Ystävät ovat tärkeitä....mutta en pidä myöskään siitä että jatkuvasti soitellaan ja odotetellaan tapaamisia, kahvikutsuja yms. Itse olen sosiaalinen mutta tarvitsen myös omaa aikaa...Tämänkin ikäisenä haluan vielä olla toimelias ja harrastaa kaikenlaista mistä pidän ja sekin ottaa aikansa. Miten pitäisi toimia että saisi ystäviään ymmärtämään ettei aina jaksa olla tavoitettavissa? En myöskään haluaisi suututtaa ketään, harvakseen olisi kivakin pitää yhteyttä.
Takertuvat ystävät
Anonyymi-ap
25178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jos olet puhekykysi menettänyt niin älä vastaa puhelimeen.
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17842734n
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Enpä usko, että sinunlaiseesi ihmiseen kukaan takertuu.
Korkeintaan imukalat, jos Juhannuksena hukkuu.
Ei tarvi vastata aina puhelimeen. Tai puhelimeen vastatessa toteaa, että nyt ei ehdi puhumaan soittelen myöhemmin. Ite olen aikanaan sanonut läheisilleni jos haluavat tulla luokseni enkä halua/jaksa ottaa vastaan, niin saatan sanoa, että on muita suunnitelmia. Ymmärtävät :).
Jatkan vielä, sama sopimus on lasten ja ystävien kesken, jos tai kun heillä on samankaltainen jaksamaton tilanne. Soittelen heille myöhemmin tai tavataan toisella kertaa. Toimii!
Jos ei tähän ikään ole oppinut sanomaan, että minulla on muuta menoa,
niin on aika avuton ja sinun ehdoillasiko vain tapaat ystäviäsi,
jotka "ovat tärkeitä sinulle" ?
Pidättekö soittovuoroista tiukasti kiinni?
Soitin vanhalle luokkakaverille yli kuusi vuotta sitten, ja ei ole puhelin pirissyt, vai pitäisikö itse soittaa kuulumiset?
Mitä ihmeen soittovuoroja ? Ei tässä mitään alakoululaisia olla.
Narsistin provoaloitus. Ei ole saanut tarpeeksi huomiota.
Voiko ihminen olla vielä 70-vuotiaana niin sosiaalisesti taitamaton,
että pitää pyytää 70 plussasta (!!!) neuvoa ???
Sinä siis täydellinen ihminen.
Ei liity taitamattomuuteen. Monet ihmiset ovat hyvänlaisia, auttavat ystäviään eikä halua tai saa sanotuksi vastaan. Ja osa meistä ihmisistä on hyvinkin riippuvaisia ystävistä/tuttavista ja saattaa syntyä tilanteita jotka ahdistavat avuliasta henkilöä. Sananlaskuissa on erinomainen elämänviisaus " Älä astu ystäväsi huoneeseen liian usein, ettei se vihaksi muutu". Jotenkin näin se meni.
Ei tarvitse sanoa vastaan, jos sanoo, että on muuta menoa.
En ainakaan sellainen tumpelo kuin aloittaja.
Juuri sitä tarkoitan. Ite olen ollut se ystävä, joka soitteli parhaalle ystävälleen päivittäin (paitsi en vkloppuisin )korona-aikana yksin kun olin. Jossakin vaiheessa huomasi, että hän oli vaisu. Tulkitsin sen että hän oli väsynyt puheluihini ja sanoin hänelle että sanoo ettei nyt jaksa jutella tai ei vastaa puhelimeen. Laitan sitten viestin kun on asiaa ja kun ei ole asiaa kirjoitan, että puheripulia vaan olisi pukannut. Näin itse toimin.
Kolmen kympin ihmisolio.
Aloittaja.
Jo on sulla pulma, aito vai tekaistu?
On aika teennäistä syytellä ystäviä yhteydenotoista.
Miksi sanot heitä ystäviksi?
Beng
On myös äitejä, jotka soittavat päivittäin lapselleen jopa töihin.
On "vaikea" pulma, mutta aika kyllä hoitaa pulmat pois . . .
Kohtuus kaikessa. Minulla taas "ongelma" toisin päin. Katsoin juuri tänään puhelimen muistista, että olen puhunut puhelimessa ystävän kanssa viimeksi 24.3.2023, joten ei ole kukaan kaivannut pitkään aikaan, eikä sekään tunnu kivalta.
Silloin kun tuli vielä naukkailtua, niin tuiterissa tuli soiteltua, tuntui olevan puheltavaa.
Selvinpäin ei viitsi tyhjänpäiväsiä höpötellä.
Mikään ei ole niin rasittavaa kuin hiprakassa olevan kanssa 'keskustelu'.
Mitä keskustelua se on? Nix.
"Selvinpäin tyhjänpäiväisiä höpötellä".
Voisitko vähän ajatella sitä toista, etkä vain itseäsi.
Eikö ole tapana kysyä:"Hei, mitä kuuluu?"
Voitko olla varma, ettet tarvitse ystäviä jossain elämän tilanteessa?
Arvosta heitä, jos yliarvostat itseäsikin.
Ilkeyttä ystäviltä ei tarvitse sietää.
Beng
Itselläni ei juurikaan ole ystäviä, enää, olen ikään kuin katkonut välejäni heihin, en halua tavata. Joidenkin kanssa olen harvoissa puhelinkeskusteluissa.
Ja puhelineston laitoin eräälle, jonka jokunen vuosi sitten tajusin tosi sairaaksi yksilöksi ja vuosikymmenten epärehelliseksi hyväksikäyttäjäkseni, narsistiksi. Narsisti vie voimat kaikilta joiden kanssa joutuu tekemisiin.
https://www.terve.fi/teemat/narsismi
Jos narsisteja muka on vain 1% koko väestöstä, ne kaikki ovat jo pikkulapsesta asti olleet kokoontuneina minun ympärilleni! Katson olevani narsismin, jos monen muunkin rikollisuudenlajin pitkäaikainen uhri. Ilmeisesti molemmat vanhempani olivat narsisteja, erilaisia, mutta ahdistavia. Ja vielä viimeaikaisessa ystäväpiirissäni on ollut (äkkiä laskien) ainakin 4 aikuista narsistia.
Itsessäni en ole havainnut nimenomaisia narsismin piirteitä, sillä tunnen empatiaa ja osaan ottaa myös muita huomioon. Etenkin vastaavat, aidot, mahd. rikosuhrit saavat itseltäni henkistä tukea. Pidän tätä peräti pyhänä velvollisuutenani: jokaisella meistä on mahdollisuus ja velvollisuuskin auttaa, jos näemme lähellämme jonkun, mahd. henkisen väkivallan uhrin.
Yksin eläen ja etäisesti nettituttavuuksia ylläpitäen voin valita hetken ja esim. foorumin, missä jutustella ja jos alkaa kovin keittää, poistua koneelta, vaihtaa porukkaa fiksumpaan. Tämä 70-forkka ei (ainakaan) vielä ole onnistunut haavoittamaan itseäni. Yritän varoa täällä, etten osallistuisi riitaisiin ketjuihin, tai vastaisi riitaisille ihmisille.
Virheen tehtyään, voi aina huilata ja pitää taukoa. Miettiä myös omaa käytöstään. Esim. hermonsa menettäneen tulee siis tajuta, että poistuu sieltä, missä provosoidaan: ei suostua uhriksi ja näin ehkä, peräti riidan syntipukiksi!
Provoilijat kuvittelevat voittaneensa, kun ovat vaientaneet.