Ensin oli äkkirakastuminen. Mokaaminen. Sitten välitön katumus. Viimeisenä pidentynyt kaipuu ja sen tuomat sielulliset seuraukset. https://www.youtube.com/watch?v=iIyrLRixMs8. Olla näennäisesti hengissä, mutta vain näennäisesti.
Tältä se tuntuu
Anonyymi-ap
46890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Kyllä se siitä, tää on hyvä😉
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17846412T
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Miten mokasit? En voi avata linkkejä nyt.
Niin, tämä mokaaminen on hyvä määritellä tässä yhteydessä. Se tarkoittaa sekä aktiivista että passiivista mokaamista. Aktiivinen on esim. pettämistä ja passiivinen on sitä ettei tee mitään tai ei anna huomiota toiselle. En kyennyt tekemään mitään ja ensin ajattelin että se oli epäitsekästä minulta häntä (naista) kohtaan, koska hän säästyi minulta. Olin itseni pahin vihollinen. Sitten lähdin pois ja vasta jälkeenpäin tajusin että juuri se oli itsekästä että jätin kaiken auki. Pelkkää epävarmuutta ja ilmassa roikkuvia kysymyksiä. Tekemättömyys/passiivisuus voi olla joissain tapauksissa jopa pahempi juttu kuin se että aktiivisesti mokaisi jotenkin, sillä viimeksi mainittu selkiyttää sen mistä oikein on kyse. -aloittaja.
Tuossa olet oikesssa, tuollainen passiivisuus on aika julmaa toista osapuolta kohtaan. Ei se ole aina helppoa olla rehellinen ja pyytää anteeksi käytöstään ja keskustella asiat halki mutta se olisi miehen teko.
Miehen teko on ottaa ja kantaa vastuu omasta käytöksestään.
Totta. Kiitos.
Totta.
Totta.
Et uskalla avata linkkejä? Syy?
Hyvin kuvasit. Näin se meni.
Tämä kuulostaa tutulta. Näin tapahtui minulle. Etenkin alkuun halusin ymmärtää, mistä on kyse ja toivoin jotain selitystä. Kunnollista syytä/selitystä en koskaan saanut hänen lähdölleen, jonka otin aika raskaasti.
Kyse ei ollut rakkaudesta ensisilmäyksellä. Tiesin miehen vuosien, vuosien takaa, mutta hänen tulonsa elämääni tapahtui nyt myöhemmin tavalla, joka tuntui tarkoitukselliselta. Olin välillä aivan häkyllyksissäni siitä, miten samankaltaisia luonteenpiirteitä ja kiinnostuksenkohteita meistä paljastui. Rakastuminen ja parisuhde syntyivät pikku hiljaa. Ja sitten piakkoin alkoikin jo hänen etääntymisensä ja lopulta lähtönsä.
Ajatukseni ja tunteeni ovat edelleen ristiriitaiset hänen suhteensa. Tällä hetkellä yritän aika aktiivisesti unohtaa hänet, enkä ole täysin varma, haluaisinko häntä enää elämääni. Silti olen täällä...
Kyl se siit, vedät sit ens kerral paremmin 👍
- EI OLE AIKAA ALOITTAA ENÄÄ ALUSTA, KOSKA WANHA.
Ei tule enää ens kertaa. Aika loppui jo.
Oletko mies vai nainen?
Itselläni ei onneksi äkkirakkaus ole, mutta kasvanut kiinnostus ajan kanssa ja yritys saada asiaa eteenpäin, tehty mikä tehty.
Ehkä vain luin toista väärin ja toimin sen takia kuten toimin, mutta jos toisen käytös muuttuu kylmäksi, niin muutun itsekkin ja enää en yritä toista kertaa samaa naista, enkä tavoittele vaikeasti tavoiteltavia ikinä.
Älä venkoile. Itse mokasit. Luovutitkin lopulta. Sinä, vain Sinä.
Enpäs ole luovuttanut vaan tein asian eteen jotain. Toista ei vaan taida enää kiinnostaa, mutta minkäs omille muureilleen mahtaa jotka johtuvat todella huonoista aikaisemmista kokemuksista.
Tai sitten on mahdollisuus että tälle naiselle on yksi oman huonon kokemuksen kaverin kaveri kertonut samoja valheita mitä huono kokemus kavereineen laittoi minusta aikoinaan liikenteeseen.
Ja sitten ihmetellään kun joillakin on muurit korkealla, kun naiset levittäneet aivan perättömiä juttuja mistä voisin kunnianloukkaus rikosilmoituksenkin tehdä. Ja olis kyllä pitänyt tehdäkkin se silloin aikoinaan näin jälkikäteen ajateltuna, mutta ei sitä enää jaksanut silloin, kunhan pääsi huonosta eroon.
Ei miehet osaa katua tekojaan.
Joo se on aivan turhaa, olen kuullut.
Eivät osaa.
Ovat kykenemättömiä asettumaan toisen asemaan.
No ei ollut äkkirakastuminen. Hiljaa tunteet kehittyi. Sitten tuli asioita vastaan, joista päättelin, ettei ole molemminpuolista. Koskaan en kajoa mieheen, joka pistää edelle kaiken muun, nauraa ja pilkkaa seläntakana. Kerjää huomiota muilta naisilta ja lähettelee halihymiöitä valehtevalle, hutsunoloiselle perseenkeikuttajalle, joka nuolee saappaatkin. Eikä pistä tikkua ristiin asioiden etenemiseksi missään vaiheessa. Kyllä siitä näin tyhmäkin ymmärtää! Ja tyhmähän olen ollut.
Tämä. Olen pahoillani että sinullekkin on näin käynyt.
No omaa tyhmyyttä. En ole uhri, enkä marttyyri. Kyllä näistä aina oppii ja on ensi kerralla viisaampi.
Totta.
On käynyt näin.
Ei tule enää "seuraavaa kertaa".
Onko tämä tapahtunut vuosia sitten vai äskettäin?
Voidaan puhua jo vuosista. Kaikki meistä ovat keskeneräisiä mutta toiset vain ovat keskeneräisempiä (kuten minä) kuin toiset. Siltä se tuntuu että ne mahdollisuudet rakkaudelle ovat lähes once in a lifetime-kokemuksia. Niitä on niin kovin harvassa. Sitä tässä mietin että riittävätkö elämäni vuodet siihen että voisin löytää vastinkappaleeni vai onko jo liian myöhäistä? Elämäni pitäisi olla vasta alle puolessa välissä mutta tuntuu siltä että toinen jalka alkaa olemaan jo haudassa. Pitäisi yksinkertaisesti osata elää. Tämä tarkoittaa että aivot pitäisi jättää narikkaan ja alkaa vaan selittämään yhdelle jos toiselle ihan tyhjäpäänä niitä näitä. Siitä se sitten lähtee jos lähtee. Mielestäni tämä pätee muihinkin kuin vain romanttisiin ihmissuhteisiin. -aloittaja.
Totta.
Ja aika on lopussa.
Ei hemmetti, mokasit vuosia sitten ja koet menettäneesi sen kerran elämässä henkilön? Jos tunnetta on ja mahdollisuus edetä niin anna mennä, elä. On paljonkin pariskuntia jotka löytävät toisensa vuosien jälkeen kun ovat saaneet kasvaa erillään ja tilanne on tarvinnut sen kasvun että suhde voi toimia.
Kaipuu on kova
Otahan sitten yhteyttä jos kerran on ikävä ja pyydä isosti anteeksi ja muuta tapasi jos et osaa muuttua niin älä ole missään yhteydessä
Emme ole yhteydessä.
Jotain tuttua tässä on, mutta en nyt sanoisi että hän mokasi. Tunteeni ja toiveeni on ennallallaan ja hän kyllä on tietoinen mielestäni. On totta, että kohtaaminen olisi voinnut mennä paremmin ja olla vaikka uusi alku, mutta minkäs teet kun räiskyy ja leiskuaa - niin kipinät sinkoilevat. Vain hän voi kaipuun Sammuttaa, siihen asti turvaudun arkeen.
Tämä osuu oman tilanteeni kanssa aika hyvin yksiin. Ihastunut on herkässä tilassa kaipuunsa keskellä. On keskellä epävarmuuden ja riittämättömyydenkin tunteita. Siinä helposti tosiaan saattaa välillä räiskähtää rauhallisemmallakin ihmisellä. Toivon omalta kohdaltani etten loukannut miestä. Ei ollut tarkoitus, mutta jos niin tein niin pahoillani olen. Eivät ne tunteet miksikään ole puolellani muuttuneet. Tilanne vain on tosi vaikea.
En siis ole ap. Unohtui tuosta.
Aika lailla kaikki meni meillä pieleen. Itse kyllä rakastuin ja siksi myös niin paljon pahastuin tiettyihin asioihin. Se oli kerran elämässä kokemus, josta on jo pitkä aika. Vieläkin ajattelen häntä joka päivä. Etsin ja ajattelen. En yritä tavoittaa muuten, mutta täällä toivon, etä olisin keskustelut juuri hänen kanssaan. Mokasin itsekin. Ymmärtäisin, jos hän olisi ajatellut kuin aloituksessa, koska niitä ”houkutuksia” tuntui hänellä olevan siinä niin paljon ja oma tilanteeni oli, mikä oli.
Toinenkin
Totta.
Kyynel
Totta.
Kiitos upeasta biisivalinnasta. Tyylikäs ja syvä. Aikuisten oikeesti.
Terv: Nainen
Menen elokuussa Depeche Moden keikalle. Haluan mennä yksin. Konserttikiertue ja ÄLPEE-LEVY heidän mitä ilmeisimmin viimeinen.
Tribuutti, koska se kolmas nukkui pois. Eivät jatka enää. Vanhoja ukkoja jo ja kylpevät rahassa. Humehistakin pästy irti.
Totta. Kiitos.