että ihmisiin voi yleensä luottaa? Ja perustelut.
Oletteko sitä mieltä
Anonyymi-ap
50352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Aina kannattaa varautua siihen, että mikään ei ole satavarmaa.
Monenlaisia käänteitä tullut tälläkin viikolla. Sellaisiltakin ihmisiltä, joista ei olisi uskonut. Joten parempi siis, kun luottaa vain itseensä.
Tuo taitaa olla kysymyksenä persoonallisuushäiriökyselyissä.
Minä luotan yleensä ottaen ihmisiin.
Riippuu varmaan siitä, onko läheisimmiksi ihmisiksi muodostunut joukko luotettavia henkilöitä. Kaikilla ei ole niin hyvä tuuri.
Vaan säät vaihtelee välillä 🙄 https://youtu.be/sVq4vno7f4w
Jos tuntee ihmisen, niin häneen voi luottaa. Ei voi tietää millainen itselle lähes tuntematon on, mutta periaatteessa haluan luottaa ihmisiin. Luottamuksen voi menettää helposti jos joku toimii oudosti, tai jos joku ikäänkuin seuraa tekemisiäni ja kulkemisiani. Valitettavasti noin toimineen ihmisen kanssa minun on mahdotonta olla missään tekemisissä koskaan! Kun noin on käynyt on rikottu rankasti yksityisyyttä!
Oishan se ihanaa kun olis enemmän luotettavia ihmisiä elämässä. Aika monta kertaa menny omat energia väärille ihmisille. Ja sit ku miettii sitä, mitä on saanu takas.
Yleensä ihminen on niin kauan luotettava kunnes osoitautuu epäluottavaksi. Ei pidä tuomita tuntematta. Elämä olisi aika rankkaa jos epäilisi kaikkia ja kaiken aikaa.
Luottamus syntyy ajan kanssa, joko sitä on tai ei ole ja onneksi ihmisiä elämässä joihin luotan yhtä paljon kuin itseeni
Olin joskus todella sinisilmäinen ja sitten elämääni löysi psykopaattinen narsisti. Sen traumaattisen kokemuksen jälkeen en ole kyennyt luottamaan lähtökohtaisesti enää yhtään keneenkään etenkään uuteen ihmiseen ja vie pitkän aikaa kun katson ja odotan selviävän mikä se ihminen on todellisuudessaan.
Toiset ihmiset on hyvin mukavia, mutta sitten yhtäkkiä ne ei olekaan enää sitä. Sitä en aina ymmärrä.
Yleensä voi pikkuasioissa. Paitsi jos on pettänyt luottamuksen, silloin en luota missään asiassa. Suurissa asioissa luotan ystäviin ja niihin, jotka ovat osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi.
Riippuu asiasta. Olen huomannut, että ihmisillä on sellainen tarve kehua, että minäpä tiedän jotain mitä muut ei tiedä. He ovat ylpeitä siitä ja siksi ne asiat lipsuu muillekin ilman pahaa tarkoitusta, vahingossa.
Jos on asia, jota ei halua muiden tietoon ikinä, niin jättäisin sen kertomatta kenellekään. Suhteet muuttuu, ihmiset muuttuu, luotto tyypistä voi tulla vihamies.
Eli toisin sanoen ei kannata koskaan kertoa kellekään yhtään mitään, koska koskaan ei voi tietää jos joku kertoo omia asioita eteenpäin. Läheisetkin voi kertoa asioita eteenpäin vaikka kivenkovaan väittäisi että ei kerro kellekkään. Jos luottamus on yhen kerran mennyt, niin sitä ei saa koskaan takaisin. On kyllä aika vaikeaa luottaa ihmisiin, kun luottamus on petetty niiin monta kertaa.
Mulla on paljon ystäviä, mutta lähes kaikki on horjuttanut joskus mun luottamusta. Aikuisena haluaa ihmissuhteita, jotka on aitoja ja jotka oikeesti ajattelee sun parasta.
Ja kateus on kans asia, joka tuntuu jylläävän. Kun pitäs olla samassa veneessä.
Niin jos et ole esim kusessa ja muut on, niin vähän pitäis olla jotta olis parempi mieli
Luotan läheisiin ihmisiin, jotka tunnen hyvin. Mutta esim. töissä ei voi loppujen lopuksi luottaa keneenkään. Koskee sekä miehiä että naisia.
Yleisesti ottaen selkeästi ei, osaan voi luottaa varauksin, kehenkään ei sataprosenttisesti ja perusteluiksi riittää tasan omat kokemukset
Vaikka tuntee ihmisen hyvin pitkältä aikajanalta, se ei aina ole luottamusta herättävä ominaisuus. Luulemansa ihminen voi olla juuri luottamusta väärinkäyttävä luomalla luottamuksen kahden ihmisen välille.
Kun hyvä ystävä, ystäväksi heittäytyvä kusettaa, tajuaa miksi hän yleensä halusi tulla ystäväksi. Pyrkinyt lähelle ja odottanut tilaisuutta.
Luottamus mennyt, mutta ei aina ystävyys.
Riippuu vähän asioista, ja siitä mitä luottamuksella tarkoitetaan. Pääsääntöisesti voin perusasioissa luottaa ihmisiin, joilla ei ole addiktioita. Syvimmissä asioissa en juuri luota keneenkään.
En jaksa aikuisena enää pinnallisia ihmissuhteita. Tykkään puhua myös syvällisistä asioista, mutta kaikista ihmisistä ei ole siihen. Itse olen kuitenkin pyrkinyt olemaan aito oma itseni.
Luottamus pitää ansaita ja sitä pitää piettää yllä. Se on aina helpompi menettää, kuin saada takaisin.
Mutta yleisesti ottaen luotan ihmisiin pikku hiljaa. Jos jokin pieni asia luonnistuu niin sitten seuraavaksi hieman isompi luottamusta vaativa juttu ja jos jossain vaiheessa rikkoo sen luottamuksen, niin sitten lähdetään joko alusta, tai juttu loppuu luottamuspulaan.
Sen olen huomannut, että ihmiset voi puhua oikeastaan mitä vain. Mutta teot sitten saattaa olla hyvinkin ristiriidassa. Oma intuitio on yleensä aina oikeassa. Mutta olisi paljon helpompaa kun ihmisiin voisi täysin luottaa, mutta harvoin se taitaa olla mahdollista.
Niin on sellainen vapaana pulppuava puhe parempi juttu kun se, että joku yrittää änkätä jotain psyykkaavaa kertomatta mistä yrittää edes psyykata hänellä on niin tietoa jostain ja vaikka ei kerro sitä ei saa kyseenalaistaa. Miten meni noin niinku omasta mielestä ja saitko lollipopin
Hyvin pieneen osaan voi luottaa. Onneksi on olemassa hyväkin ihmisiä.
On, mutta niistä hyvistä tai hyväntahtoisesta ihmisistä voi laittaa vaikka viheliäistä juttua liikkeelle selitykseksi ja ei voi olla niin, etteikö tarinan luodakseen pitäisi keksiä jotain ns tarkempia tietoja uskottavuuden takeeksi
Katkerat rivijurpot on vähän sellaisia aika pyörittelemään muutenkin televisiosarjamaisia skenaariota suoraan jostain ozarkista tai sopranosista hei tässä on minun unelmatodellisuus sekä käsitys vastakkaisesta sukupuolesta👍
Tällaisissa dystopiassa pitäisi huolta, että sana kiirusi jokaisen joutilaan juopon turvenuijan korviin teil ei oo tätäkään
Olen kyllä. Perusteluna se, että olen aika hyvä ihmistuntija, en edes muista koska viimeksi olisin joutunut pettymään, varmaan joskus 20-kymppisenä, luulen.
Mä uskoin teininä ja alle 25 vuotiaana että ihmisiin voi luottaa 100% :sesti.
Sitten kohtasin elämänkoulun. On hyvin paljon erilaisia ihmisiä. On ihmisiä jotka aitoja, epäitsekkäitä ja rehellisiä.
On ihmisiä jotka tottuneet vedättään millon missäkin
Asiassa omaa hyöttyä tavotellakseen. Kierretään veroja, varastetaan, eletään lain harmaalla alueella tai hypätään rikollisuuteen hyötyä itselle tavotellen.
Tuun erilaisesta nuoruudesta. Olen 15 vuotiasta asunut perhekodissa huostaanotettuna. Oon nähny nuorisorikollisia. Oon nähny miten se vedätys alkaa kasvattajien vedätyksellä. Miten se laajenee pikku varkauksiin, isompiin varkauksiin, huume ja väkivaltarikoksiin. Muiden syyttelyyn syyllisiksi omiin tekoihin rangaistuksia välttääkseen ja se vahingonilo kun syyttömältä lähtee mahdollisuus viikonloppuun omien vanhempien luona ja joutuukin viettää orjatyössä perhekodissa viikonloppua ”koriarestissa”
Aikuisuudessa tavalliset ihmiset hiukan vetää omaan laitaan ja jos pitää valita oma vai toisen hyöty niin usein ollaan valmis hiukan kusettaan toista itselleem hyödyn saamiseksi.Harva on täysin epäitsekäs. Mutta nämä normaalissa rajoissa olevat on luotettavia pääsääntöisesti eikä vaaraksi toisille valheellisuuden takia.
Sitten on se epänormaalimpi ihmisryhmä. Rikospoluilla ja huumeongelmissa. Siellä valetta livahtaa helposti ja toiselle vahinkoakin aiheuttavissakin asioissa.
Silti mun vastaus on että pääsääntöisesti ihmiset on normaalitasoisesti luotettavia. Eli saattaa sanoo töissä et joku päivä on joku lääkäri eikä haluu siihen työvuoroo itselleen, vaikka totuus ois et sillon on vaan päivä jollon haluis pitää vapaata koska sopinut vapaa-ajan viettoa tms. Mutta pahemmin ei muita petä eikä sellasta isoo hyötyä toista vahingoittavilla petoksilla tee. Luotan.
Mutta seuransa kannattaa silti valita järjellä ei tunteella. Meidän ihmisten oikean ja vääräntunto sekä syyllisyydentunto eroaa toinen toisistaan. Toiset on kylmempiä ja itsekkäämpiä eikä koe tekevänsä väärin vaikka satuttaa ja pettää muita.
T: Karoliina
Kurjaa että kasvualustasi on ollut noin turvaton. Olet oppinut elämän nurjaa puolta varhain.
Niin no, sillon se oli kurjaa. Olisin halunnu vähemmän pysyvän päätöksen huoltajuudestani. Huostaanotto on radikaalein ja vaikka sekin on purettavissa, jos kotitilanne paranee, niin tiesin ettei kotona asiat muutu niin nopeasti. Ehdin ennen sitä saavuttaan täysi-ikäisyyteni. Meidän kodin ongelmat otti aikaa vuosissa kohentua ja tiesin sen. Joten huostaanotto päätökseen asennoiduin että lopun alaikäisyyteni asun pysyvästi perhekodissa.
Lievemmät sopimukset kuten avohuollon tukitoimena sijoitus kodin ulkopuolelle perhekotiin on semmonen väliaikaisempi päätös. Siinä on tarkotus asua 3 kk pois kotoo ja sitten lapsi palautetaan kotiin asuun.
Mun kohdalla tuli suoraan huostaanotto joten tiesin et pysyvä kotini tulee olemaan nyt perhekoti. En palaa enää vanhempieni luokse asumaan.
Kyllä se kirpas ja otti aikansa sopeutua. Varsinkin kun muut oli syvemmällä ongelmissa kuin itse ja mun kotiolot oli hyvin sellaset että olin elänyt suojattua perhetytön elämää. Kaukana rikollisista ja päihde sekä käytösongelmaisista nuorisojengeistä.
Sit olinkin yhtäkkiä asumassa heidän kanssa. Olihan siinä opettelua. Ja mä irtauduinkin nopeesti perhekodin piireistä kun löysin ekan poikaystäväni.
Aloin hengaan sen kotona ja poissa perhekodin piireistä kaiken vapaa-aikani jonka vaan sain luvan.
Kävin vaan nukkumas ja syömäs siellä mut kaveeraus ei mua oikein napannu ja siitä tulikin aikuisilta kritiikkiä mulle kun mun muka pitäis enemmän olla sen väen kanssa mut musta ei.
Elämäni oli sen paikan ulkopuolella. Ei sisällä. Halusin luoda normaaleja kaveri ja parisuhteita. En toisiin huostaanotettuihin.
Se aika kuitenkin opetti mulle erilaisuuden kohtaamista ja mukautumista äkisti muuttuviin tilanteisiin sekä näkemään läpi vilpistä. Elekielen lukutaitoni hioutui siellä.
T: Karoliina
Saatko sä ätmi suurta mielihyvää kun koutsaat omaa fiktiivihahmoasi palstalla?
Elämässä ja elämästä voi ajatella hyviä ja kauniita asioita.
Oikeesti hyviin ihmisiin voi luottaa .
Mutta kateus tekee monesta ihmisestä epäluotettavan.
Henkisesti terveisiin useimmiten voi luottaa.
Ei välttämättä.
Ei kaikki persoonallisuushäiriöiset oo mielenterveystoimiston piirissä eikä koskaan joudu/hakeudu.
Sairaimmat ei välttämättä koskaan saa diagnoosia.
Elävät elämän terveen papereilla ja muut pitää niitä vaan hankalina ihmisinä muttei tajua että he ovat my-tapauksia
Minulla on muutama mielenterveyteen liittyvä diagnoosi. Eivät ne vaikuta mitenkään siihen, miten luotettava olen.
Lähinnä narsismi ym. häiriöt vaikuttavat
no hassuakin vähän jos aina pitää odotaa nukkumista jotta tulisi joku uusi jakso jostain seikkailuista unessa... vivid dreams sillei no vähän kuin uutta salattujen eläimien uutta jaksoa odottaisi
Ei voi ja nykypäivänä vielä vähemmän. Minusta on tullut loisija maahanmuuton vastustaja, älkää tehkö Ruotsin virhettä rakkalle isänmaallemme.! Rikolliset tulee käännyttää takaisin sinne mistä he ovat tulleetkin .
Maahan muuttajatko suomen pilannu?
Mites kun suomessa on ollut rikollisuutta ennen mamujakin ja murhaajat on usein päihtyneitä tai mustasukkaisia kantasuomalaisia
Pahempaan suuntaan mennään joka jos et ole huomannut. Sen myöntää jo kaikki politikotkin ja poliisi. Valoja päälle nyt!
Hyväksikäytön takia ei ihmisiin kannata suuresti luottaa. Narsistit nauttivat, kun saavat "ohjata" ihmistä oikeaan suuntaan.
Oh yes they did some folks got like bamboozled big time without lubrics
Yleisesti ottaen ei kyllä voi.
Nukkumalla muistuttaa ikuista tallettajaa niin kapea-alaista kuin se onkin
https://youtu.be/J8Uvreoy1sQ
Jokainen. Oli hän paras kaverisi tai ei. On valmis lyömään tikarin selkääsi, kun tulee tarpeeksi otollinen tilanne.
Ei voi, uskottelee itellee et o rehellinen , mut teot puhuu koko ajan vastaa
Nuorempana olin tosi sinisilmäinen. Luotin ja uskoin ihmisiin.
Myöhemmin olen joutunut pettymään tosi paljon.
Monenlaista kusetusta on tullut silmille.
Luotan vain tuntemisen kautta.
Ja se vie tosi kauan aikaa ennenkuin luottamus edes syntyy.
🤚