Kuuluuko sairauden kuvaan

Taitaa olla jopa semi yleistä, että kehitellään sääli tarinoita.

Yksi narsisti puhui vuosia olevansa fyysisesti sairas.
Muistaakseni niiden muutamien vuosien aikana jotka olin hänen lähipiirissään, hänellä oli vähintään 5 erilaista, eri kehonosissa olevaa lähes kuolemaksi olevaa syöpää/kasvainta. Yksi niistä oli aivoissa ja jonkin aikaa tämän tiedon jälkeen kertoi sen leikatun. Näin jälkikäteen mietittynä tuo leikkaukseen pääsy tapahtui jos ei ihan viikoissa, niin muutamassa kuukaudessa. Julkisella. Näitä kasvaimia oli myös sellaisissa kehon osissa että olisi pitänyt nähdä jonkinlainen arpi niiden leikkauksen jälkeen.

Kyllä noita draamakuningattaria ja -kuninkaita riittää joka lähtöön. Ei tarvitse olla narsisti.

Monella ihmisellä on narsistisia piirteitä, mutta todella harva on oikeasti narsisti (muutama prosentti vain väestöstä on oikeasti noita). Mikä tahansa tapa toimii narsistille, toki myös patologinen valehtelija voi kehittää itselleen tarinoillaan sairauden, jota sama patologinen valehtelija muistaa jälkeenpäinkin ruokkia puheissaan, ja siitä tulee miltei totuutta hänelle jo. Narsisti taas jatkaa samaa soopaa niin kauan, kun joku siihen uskoo ja se toimii, muttei koskaan ala itse siihen valheeseen uskomaan. Narsisti myös hylkää tuon ns. totuuden, jos parempi totuus tulee eteen ja se ruokkii häntä taas enemmän, ja seuraajia löytyy. Patologinen valehtelija taas ei myönnä valetta, koska on saattanut itse jo alkaa siihen mielessään melkein uskomaan, se on osa hänen elämäänsä. Voi kyllä jättää siitä puhumatta enää myöhemmin, mutta ero narsistiin on siinä, että vaikka molemmat käyttävät samaa valetta hyväkseen, narsisti tekee niin hyötyäkseen sekä henkisesti että fyysisesti/saadakseen kaikkien sympatiat ja saadakseen siitä haluamaansa hyötyä, patologinen valehtelija taas koska haluaa sympatiaa kohdalleen, muttei käytä tuota sympatiaa konkreettiseen hyötyyn, esim. taloudelliseen sellaiseen, eikä välttämättä edes halua hyötyä valheestaan muutenkaan, se on vain tapa osallistua sosiaalisesti ja saada sympatiaa tuon sosiaalisen piirin seurassa. Narsisti taas haluaisi samassa piirissä hyötyä muista, eli ei haluaisi vain sympatiaa vaan myös henkisesti käyttää jotakuta hyväkseen, mielellään myös hyötyä asiasta muutenkin kuin vain väliaikaisesti sympatiaa saamalla. Narsistille jonkun osoittama sympatia/empatia ovat aina se ensiaskel uhrin löytämiseen.

Narsisti ei siedä sääliä itseään kohtaan. Sääli on yksi pahimmista.

Narsisti haluaa huomiota ja siinä pelissä kaikki keinot ovat sallittuja. Lähipiirin narsistilla on ollut "allergioita" jotka tulevat ja menevät tilanteen ja tarpeen mukaan. Välillä hän epäili jotakin aivoperäistä, mikä tuli varmasti kaikille selväksi. Aikaa kuvauksiin ei saanut varattua moneen kuukauteen vaikka lähetteen sai, ei ollut sitten niin iso huoli kuitenkaan.

Se on myös tuttua, että sinun sairautesi ja vaivasi mitätöidään tuomalla omat, paljon pahemmat tiskiin. Mitään kovin vahvoja näyttöjä sairauksista ei tunnu olevan, oireet ja diagnoosit menevät narsistin puheissa iloisesti sekaisin.

Ihan kokeilumielessä olen joskus puhunut johonkin sairauteen liittyvästä oireesta ja kas, hetkeä myöhemmin oire on ilmestynyt narsistin oirelistaan. Noh, tuo lähipiirin narsisti ei ole niitä penaalin terävimpiä ja niin laiska ja itseriittoinen ettei viitsi etsiä pohjatietoa uskottaviin tarinoihin.

Perheeseen tämä iskee ikävästi koska kukaan perheestä ei saa saada enempää huomiota kuin narsisti eikä myöskään aiheuttaa narsistille vaivaa. Sairas perheenjäsen voi olla aihe jolla narsisti nostaa itseään esiin, antaa ymmärtää uhrautuvansa ja ehkä oikeastikin tekee jotain mistä sitten päivittää somea. Jos perheenjäsen ei todellakaan pysty tekemään mitään, narsisti heittäytyy myös sairaaksi eikä pysty tekemään mitään. Kyllä se oikeasti sairas sieltä repii itsensä lopulta liikkeelle ja alkaa huolehtia kodista ja perheen asioista kun kukaan muukaan ei sitä tee. Kun on palattu normaaliin, narsistikin paranee yllättäen.

Narsisti on helppo suututtaa kertomalla kuinka hän voi hoitaa ongelmaansa. Narsistin ongelmat ovat draamaa ja huomiota varten, sääli ja neuvot ovat niille jotka ovat heikkoja, mitä narsisti ei tietenkään ole. Jos siis esität hoitoa tai lääkettä hänen vaivaansa, tuloksena lähinnä kylmiä katseita ja loukkaavia kommentteja.

Todellisista sairauksistaan narsisti ei juurikaan halua puhua, niissä kun ei ole mitään eksoottista. Tavallisia kansansairauksia joiden riskin tiennyt, mutta ei ole asialle tehnyt mitään. Joskus hän on kyllä moittinut saamaansa ravintoneuvontaa koska hänhän syö jo terveellisesti. Miksi hän on niin lihava ja huonokuntoinen johtuu tavallaan hänen poikkeuksellisesta geeniperimästään tms.

Lihavuutta narsisti ei pysty piilottamaan, joten hän on tehnyt siitä hyveen. Hän isoon ääneen kertoo juttuja lihavuuteen liittyvistä hassuista tilanteista ja antaa ymmärtää, että lihavana elämä on erityisen mukavaa. Normaalipainoiset ja liikkuvat ihmiset ovat ankeita ja tylsiä, heidän pitäisi hankkia läskiä luiden päälle niin alkaisi elämä tuntua elämältä. Lenkkeilevä ihminen näyttää naurettavalta ja kuntosalilla käy vain päästään vialliset. Ja eihän kiireinen narsisti ehtisikään liikkua.

Narsisti on varmaan ainoa, jonka saa parannettua, yleensä fyysisistä sairauksista, kun säälii tarpeeksi kovin ja silittelee päätä ja paapoo.