Luulenpa, että murrosiän kapinointi ja kohellus on paljon kiinni kasvatuksesta, toki myös nuoren luonteesta. Mutta kasvatuksella pystyy yllättävän pitkälle vaikuttamaan siihen, miten nuori käyttäytyy -ainakin kotona.
Meillä oli kotona neljä murrosikäistä samaan aikaan, jos murrosikäiseksi luetaan 13-19-vuotiaaat. Eli 13, 15, 15 ja 18-vuotiaita olimme sisaruksieni kanssa joskus.
Meillä ei kyllä ryttyilty eikä haistateltu vanhemmille. Sen tiesi heti, että rahaa oli turha pyytää, jos laittoi hankalasti.
Yksi hyvä esimerkki oli, kun perheemme oli lähdössä lomamatkalle Espanjaan. Matkaan oli muutama päivä aikaa ja isosiskoni, silloin vielä 17-vuotias olisi välttämättä halunnut poikaystävänsä luo yöksi. Äidillä ja isällä oli periaate, ettei yökylään poikien luo ennen kuin on 18-vuotias. Isosiskoni sitten karkasi illalla, mutta tottakai isä ja äiti sen vaistosivat, kun tyttöä ei näkynyt enää myöhemmin illalla. Hakivat siskoni sitten kotiin ja niin peruuntui siskon matka. Lomamatka oli hänenkin osaltaan jo maksettu, mutta tyttö lähetettiin mummolaan siksi aikaa kun me muut menimme aurinkolomalle. Eipä sen jälkeen ole kukaan uskaltanut karkailla.
Ikinä meihin ei ole kajottu fyysisesti, ei edes tukkaan ole käyty kiinni. Pelkät painavat sanat ovat olleet tehokkaita.
Silti ei koskaan ole tarvinnut pelätä isää tai äitiä, rakkautta ollaan saatu aivan tarpeeksi, vaikka kuria onkin ollut. Nyt sitä osaa vähän yli parikymppisenä arvostaa ja aion myös omalle lapselleni pitää samantapaista kuria.
Meillä oli kotona neljä murrosikäistä samaan aikaan, jos murrosikäiseksi luetaan 13-19-vuotiaaat. Eli 13, 15, 15 ja 18-vuotiaita olimme sisaruksieni kanssa joskus.
Meillä ei kyllä ryttyilty eikä haistateltu vanhemmille. Sen tiesi heti, että rahaa oli turha pyytää, jos laittoi hankalasti.
Yksi hyvä esimerkki oli, kun perheemme oli lähdössä lomamatkalle Espanjaan. Matkaan oli muutama päivä aikaa ja isosiskoni, silloin vielä 17-vuotias olisi välttämättä halunnut poikaystävänsä luo yöksi. Äidillä ja isällä oli periaate, ettei yökylään poikien luo ennen kuin on 18-vuotias. Isosiskoni sitten karkasi illalla, mutta tottakai isä ja äiti sen vaistosivat, kun tyttöä ei näkynyt enää myöhemmin illalla. Hakivat siskoni sitten kotiin ja niin peruuntui siskon matka. Lomamatka oli hänenkin osaltaan jo maksettu, mutta tyttö lähetettiin mummolaan siksi aikaa kun me muut menimme aurinkolomalle. Eipä sen jälkeen ole kukaan uskaltanut karkailla.
Ikinä meihin ei ole kajottu fyysisesti, ei edes tukkaan ole käyty kiinni. Pelkät painavat sanat ovat olleet tehokkaita.
Silti ei koskaan ole tarvinnut pelätä isää tai äitiä, rakkautta ollaan saatu aivan tarpeeksi, vaikka kuria onkin ollut. Nyt sitä osaa vähän yli parikymppisenä arvostaa ja aion myös omalle lapselleni pitää samantapaista kuria.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja tuota samaa periaatetta nyt käytän omaan 14-vuotiaaseen. Meillä ei kotona haistateltu, eikä haistattele omanikaan. Ja yöksi ei mennä poikakavereille alle 18 vuotiaana.
Ihan kiva juttu, mutta kaikille tuo muuten tehoa. Itse olin hyvin kiltti lapsi, erittäin kohtelias, hyvä käytöksinen, varmasti pystyi sanomaan, että hyvin kasvatettu. Sitten kun murrosikä tuli lähdin ryminällä menemään ja siihen ei auttanut keppi eikä porkkana. Samanlaisia rämäpäitä valitettavasti ovat omat nuoreni.
Yhdysvalloissa on tehty tutkimus, missä on todettu otsa-aivolohkon kasvavan murrosiässä viimeisen kasvunpyrähdyksen ja tämä sekoittaa nuoren logiikkaa. Mitä isompi kasvu mitä lyhyemmässä ajassa, sitä enemmän logiikka on sekaisin. Tällä myös otaksutaan olevan yhteys siihen, että miksi osalle nuorista murrosikä tulee rajuna ja osalla se on aika tasaista aikaa.
Kyllä nämä kulkee "geeniperimänä" (kasvatuksen peilit)-vaikka kuinka päättää, ettei jatka samoja metodeja(jotkut niistä kääntyvätkin ja jalostuvat)...ja sitä yleensä saa, kuinka itse on nuorena kapinoinut. Tämähän on elämää ja asiat tulevat vastaan ja asian kohtaaminen omassa lapsessa (ei välttämättä kaikissa) se vasta kasvattaa, sillä ei ihminen ole ikinä "valmis" vaan henkistä kasvua tapahtuu aina hautaan saakka.:)Turha yrittää kertoa tätä nuorisolle, ennen kuin 15 vuoden päästä:)
Itse en kapinoinut tai koheltanut murrosiässä, vaikkei äitini minulle mitään rajoja, sääntöjä, tms. asettanutkaan. Kun nyt nuoria katselee ja kuuntelee, niin sitä välillä oikein ihmettelee, että olikohan sitä murrosikää itsellä ollenkaan. :)
Valitettavasti en oikein päässyt ajatuksestasi kiinni. Kirjoitit että pelkät painavat sanat ovat olleet tehokkaita, ja samaan hengenvetoon kerroit siitä, miten siskoasi rangaistiin matkan pois ottamisella, (eli pelkät painavat sanat eivät riittäneetkään). Murrosiässä mm. kaveri piirin vaikutus tuohon kapinointiin ja kohellukseen on merkittävää, ja luulisin sen vaikutuksen myös sinne kotiin asti ulottuvan.
Oletkos muuten ajatellut seuraavaa: Teitä kun oli neljä sisarusta ja ikä erot pieniä, niin olette päässeet vähän helpommalla. Eli isosisko teki kaikki mokat ja te pikku siskot sitten otitte niistä opiksenne. ;-) Tällöin vanhemmatkaan eivät rasittuneet niin paljon. Voin myös kuvitella että neljästä sisaruksesta, yksi on enemmän tai vähemmän sellainen pikkuinen moraalinvartija joka huutaa: ”mä kyllä kerron iskäl ja äitskäl jos sä tupakoit….” :).
Koen päässeeni murrosiän yli helpolla ja kiitos siitä... niin kenelle? Äidille? En kyllä pysty sanomaan, mikä vaikutus kasvatuksella on murrosikään, kun olen saanut vain tämän yhden kasvatuksen. Naapurin ”jeppeen” vertaaminen, sitten taas on mielestäni vähän turhaa ”meijän ja teijän äiti” juttua, jossa kuitenkin vedetään aina kotiinpäin. :-).
Haistatteluun, kiroiluun, yms. paras lääke on vanhempien esimerkki käyttäytyminen. Tuskin auttaisi minkäänlainenkaan kuri haistatteluun, jos vanhemmatkin haistattelisivat ja kiroilevat. Itse en kiroile käytännössä koskaan (paitsi joskus ajatuksissa), juuri sen takia koska kotonani ei näin tehdä/tehty.
En oikein uskoa siihen, että se itselle saatu kasvatusmalli olisi mikään patentti ratkaisu oman lapsen/lapsien kasvattamiseen. Tulee huomioida että koko ”toimintoympäristö” on kuitenkin erilainen (puoliso, ikä, työ, velat, varallisuus, asunto, sisarukset, jne.). Ja loppujen lopuksi jokainen nuori on kuitenkin oma yksilönsä. Kun sitä haistatteluakin ajattelee, niin eihän sekään nyt mikään niin haudan vakava juttu ole. Onhan se parempi jos nuori haluaa jollekin haistatella, niin tekee sen sitten vanhemmilleen eikä tuntemattomalle mummulle.;-) Kaikenlaista kasvatusta sitä on, mutta tosiasiassa lopputulos näyttää olevan ”lähes aina” enemmän tai vähemmän sama… :)
Minulla on tytöt 13 ja 15, ja pojat 15 ja 19.
Mielestäni on kyllä erittäin julmaa, että yhdestä yökyläreissusta lähti sitten koko loma matka pois! Itse en missään tapauksessa tekisi noin omille lapsilleni!
Eriasia, jos on etukäteen varoitettu. "jos teet noin, et lähde reissuun".
Kysehän oli kuitenkin lähes täysi-ikäisen menosta poikaystävälleen yöksi!
Meillä ei ole tarvinut "kasvattaa" kiskomalla maksettuja perhelomia pois.
Meillä on tähänasti riittänyt nuo sanat.
Ihmettelen myös sitä, että miten niin TEILLÄ on vain puheet riittänyt, kun kerran yhdeltä lapselta perutaan reissu yhden vaivaisen yökylä reissun takia?
Vaikka sinä nyt parikymppisenä "kiitätkin" vanhempiasia tiukasta kurista, oletko varma, ettei sinulta jäänyt jotain puuttumaan murrosiästäsi. Olitko ulkona myöhään kavereittesi kanssa? Kävitkö bileissä tai muuten vain pidit hauskaa?
Itse olen sitä mieltä, että nuoruuden tulee olla villi ja silloin pitää kaiken hölmöilyn tapahtua. Ei enää vanhemmalla iällä, jolloin muistellaan, kuinka nuorena tuli hölmöilytä päissään kylillä. Se on sitä nuoruutta.
Itse olen nuori (16) ja tämä on kyllä ihan parasta aikaa! Saa kokeilla rajojaan ja olla kavereiden kanssa. Voi hassutella ja juoda itsensä hiprakkaan ja nauraa kavereiden kanssa jotain tyhmää juttua. Ei tarvitse olla vastuussa kenestäkään, (esim. lapsista)
En tarkoita, että joka päivä pitäisi olla kännissä, mutta silloin tällöin. Eikä se juominen tässä se pointti ole, vaan se kaikki muu sekoilu, siis hyvässä mielessä. Kesällä lähdetään kavereiden kanssa fillareilla telttailemaan yhteen leirikeskukseen, minne on n.70km matkaa. Jaa miksi, ihan huviksemme!
Tälläistä tuskinpa tulee muulloin tehtyä, kun nuorena. Siellä me sitten telttaillaan ja nautitaan siideriä, nautitaan kesästä ja toistemme seurasta!
Illalla lähdetään kylille ja nauretaan toistemme selityksiä vanhemmillemme, ja ei muuta kun pidetään hauskaa!
Onneksi minun ja kavereideni vanhemmat sallivat meille tämän suht vapaan nuoruuden! Ettei tarvitse menettää etelän matkoja yhdestä pienestä mokasta!
Ja jottei nyt ihan kauhealta kuulosta, niin kyllä meilläkin rajamme on! Jos jotain typerää tehdään (esim.rikollista), niin johan loppuu/rajoittuu ulkonaolo ja vapaudet.
Me ollaan vaan niin ovelia, ettei jäädä kiinne.
En mä ainakaan halua istua 35-vuotiaana kasvattamassa omia lapsiani ja juosta juhlimassa ja lähteä tekemään jotain järjetöntä, kuten polkea 70km johonkin leiristäalueelle ihan vain huvin vuoksi. Eikä se silloin olisi edes mahdollista.
En väitä, että silloin elämä olisi sen huonompaa, kuin nytkään, mutta se aika on mulla varattu lapsille ja perheelle. (pääasiassa).
Tämä hetki on varattu vaan mulle ja sille nuoruudelle! Etenkin kesä.