Mitä jos teen katoamistempun?
Tänään palstalla, huomenna poissa, ehkä piilossa tai kadonnut lopullisesti.
Mutta minne se hävisi?
Mistä sitä tietää, eikä taikuri paljasta salaisuutta.
Vaikka olisin taikuri, en tekisi temppuja sinulle.
Joskus on vain lähdettävä,
jonnekin päin mentävä,
ilman hyvästejä,
jälkiä jättämättä.
Mistä se johtuu,
kun rakkautta kaipaa,
niin sitä ei saa,
mut kuolemaa kun huutaa,
se heti vastaa?
Rakkaus ei tule,
ei anna apua ei voimaa,
mut kuolema kuulee,
antaa voimaa jaksamaan.
Se sanoo: älä välitä,
elä kuin päivää viimeistä,
sileäksi kaikki, ei millään ole väliä,
turha on sinunkaan enempää kärsiä,
kuittaan puolestasi kaikki murheet,
lepoon pääset ja unohdat kiireet.
Voi kuinka rakastankaan häntä,
aina vierellä ja voimaa antaa,
vapautta lupaa ja taakat kantaa,
tarjoaa aterian viimeisen parhaan,
päälle elämän synkän ja harmaan.
Rakastan häntä, hän tuo toivon ja valon,
elämään viimeisen ja ainoan ilon.
Kuinka kuolema onkaan aliarvostettu,
hengistä niin paljon parjattu,
ei pystyisi siihen moni ihminenkään,
mihin pystyy rakas elonkorjaaja tää.
Pirteän, energisen, villikin,
saan hänestä matkakaverin,
kokeile tuota, vedä vaikka överit,
vahdin vierelläs kuin trippi toverit,
kokeile tuota, mennään tuonne,
heitä pois se varovainen luonne,
kerran sitä eletään, älä epäile,
villisti elämään, älä enää lepäile.
Oih mikä pudotus, vauhdilla reunalle,
silmät kiinni ja kävelemään kaiteelle,
maantielle ajamaan ja 160 lasiin,
pelaamaan rekan kanssa chickenii,
Mennään syömään pillereitä,
älä vanhoja lääkkeitä pois vaan heitä,
tehdään kunnon coctail, sekoita etanoliin,
oothan jo kyllästynyt pelkkään alkoholiin,
rohkeasti vaan katolle juoksemaan ja pomppimaan,
parkourin osaa kaikki jo ihan synnyinlahjanaan,
katso kuinka kauniina tuo johto lyö kipinää,
kukapa ei tahtoisi sinistä liekkiä sen silittää,
leikitään sirkusta, jonglööraa veitsillä,
älä ole rookie, tee se vielä side silmillä,
venäläistä rulettia makasiini täynnä,
älä ole nössö ja yhtä luotia käytä.
Ai että, kun se on ihana,
omalla tavallaan leppoisa,
saa hymyn huulille
ja ajatukset muualle,
tulee kun kutsuu, inspiroi,
jälleen hymyn huulille toi.
:)
Tänään palstalla, huomenna poissa, ehkä piilossa tai kadonnut lopullisesti.
Mutta minne se hävisi?
Mistä sitä tietää, eikä taikuri paljasta salaisuutta.
Vaikka olisin taikuri, en tekisi temppuja sinulle.
Joskus on vain lähdettävä,
jonnekin päin mentävä,
ilman hyvästejä,
jälkiä jättämättä.
Mistä se johtuu,
kun rakkautta kaipaa,
niin sitä ei saa,
mut kuolemaa kun huutaa,
se heti vastaa?
Rakkaus ei tule,
ei anna apua ei voimaa,
mut kuolema kuulee,
antaa voimaa jaksamaan.
Se sanoo: älä välitä,
elä kuin päivää viimeistä,
sileäksi kaikki, ei millään ole väliä,
turha on sinunkaan enempää kärsiä,
kuittaan puolestasi kaikki murheet,
lepoon pääset ja unohdat kiireet.
Voi kuinka rakastankaan häntä,
aina vierellä ja voimaa antaa,
vapautta lupaa ja taakat kantaa,
tarjoaa aterian viimeisen parhaan,
päälle elämän synkän ja harmaan.
Rakastan häntä, hän tuo toivon ja valon,
elämään viimeisen ja ainoan ilon.
Kuinka kuolema onkaan aliarvostettu,
hengistä niin paljon parjattu,
ei pystyisi siihen moni ihminenkään,
mihin pystyy rakas elonkorjaaja tää.
Pirteän, energisen, villikin,
saan hänestä matkakaverin,
kokeile tuota, vedä vaikka överit,
vahdin vierelläs kuin trippi toverit,
kokeile tuota, mennään tuonne,
heitä pois se varovainen luonne,
kerran sitä eletään, älä epäile,
villisti elämään, älä enää lepäile.
Oih mikä pudotus, vauhdilla reunalle,
silmät kiinni ja kävelemään kaiteelle,
maantielle ajamaan ja 160 lasiin,
pelaamaan rekan kanssa chickenii,
Mennään syömään pillereitä,
älä vanhoja lääkkeitä pois vaan heitä,
tehdään kunnon coctail, sekoita etanoliin,
oothan jo kyllästynyt pelkkään alkoholiin,
rohkeasti vaan katolle juoksemaan ja pomppimaan,
parkourin osaa kaikki jo ihan synnyinlahjanaan,
katso kuinka kauniina tuo johto lyö kipinää,
kukapa ei tahtoisi sinistä liekkiä sen silittää,
leikitään sirkusta, jonglööraa veitsillä,
älä ole rookie, tee se vielä side silmillä,
venäläistä rulettia makasiini täynnä,
älä ole nössö ja yhtä luotia käytä.
Ai että, kun se on ihana,
omalla tavallaan leppoisa,
saa hymyn huulille
ja ajatukset muualle,
tulee kun kutsuu, inspiroi,
jälleen hymyn huulille toi.
:)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hei rakkaani kuolema,
on olo taas ankea,
oisko sulla antaa,
pari hyvää neuvoa?
Ellei sauna viina ja terva auta,
niin johan on sitkeä jumalalauta,
viinaa nassuun tervakset pesään,
lauteille siitä sitten elpymään,
pellit kiinni, ettei energia karkaa,
kokeile tee se itse savusaunaa,
kokeile vaikka savusukellusta,
pää edellä itses lattialle tiputa,
jos uimaan haluut, eikä oo avantoo,
luovuutta kehiin ja hyppää vaikka kaivoon.
On se ihana.
:)
Ystäväni, armaani,
rakkaani, kuolema,
Auta vähän.
Onko sulla taas vähän tylsää ja huolia?
kokeile lääkkeeksi köyttä ja tuolia,
muistatko sen vanhan sodanajan kranaatin,
mennään ja taot siitä vasaralla vaikka kravaatin,
mennään vaikka pellon tuolle puolle,
kävelylle tulvivalle rämesuolle,
avaa kaasupullo ja polta pari sätkää,
niin saat uutisiinkin pari muistopätkää.
Oot ihana.
:)
Rakas rakas,
vieläkö löytyy vinkkejä?
Mene kylpyyn unohda se kumi ankka,
kokeile kylpeä leivänpaahtimen kanssa,
"älä kosketa sähkölaitetta kun olet märkä",
siinä naulat, muista että meitä ei määrätä.
Ota siitä leipä vaikka pähkinävoilla,
sen makua ei mikään allergia voita,
syö se oltermanni, ihan sama mitä hometta,
ei sen tarvii olla välttämättä aurajuustoa,
jos meinaat oksentaa, niin juot viinaa vaan,
ja lopulta sammut selällesi nukkumaan,
Oispa joku rakas.....
:)
Viina ja lääkkeet eivät millään muotoa kuulu elämääni. Ehkäpä se on syy mikä minua estää sinun suhteesi, oletko tätä miettinyt koskaan?
Ei ole kumpaakaan.
Kellähän ne kuuluvat ja kellä eivät. Mietihän sitä. Tuo vihjailu kaikesta on vain niin turhaa. Uskoisi jo. Vaan kun ei. En jää taaskaan asumaan tänne. Teen hommia, joihin ois se apu ollut tarpeen, apu ja apu, selvityksen takia. Oli päivää aikaa tehdä ja oli päivää aikaa avulle jota ei kuulunut. En häiritse enempää tässä. Tulin vain tähän väliin sanomaan yhdelle tämän eli sorry kun tulin teidän ketjuun. Tää vaan tuntui hyvältä paikalta sanoa se. Enää hetki. Sitten myöhä. Liian. Tulee myöhä. Se tulee, hän ei tule. Ei tullut. Oliko enää yhtään aikaa ennen myöhää. Olikohan. Kellostako sen näkee. Onko sen aika. Hetken. On. Hetken aikaa. Tuleeko? Kumpiko? Aika. Entä hän? Aika odottaa. Aika odottaa hetken, ei hetkeä. Iltahetki? Vai saapuuko yö? Ei, se on myöhä. Liian.
ZY - - > ZÄ
Millainen olisit rakkaani,
miten mua tsemppaisit?
Laittaisitko hellästi siteisiin,
ja rakastaisit mut uuvuksiin,
etten miettisi kuolemaa enää,
ja voisin kanssasi rakkaudesta elää?
:)
Ei mulla enää muuta.
Huumoria vähän vaikkakin synkkää,
edes jotain pientä iloa elämään,
Yksin synnytään ollaan ja kuollaan.
yksin haavoja nuollaan,
yksin juhlitaan,
yksin surraan,
yksin iloitaan,
yksin lähdetään.
The end, olipas paska elämä.
Turha, ei mitään muistamisen arvoista.
:)
Could not care less. But I doubt you ever stop bullshitting.
Aloittajalle: älä tee mitään pahaa itsellesi. Mitään muuta en nyt tähän osaa sanoa.
Juuri sen takia, ettei elämä lopu näin.
"The end, olipas paska elämä.
Turha, ei mitään muistamisen arvoista."
On kuolemalla viisaus.
"Se sanoo: älä välitä,
elä kuin päivää viimeistä,
sileäksi kaikki, ei millään ole väliä,
turha on sinunkaan enempää kärsiä,
kuittaan puolestasi kaikki murheet,
lepoon pääset ja unohdat kiireet."
Sileäksi kaikki, elä se viimeinen aika,
The end ja loppu jota kelpaa muistella.
Mitä sitä omaisuutta perikunnalle jättämään ja riitoja aiheuttamaan,
Vie ennemmin mukanaan hautaan, niin saavat rauhassa elää hekin.
:)
Kopioitua kaikki.
Ajattelen ihan samaa. Että olis aika poistua taas. Eihän täällä mitään minulle ole. Turhaa vetelehtimistä.
Höh mielesi käy nyt kyllä tosi maassa :(
Minä pidin nitä hyvinä. Pystyn samaistumaan.
Täysin. Mielenmaisemani on lohduton, täsmälleen sama
kuin kirjoittajalla. En näe edessäni mitään. Ei mitään odotettavaa. Haluaisin vain nukkua. Pois?
Olen kävelevä ruumis. Hauras hmisen kuori. Harvoin kävelenkään. Mikään ei enää kiinnosta eikä kosketa. En kaipaa ihmisiäkään. Olen sivustakayselija ja näen muiden olevan eläviä. Minä en ole. Vain henki pihisee.
Pahinta, etten näe tähän mitään ratkaisua. Elämä oli ja meni. Olen menettänyt paljon. Olen tehnyt väärin.
En pidä enää itsestäni.
Ehkä en ollut koskaan, itse asiassa koskaan, kellekään rakas ja tarpeeksi kelpaava. Vaillinainen. Viallinen. Hylätty. Jätetty.
Nyt tunnen häpeää itsestäni. Entiset saavutukset, paremmat ajat, ja toivo, pyyhkäisty pois. Muistelen joskus entistä kuin jonkun toisen elämää. Se en ole minä. Olen ihmisrääpäle. Viallinen. Ns maanantaikappale.
Matto vetäistiin jalkojen alta. En toivu koskaan.
En ole nuori enää. Odotan vain helpotusta.
Hae apua, esimerkiksi mieli.fi. Älä jää yksin!