saan käytännössä vain mielihyvää siitä, että en joudu ajattelemaan tai tekemään yhtään mitään. Mitä vähemmän joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, niin sen parempi. Oletin joskus, että täsä tilasta toipuu vielä normaaliksi ihmiseksi, jos sellaista on edes olemassa, mutta eipä tässä ole mitään edistystä tapahtunut, eikä varmaan tapahdu.
Menetin loppuunpalamisen myötä kiinnostuksen kaikkeen
Anonyymi-ap
6309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä sinä toivut vielä. Pystyt sentään kirjoittamaan ja ajattelemaan, etkä ulvo pehmeässä huoneessa. Anna itsellesi aikaa. Joku päivä huomaat innostuvasti taas jostain.
Minäkin paloin pahasti loppuun, monen monta vuotta sitten. Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Tervehtyminen on minullakin edelleen vaiheessa - se on pohjattoman syvä kuilu, josta pitää yrittää itsensä jollakin ihmeen keinolla kaivaa ylös...
Minä taasen olen kiinnostunut monistakin asioista mutta jos siihen liittyy ihmisiä niin sitten ei ole mahdollista.
Muakaan ei kiinnosta työyhteisöt, koska en vaan viihdy oikeen missään ja on paljon muitakin vaivoja miksi en tahdo töihin mennä. Yhteiskunta vaan koittaa pakottaa ja muka kuntouttaa, vaikka itse en edes tahtoisi yhtään mihinkään, enkä usko edes kuntoutuvani.
Pitkäaikaistyöttömät otetaan jotenkin silmätikuiksi, koska luullaan, että ovat vain laiskuttaan kotona, vaikka taustalla voi olla monenmoista ongelmaa, mikä vaikuttaa työllistymiseen.
Kuulostaa niin tutulta tällaiset tuntemukset. Itse olen kahdesti jo kokenut burn outit ja tämä viimeisin taitaa olla haastavin, koska työllistyminen on entistä vaikeampaa kaiken kokeman jälkeen. Väärin ymmärretty ja turhan tekemiseen kyllästynyt. Keneen voi lopulta luottaa tässä tilanteessa? Hakemusten laittaminen tuntuu niin turhalta, koska kymmenien tai satojen joukosta harvemmin tulee valituksi?
Kauankos olet nyt ollut ns. lomilla eli poissa muusta elämästä tuon työuupumuksesi vuoksi? Se nimittäin jossain kohden tulee eteen se tilanne, että lorviminen ei enää olekaan se paras tapa jatkaa matkaa, mutta sen käännekohdan voit huomata vain sinä.