Pitäisi päästä asian yli.
Olen monta vuotta yrittänyt saada yhtä yleishyödyllistä hyvää asiaa järjestetyksi.
Järjestin sitten näyttelyn, siihen meni paljon aikaa ja työtä.
Tarjoiluakin.
Ei tullut monta.
Kova pettymys. Ihan turhaan olen tehnyt työtä asian eteen monta vuotta.
Ymmärrän itse, ja aion lopettaa sen asian hoitamisen. Onhan muutakin.
En tee siitä numeroa kenellekään. Kun kyselevät, niin sanon että ihan kivasti oli porukkaa. Ei kannata kertoa pettymyksistään.
Kyselenkin nyt muilta, että miten te olette päässeet yli pettymyksestä.
Täällä voi anonyyminä kertoa ja kysellä.
Huom. Älkää ruvetko puhumaan euroviisupettymyksestä, vaan omista pettymyksistänne! Jos haluatte ottaa kantaa.
Olen monta vuotta yrittänyt saada yhtä yleishyödyllistä hyvää asiaa järjestetyksi.
Järjestin sitten näyttelyn, siihen meni paljon aikaa ja työtä.
Tarjoiluakin.
Ei tullut monta.
Kova pettymys. Ihan turhaan olen tehnyt työtä asian eteen monta vuotta.
Ymmärrän itse, ja aion lopettaa sen asian hoitamisen. Onhan muutakin.
En tee siitä numeroa kenellekään. Kun kyselevät, niin sanon että ihan kivasti oli porukkaa. Ei kannata kertoa pettymyksistään.
Kyselenkin nyt muilta, että miten te olette päässeet yli pettymyksestä.
Täällä voi anonyyminä kertoa ja kysellä.
Huom. Älkää ruvetko puhumaan euroviisupettymyksestä, vaan omista pettymyksistänne! Jos haluatte ottaa kantaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eihän ne pettymykset koskaan ole mukavia , ja sitä pitää ehkä vaan suhtautua asiaan siten että jotenkin hyväksyy että niin kävi,
ettei toiveet toteutuneet , ja se kyllä ottaa kipeää kun on tehnyt työtä kauan jonkun asian hyväksi ja sitten huomaakin ettei sitä arvosteta .joten ensimmäinen kiukkuinen ajatus tälläisissä asioissa on että
” ei helmiä sioille” sitten tulee hyväksyminen ja lopulta päätös ettei koskaan enää halua tulla loukatuksi ja lopettaa sen asian kanssa työskentelemisen .
Mutta kyllä ne asiat silti ajatteluttaa ja sitä etsii syitä mielessään että miksi tässä nyt näin kävi .joten täytyy vaan jatkaa elämää yhtenä kokemuksena rikkaampana .
Ehkä puhuminen helpottaisi, asia asettuisi oikeisiin mittashteisiin ja unohtuisi tai ainakaan ei enää tekisi kipeää. Jos tutuille on vaikea avautua, voisi puhua vaikka terveyskeskuksen omahoitajalle. Kaikilla näitä pettymyksiä on, mutta niistä pääsee yli ja mennään eteenpän.
Niin, tuli just tuo "ei helmiä sioille", pitää vain hyväksyä.
Ja tuo, että lopetan tämän asian vetämisen.
On sitä ennenkin selvitty eteenpäin, niin nytkin.
Kiitos tuesta!
Olen tässä miettinyt, ja tullut siihen tulokseen, että tästä tulikin käännekohta.
Itseäni en syytä, parhaani olen tehnyt, joten voin lopettaa tämän "hyvällä omallatunnolla", ja ruveta ajattelemaan ihan muuta.
Helpotus, niin paljon aikaa ja energiaa kului vain.
OTA TAPPIOT NOPEASTI MÄREHTIMÄTTÄ
Sitten on tämä luennoitsijaongelma
iso sali
valmisteltu luento
luennoitsija lähestyy käytävällä
avaa oven
ei ketään
ei ollut viime viikollakaan
aikataulukin on sekaisin. Jos joku tulisi luennolle, ei voi sanoa, että jatkamme
viime viikkoisesta vaan voi vain kysyä, mitä sä haluut kuulla
tässä sanotaan että se olisi post-korona -ilmiö se on kyllä ollut aina ilmiö myös pre-korona
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1d76482c-1cd3-411d-bbae-a6cdf56cb59c
100 hengen luennolle ilmestyi vain 1 henkilö –
Kiitos näistä lohduttavista tiedoista!
Voi olla että korona-ajan eristäytyminen aiheutti yleisökadon.
Tottakai aktiiviset tulevat, mutta monelle on jäänyt tavaksi, että ei lähdetä niin helposti erikoistilaisuuksiin.
Tietysti kauppaan ja apteekkiin.
"Otanpa tappion märehtimättä" - hyvä neuvo.
Onhan tansseissa tullut pettymyksiä- mutta ei niitä niin vakavasti tule otetuksi. Tunnelma latteutuu toistuessaan.
Sijoittaminen ja yrittäminen on nopeatempoista elämää, useita kertoja vuodessa menestystä ja turpiin, on koottava itsensä nopeasti, pelko ja halu vuorottelevat
Tappiot nopeasti ja voitot vielä nopeammin ettei ylpisty
Suomesta on katoamassa vaateteollisuus ja sen luovat osaajat, Minna Parikka on jossain Stockmannin nurkassa ja Marimekko porskuttaa mutta yrityksiä kaatuu, luovat ihmiset menevät syrjään
Luullisi ainakin naisia kiinnostan ,että pian on vain ulkomaista rättiä, jos Marimekko ei kelpaa
Suomessa ei kannata valmistaa
"Kasmirneuleista tunnettu Arela ilmoitti keskiviikkona 3. toukokuuta lopettavansa toimintansa. Tiedotteessa kerrotaan, että syy toiminnan lopettamiselle ovat pitkään jatkuneet taloudelliset vaikeudet. Tämän lisäksi yrityksen perustaja Maija Arela toteaa, että vaatealan ongelmat ovat syvempiä, ja on lähes mahdotonta saada toiminnasta kannattavaa, kun ei halua luopua laadusta, eikä vastuullisuudesta.""
https://www.iltalehti.fi/muoti/a/36c39ab4-7455-427d-9cb8-e4b98b53ab6b
Taloyhtiössä olen kokenut jääneeni alakynteen enemmistön edessä vaikka olen ollut oikeassa ja esitykseni yhtiöjärjestyksen mukainen. On asioita joissa on alettu toimimaan väärin, tilanne on jatkunut vuosia, siten että toiset saavat etua toisten kustannuksella. Olen päätellyt että koska olen pontevan tuntuinen, minua vastaan ollaan vaikka samalla ovat itseään vastaan, varsinkin toiset naiset toimivat näin. En koskaan esitä mitään mikä ei olisi asukkaiden parhaaksi. Ihmisten mieli on joskus käsittämätön.
Voi että ymmärrän aloittajaa. Hyvä kun kirjoitat, kirjoittaminen on oiva purkutie, hieman helpottaa ainakin minua.
Joskus 80-luvulla pidettiin kotona meikkikutsuja, jossa emäntä laittoi tarjottavat, vieraat kuuntelivat esittelyn ja ostivat tuotteita. Olin muutamassa ja sitten pidin kutsut itse. Yksi tuli paikalle. En ilmeisesti ole puoleenivetävää sorttia, se on pakko sietää vaikka kirpaisee kun parhaansa tekee ja luulee olevansa yhteisöllinen ihminen.
""ollaan vaikka samalla ovat itseään vastaan, varsinkin toiset naiset toimivat näin. En kosk""
olet aivan oikeassa. Esimerkkinä tämä lista sievistelijöitä jotka puhuvat pehmoisia toimien itseään vastaan ja ulkoistamalla karmeat seuraukset sitten muuhun, herrat voittaa rikkaat saa kansa kärsii
vaikka ovat itse olleet tukemassa kehitystä ja kehuvat huijareita maasta taivaaseen vaikka
niiniluoto on fiksu alatalo ihana haavisto johtaja ... lässyn lässsyn
Valmistuvienkone oli mahtavin pettymys tähän asti.
Tässähän puhutaan itse kokemista omakohtaisista åettymyksistä.
Ymmärrän hyvin meikkikutsujen emäntää, jolla oli paljon työtä, vaivaa ja järjestelyä ja vain yksi tuli paikalle.
Eikö ne muut voineet heti sanoa, että eivät pääse, taikka edes ilmoittaa?
Tällä kylällä oli yrittäjä, joka pisti pikkukaupan pystyyn.
Se ei sitten menestynyt, ei tarpeeksi asiakkaita.
Laittoi ilmoituksen että sulkee kaupan ja myy alennuksella tuotteita.
Ymmärsin, minkä verran hän oli laittanut työtä ja omia varojaan kauppaansa ja miten pahalta tuntui lopettaa.
Kävin ostamassa kukkia ja vein ne hänelle ja kerroin, että "kaikkien kylän ihmisten puolesta" haluan kiittää häntä ja tuoda kukkia.
Tuli niin iloiseksi.
Yleensähän kun lopettaa työt. niin työn puolesta kiitetään.
Mutta kun on yksityisyrittäjä, niin ei kukaan.
Oli pieni ele minulta, mutta oli tärkeää tälle yrittäjälle.
Aivan. Ja kun on luova ihminen ideoita säteilevä ehkä tekninen ja taitellinen
ja mistään ei tule mitään kun jostain Bangladesista löytyy halpa kopio
jota
te ostelette netissä
ja poliitikko nostaa kahta yhteiskuntapalkkaa pormestarina ja kansanedustajan kuin sdp-läinen Stadissa
niin varmaan ottaa pattiin kun itse ei saa mitään EI EDES TYÖTTÖMYYSKORVAUSTA
kun on yrittäjä vaikka kortistot ovat vetelehtiviä sodemduunareita SAK täynnä vuosi kausia
TÄNÄÄN BRÄNDIKIN painuu rajusti
Tiistain ainoa tulosjulkistaja oli Brändiyhtiö Marimekko. Yhtiön tammi-maaliskuun liikevaihto oli 35,3 miljoonaa euroa 3,8 miljoonan euron oikaistulla liiketuloksella. Liikevoittomarginaali oli kyseisellä ajanjaksolla 10,9 prosenttia.
Marimekon liikevaihtoa Suomessa laski ennakoidusti heikko kulutuskysyntä.
Lisäksi kannattavuudesta puri osansa nousseet kiinteät kustannukset sekä alemmat lisenssituotot, jotka heikensivät suhteellista myyntikatetta. Yhtiön osakkeet romahtivat pörssin auettua 9,7 prosentin laskuun