Olen masentunut... jo toista vuotta... Haluaisin hakea apua, mutta en uskalla. Välillä aina päätän että nyt, nyt menen pyytämään seurauksista viis.. mutta sitten kun en heti sillä hetkellä pääse sinne rupean ajattelemaan että ei ne kumminkaan mua auta tai että en mä oikeesti ammattiauttajaa tarvii, kyllä mä selviän itteki kunhan saan kerrottua ystäville ni ne tukee.. Miten mä voitan pelkoni? Mä haluan apua..
pelottaa...
h-e-l-p
2297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rohkeasti vaan apua hakemaan, kun tuntee sitä tarvitsevansa!! Oma elämä ja sen laatu on tärkeä asia!!Nykyään ei kenenkään tarvi kärsiä masennuksesta.Apua on saatavilla ja joskus ihan keskustelukin riittää. En ymmärrä, kun puhut seurauksista? Terveydenhuoltohenkilöstö on vaitiolovelvollista ja sitäpaitsi masennus on hyvin yleinen sairaus ja olotila sadoilletuhansille ihmisille! Voimia ja rohkeutta sinulle!
Olen itse sairastanut pahemman luokan masennuksen vuosia sitten. Ja voin sanoa kokemuksesta, että ainoa seuraus mitä voi avun hankkimisesta tulla on se, että saat apua. Jos sinun masennuksesi on vakavampaa laatua, niin voit joutua viettämään osastolla muutamia viikkoja. Eikä ne ole niin pahoja paikkoja kuin yleisesti luullaan.
Lievemmässä tapauksessa sinulle annetaan lääkitys ja sitä seurataan tarkastuskäynneillä viikottain. Lisäksi on mahdollista saada keskusteluapua psykologilta.
Otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja menet hakemaan apua. Itse taistelin pitkään masennukseni kanssa mutta kun lääkitys saatiin kohdalleen, niin elämänlaatu parani huomattavasti.
Nyt lääkityksen lopettamisesta on aikaa 5 vuotta ja elämä hymyilee.
En tiedä auttoiko kirjoitukseni sinua voittamaan pelkosi mutta toivon niin.
Jaksamista
-J-