Tarvin jonkun asiantuntevan neuvoja.

Pituuteesi nähden et ole lihava. Syödä pitää että saa: energiaa tehdä asioita, esimerkiksi sinä tavata kavereita ja hengailla heidän kanssaan. Liikkua, jopa opinnot tai aivotyö vie energiaa. Siis vähin hiilareita. Esimerkiksi kunnollista leipää.
Aminohappoja, koska kudoksistasi kuolee koko ajan väsyneitä soluja, ja uudet tarvitsevat rakennusaineita. Lihaa/kalaa/kananmunaa tai jos olet kasvissöjä, niin palkokasveja ja pähkinöitä.
Suojaravintoaineita. Vitamiineja, hivenaineita. Eri hivenaineitten imeytymiseen sopivia kavereita, kuten liharuuan jälkkäriksi vähän jotain missä c vitamiinia- tai ruuan kanssa kaalisalaati, siinä on sitä.
Kun syö monipuolisesti vähän kaikkea, vaihdellen, viikon tai kahden jaksoissa, saa käytännössä kaikkea mitä tarvitsee.
Muistathan. Anoreksia on psyykkinen sairaus, jonka oireisiin kuuluu tuo syömättä jättämisen peittely. Tarvitset apua. Voitko käydä mielenterveystoimistolla, tms missä tahansa puhumassa? Käsität itse ettei se ole normaalia, miten toimit. Varmasti haluat tulevaisuudessa olla terve ihminen.
Katsoisitko yhden dokkarin yle areenalta jos se vielä on- Self portrait. se kertoo kuvin, mitä anorektikon elämän loppupää on. Mieti sen jälkeen, haluatko todella jatkaa sillä tiellä, vai haluatko kuitenkin olla terve?

Anoreksia alkaa yleensä juuri vähitellen, ensin normaalista laihduttamisesta (vaikka siihen ei olisi mitään aihetta), ja sitten se voi pahentua niin, että fyysinen terveys ja koko elimistö on vaarassa. Et ole lihava, olet upean pitkä nainen ja juuri sopivan painoinen. Sairastin itse sairaalahoitoa vaatineen anoreksian n. 16-17 vuoden iässä, en ole ollut koskaan lihava eikä kukaan ole haukkunut läskiksi - tosin olin koulukiusattu muuten. Paino aleni vaarallisen vähäiseksi, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää koulu ja mennä sairaalaan. Selvisin siitä, opinnot ja työelämä menivät hyvin. Nyt valitettavasti näyttää siltä, että anoreksiani on uusiutunut erityisesti vakavan työuupumuksen ja siihen liittyvien oireiden seurauksena. Olen aina liikkunut paljon ja syönyt terveellisesti, mutta nyt liikuntamäärät ovat menneet yli siitä, mikä on terveyden kannalta järkevää - samalla vähensin syömistä. Nyt alan olla huolissani, koska etenkin tässä yli 60 vuoden iässä ei saisi laihduttaa liikaa, ettei aiheuta vahinkoa luustolle ja elimistölleen muuten. Olen nyt onneksi työterveyslääkärin jatkuvassa hoitokontaktissa ja seurannassa. Suosittelen ottamaan yhteyttä Syömishäiriöliittoon Syli ry. Heillä on hyvät sivut ja lisäksi tuki- ja neuvontapuhelin. Kukaan lääkäri ei naura syömishäiriöille, päinvastoin on järkevää ottaa ajoissa yhteyttä ja hakea apua. Taustalla on yleensä muita ongelmia, jotka vaativat ratkaisuja ja tukea, omalla kohdallani painon tarkkailu on ollut epäonnistunut keino hallita ahdistusta.