Ulkonäkö, kauneus, ryhti, katse, kävelytyyli, nokkeluus vai jokin muu asia? Kadutko kokemaasi nyt jälkeenpäin vai toivotko, että se johtaisi välienne lämpenemiseen? Kerro tunteistasi!
Mikä oli se asia hänessä, joka sai pääsi pyörälle? Mies & Nainen kuvio kyseessä.
Anonyymi-ap
12436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En valehtele vaan kerron, että hänellä on Suomen suukoteltavimmat sääret. Siitä se kiinnostus alkoi.
Mies, katse, yhteys, hyvyys, sama aallonpituus kuin muu maailma katoaisi.
Joo.. ois saanu jäädä väliin, kadun totisesti
Yksinkertaisesti kaikki hänessä. Hän on lempeä, kiltti, toiset huomioonottava, leikkisä, huumorintajuinen, hänessä tuntuu olevan paljon samaa kuin minussa, vaikka en voi sanoa häntä tuntevani. Hänen silmiinsä katsoessa, tunnen vetovoiman joka vain vetää minua luokseen. Ja hänen äänensä, voi kuinka tykkäänkään kuunnella, kun hän juttelee tai hyräilee.
Haluaisin vain olla hänen lähellään koko ajan. Olen ihastunut, välillä koetan sen kieltää itseltäni, mutta kun hän katsoo minua suoraan silmiin, haluaisin vain olla siinä hetkessä ikuisesti.
Pelottaa, että hän häviää elämästäni enkä saa tietää miten hän asiat kokee, mitä mieltä hän on minusta.
Älyttömän suloista!
Kuka olet ja ketä kaipaat? Kerro vaikka molempien alkukirjaimet. :) Ja oletko mies vai nainen? Missä tapaatte?
Kiitos sanoistasi :)
Nainen olen ja työpaikalla tavataan. Nimikirjaimia en uskalla kertoa.
You are allways in my mind.
Jokin vaan napsahti. Olin kyllä pitänyt häntä viehättävänä ihmisenä, mutten koskaan ajatellut muuta. Sitten kerran katseet kohtasi ja paluuta entiseen ei enää ole.
Pelkäsin kuitenkin alkaa mihinkään, koska välttelin haavoittumista epärealistisessa suhteessa. Haavoittuminen tuli kuitenkin, mutta vaan eri muodossa; lohduttomana yksinäisyytenä ja epätoivoisena pelkona ankeasta ja rakkaudettomasta loppuelämästä.
Ryydyn yksinäisyydessä jossa elämä ei maistu enää miltään ja mies todennäköisesti pumppaa ikäväänsä menemään. Ehkä hän on jo polttanut sielunsa tuhkaksi ja unohtanut. Ehkä hän on onnistunut löytämään jotain parempaa. Epäilen sitä kuitenkin vahvasti.
Minä en ainakaan ole unohtanut.
Aiemmin en välittänyt toivosta, pidin sitä säälittävänä. Nyt minulla ei ole muuta.
Elämä voi olls joskus, hieman...brutaalia. Olisi jännä tietää, mitä hän ajattelee kaikesta.
Millä tavalla elämä on mielestäsi brutaalia?
Se, miten hän katsoo minuun lämpimästi. Joskus hänessä näkemäni hämmennys on suloista, vaikka ehkä mies ei halua olla suloinen. Hänen äänensä, se kuinka hän joskus naurahtaa, kun juttelemme.
En mä kadu kokemaani, ei meidän välillä ole mitään sellaista tapahtunut, mitä pitäisi katua. Mä oon ihastunut häneen.