Luonto antaa, osataanko pyytää ja ottaa?

Länsimainen ihminen on kaikessa suuruudenhullu, eikä siksi ymmärrä enää luontoa. Luonnossa on todellinen viisaus, mutta sitä ei enää voi ymmärtää, jos tahtoo vain kaikkea ja liikaa. Luonto on jatkuvassa monipuolisessa vaikutussuhteessa ihmisen kanssa, viisas ihminen voi vieläkin tämän suhteen löytää ja ymmärtää.

Kun ihminen kadotti luontosuhteensa, se alkoi käyttää luontoa hyväkseen. Silloin sekä ihminen, että luonto sairastuivat, se voi nähdä lähes kaikessa. Luonnosta löytyy oikea, luonnollinen tapa elää. Jos sitä yhä oppii ymmärtämään, niin voi yhä elää oikein.

Nykyinen länsimainen ihminen ei näe enää merkityksiä ympärillään. Nykyinen kaupunkilaistunut elämä on pimeää kaaosta kaikkineen. Kun ymmärtää luonnon ja sen merkityksen, niin mieli ja tunne selkeytyvät. Silloin näkee että kaikessa on merkitys, ja ettei mitään merkityksetöntä ole olemassakaan.
Pitää vain osata hiljentyä ja nähdä ne merkitykset, niin varsinkin kun kaaos ja siinä elävät ihmiset pyrkivät tulemaan ja sekoittamaan. Se pakka ei vain ikinä sekoitu.

Nykyisen länsimaisen, kaupungillistuneen ihmisen elämä on vain tässä ajassa, ja tässä hetkessä. Luonnon luonnollinen järjestys on aina ja ikuinen. Sitä voi toki halutessaan pyrkiä muuttamaan, mutta jos ei ymmärrä olevansa itse henki aineessa, joka on tuon luonnollisen järjestyksen yksi osa vaan, niin mitään ei koskaan voi saavuttaa. Mitään muuta kuin luonto, ja luonnollinen järjestys ei koskaan voi olla. Eikä niin ajattelemalla voi koskaan saavuttaa mitään.