Kun ei saa elämässään mitään aikaan

Tuskin se elämän ilo ihan vaan ammatista on riippuvainen. Vaikka pienituloisuus vaikuttaa, kaventaa elinpiiriä niin kun sairaudetkin ja mm. yksinäisyys. Mutta joo tuntuu että toiset saa jo nuorena sen leiman ja kapeamman katsantokannan elämään, selviytymiseen. Toisille taas vaan taivas on auki. Kohtalo?

Jahas

Taas lähettiin naimisiin muuten viikoks kerrallaan,

Kaikki työt ovat tärkeitä se on sinun alemmuudentunteen joka luokittelee huonoiksi töiksi työt jotka ovat todella tarpeellisia.
Mutta lohduksesi voin sanoa että kauppojen kassat tulevat poistumaan joten sitten saat maksella koneiden kanssa ihan kaikessa rauhassa. Ja jos ei kukaan siivoaisi niin sairauksia tulisi enenmmän ja ihmiset haukkuisivat likaan.
Entäs kun on sähkökatko niin jo huudetaan sähköä takaisin kovalla äänellä eikä ihmisillä ole edes aavistusta mitä sähkömiesten työ sisältää.

Rakentajajia tarvitaan eihän muuten tulisi uusia taloja. Putkimiehen työ se vasta onkin tärkeää , sillä kun viemäri menee tukkoon niin siinä on teikäläinen kusessa kun ei osaa hakea syytä tukokseen .
Joten jokainen työ on arvokasta työtä, ja sinun kaltaisesi ihminen kehtaa niittää alentaa.

Mitä tärkeää haluaisit saada aikaan elämässäsi, realistisesti?

Olen siivooja joka viihtyy työssään eikä ihmisarvo ole ammatista kiinni.Elämässä on oikeasti tärkeämpiäkin arvoja kuin työ.Mikään ei estä AP ta kouluttautumasta eri alalle jos työ tehtaalla tympii,ei sitä tarvi kädet ristissä kuolemaa odottaa.

Ole työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä siltikään ajattele olevani luuseri.
Elämässä on paljon muutakin kuin työ, tai vain joku muu tietty juttu.
Elämä ja onnellisuus koostuvat pienistä palasista, ei sen tarvitse olla mikään iso, kerralla onnelliseksi ja tyytyväiseksi tekevä asia.

Ihminen on tavallaan sellainen, kuin hän kuvittelee olevansa, minäkuva on kaikilla omanlaisensa.

Mä oon ollu konttorirottana ja se on tylsääkin tylsempi homma. Onneksi pääsin sieltä pois ja menin ensin puualan koulutukseen ja siitä puutehtaalle töihin ja edelleen asennushommiin ja lopulta siirryin kokonaan rakennusalalle. On paljon parempaa työtä. palkka on pienempi, mutta maakunnissa on asumismenotkin pienemmät enkä muutoinkaan koe että mun tehtävä ois kuluttaa mahdollisimman paljon. Eli alkuperäinen ammattini oli yo-merkonomi ja kaikella tavalla epäsopiva ammatti mulle, mutta kun ei muutakaan silloin keksinyt.

OK. Kiva.

Kiva ku saa olla suht terve on rahaa juomaa ruokaa hieman päihteitä ja lämpöä vaiks tehtaassa käynkin töisä,kivaa elämää enkä kaipaa ketään rinnalleni

Tiedän lääkäreitä, jotka on menneet avioon ja eronneet.
Päätyneet alkisvieroitukseen jne.
Ei se raha tee onnelliseksi, vaan kuinka kauan voi havumetsässä samoilla tai istua.

Ei onni tarvitse kasvaakseen mitään suurta. Onni koostuu pienistä palasista.