Onko se vain niin, että kun jotain loksahtaa niin loksahtaa, ja suhde on sinetöity? Kuinka kauan odottaa tuleeko mutkia matkaan? Voiko ihmiseen rakastua vaikkei rakastu "koko pakettiin?"
Mitä muuta voi 40 -ikäiselle uudesta suhteesta opettaa kuin "yhteiset kiinnostukset" ovat tärkeitä, ettei homma lässähdä?
Ihmeellistä On Elämä But What If This Is As Good As It...?
Mitä muuta voi 40 -ikäiselle uudesta suhteesta opettaa kuin "yhteiset kiinnostukset" ovat tärkeitä, ettei homma lässähdä?
Ihmeellistä On Elämä But What If This Is As Good As It...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos pystyt katsomaan hieman kauemmaksi, saatat
nähdä ja kokea hyvän mielen kun astut yhteisestä
ovesta sisään odottavaan syliin.
Saatat havahtua hyvänolon tunteeseen tajutessasi
olevasi onnekas lempeän puolison vieressä.
Kenties silloin tällöin istutte vain lähekkäin ja
nautitte hetkestä, ehkä lepäättekin herätäksenne
taas ihmettelemään autuutta, joka syntyy tiedosta
olevanne tukemassa toisianne vaikeuksissa ja
iloitsemassa kiireettömistä askareista.
Ystävät saattavat poiketa ja todella hyvät ystävät
voivat tuntea astuneensa vieraanvaraiseen majaan,
josta poistutaan aurinko kasvoilla.
Mielihyvä kihertää ajoittain ja vain pieni pilvi
voi varjostaa kertomassa, että sekin on katoavais-
ta ja siksi uskallat ponnistaa hieman enemmän
idyllin vakiinnuttamiseksi.
Jos särmiä joskus onkin, ne pehmenevät ja harvoin
ovat ohjaamassa ratkaisujasi omaksi eduksesi.
Siksi erilaisuus voi olla elämänsuolaa, mutta
sen väkevyys voi muuttua miedoksi nautintoai-
neeksi.
"Koko paketti" voi olla itse elämä, ei pelkästään
se sielunkumppani ...
Puhut vanhempieni avioliitosta jollaiseen itse luulin olevani osallinen, hupsu romantikko kun olen. Toisin kävi, vaikkei olisi uskonut.
Onkohan niin, että onnellisten perheiden onnelliset lapset valitsevat väärin kumppaninsa, kun kuvittelevat että kaikkiin voi luottaa, kun kerran ovat kotonaan niin oppineet? Ei kai sentään.
Niin. Tuoltahan sen tulisi tuntua... mutta uskoako koskaan enää siihen tunteeseen, se onkin asia erikseen. Älkääkä sanoko että ei tunteisiin pidä luottaa... mihinkäs tässä voi luottaa ellei tunteisiinsa?
sitä muka luottaa muuhun kun tunteeseen????
Speedomeetteri taitaa ylittää asteikon...
Erikoista, että visio osuikin polvea ylemmäksi,
sillä en tekstisi perusteella voinut päätellä sen
koskevan muuta kuin sinun kokemuksiasi.
Tein sen ehdollisena ja kuvitteellisena mahdol-
lisuutena toteuttaa tämänkin tyyppistä harmonista
elämää.
Enkä todellakaan ole ehdottomassa tunteisiin luot-
tamista, sillä sekin on usein ruusunpunaista har-
haa, jos ei käytä selvää talonpoikaisjärkeä.
Kirjoitukseni viittasi myös käytettävään aikaan,
ei impulsiiviseen tunteiden hekumaan, jossa teh-
dään taatusti virheitä.
Ajan kanssa oppii tuntemaan ja sitä kautta luotta-
maan.
Apua! Missä poliisit ja ratsia?
Polvea ylemmäksi, niinhän ne kaikki (???) onnelliset suhteet sijoittuvat. Ja kyllä, kyllä... minun kokemuksiani myös. Tämä on nyt liian sekavaa... en oikein voi jatkaa tekemättä virheitä.
Mutta: a.) jos ei pelkkään tunteeseen niin KUINKA PALJON panosta sille, miltä tuntuu?
b.) Kuinka kauan on sopiva aika?
c.) Mitkä asiat erottavat puolisoita toisistaan?
Vähän sekavaa...mutta...
Sopivalle ajalle ei ole mittaria, mutta varmasti
muutamassa kuukaudessa näkee merkkejä tulevasta.
Itse näen, että joustamattomuus on yksi suurista
erottavista tekijöistä itsekkyyden rinnalla.
Taidat olla keskimääräistä ajattelevampi...
Pari kuukautta aikaa tarkoittaa tietenkin sitä että näkee useammin kuin kerran kuukaudessa? Vai tarvitseeko nähdä?
siihen voisi jo sydämelläkin olla sanottavaa...
" Aikuisen mielekkyys ja onnenkokemukset lisääntyvät siinä määrin kuin hän löytää elämään toisen näkökulman kuin oman itsekeskeisen onnen ja mielihyvän tavoittelun. Aikuisen onni ei niinkään ole siinä mitä hän saa kuin mitä hän antaa." T.H.