että mä vain kuvittelen. Lopulta kuulen mun toiselta hyvältä ystävältä että ne on vehdanneet mun selän takana 3 viikkon.
2 kuukautta pidin taukoa jätkään. Sen ajan se vakuutteli, itki edessä, rukoili, teki mitä vain että sai mut takaisin. Lopulta mun omat tunteen antoi periksi ja huolin sen takaisin. Tätä tuskaa on kestetty nyt vuosi. Puolen vuoden ajan kärsin ahdistuksesta, masennuksesta, itkin joka päivä, huusin ja raivosin. Nyt... Noh, tilanne alkaa jo hellittää. Ystävä on ex-ystävä, ja siinä samalla onnistui pilaamaan välinsä myös pariin muuhun ystäväänsä, jotka sattuvat olemaan mun parhaita ystäviäni.
Että mitä mieltä olen pettäjistä? Aika ironista sanoa näin, kun seurustelen yhden kanssa. PALAKAA HELVETISSÄ! Jos vielä kerran joudun samaan tilanteeseen, hyppään katolta alas. Mä en halua kärsiä samaa tuskaa, en enää uudelleen.
Kukaan ei ajattele, että sitten kun löydän sen oikean niin en ikinä petä häntä. Et tiedä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan eikä kannata luvata mitään mitä ei varmaksi tiedä. Yrittää voi. Muutenkaan asia ei aina ole niin yksinkertainen ja elämä ei aina ole niin ruusunpunaista että löytää sen oikean joka aina tulisi pysymään sinä samana oikeana. Erotahan sitä pitäisi ennen kuin toista suhdetta perustamaan... Mutta jokatapauksessa elämä ei mustavalkoista ja pettäminen ei automaattisesti tee ihmistä pahaksi.