Että sun lapsesi kasvaa tarpeeksi isoksi ja lähtee omilleen. Sitä minä nämä vuodet olen odottanut ja tiedän että saan odottaa sitä ainakin seuraavat 5-7 vuotta. Ei ole toista sunkaltaista nimittäin tullut vastaan.
En minä oikeastaan odota muuta kuin
Anonyymi-ap
99806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 99
Vanhimmat
No höh älä nyt tollanen viitsi olla kerro minkälainen ihminen mun pitäisi olla sulle että minusta tykkäisit
Tykkään hänestä liikaakin ja siksi ajattelen tässä kaikkien parasta.
Tiedän, että ajattelet kaikkien parasta. 🌻
No sen on hyvä ajatella kaikkien parasta, mutta et taida osata silti omaa parastasi koskaan ajatella?
Miehelle vai naiselle tämä?
Naiselle.
Mitä sitten tapahtuu, kun hän itsenäistyy?
Ehkä kualen. Ehkä muutan ulkomaille.
Tämä on hyvä kysymys. Kun ei enää lapset ole nurkissa, niin se elämä alkaa taas. Mitä sitten tapahtuu?
Se selviää vasta sitten.
Äitinen elää totuttua yksineloaan.
Alkaa harrastaa, sairastaa, ulkoilee, katsoo dokumentteja, ajankohtaisohjelmia ja elokuvia.
Nukkuu mielellään.
Yksi ISO lapsi. Tiedät sen.
Eks liputa enää uusperheille?
😁
Sinähän oot jättänyt oman lapsesi hoitamatta.
Vouhkannut työelämässä, työttömänä, vaihtuvissa nais- tai miessuhteissa.
Vanha gube.
Kuinkahan moni oikeasti eroaa edes silloinkaan kun lapset ovat aikuistuneet ja lähteneet vaikka suhde ei enää kummoinen olisikaan. Ei siihen kannata luottaa.
Me erosimme.
Siihen menee enää reilu vuosi, kun lapsi on omillaan.
Harras toivehan tämä olisi.
T: äiti
itsellä timtiii omat jalakkin pemoisille jos onm juuri käyhnyt kylvyssä ja sitte nukkumaamn..
Tuntuu kuin jokun mukavan tytönb jalat olisivat välissä.
Onnea teille.
Aamulla klo 8.38 ?
Kaikki lapset on täysi-ikäisiä. Muutama vuosi niin kaikki on omillaan.
Ymmärrän ettet halua valmista perhettä. Ne kuitenkin kuuluu tähän pakettiin mukaan. Jos taas ajattelet, että sitten jätän mieheni, kun viimeinenkin lähtee, olet väärässä. Lähden aika pian. En kuitenkaan jää odottamaan vuosia, koska joku ei hyväksy lapsiani.
Hänellä on vain yksi lapsi.
ISO lapsi.
Äitinsä energiaa ja voimakasluonteisuutta ei valitettavasti ole perinyt.
Uskon että on perinyt. Se vain tulee haasteissa sitten aikanaan esille. Aktivoituu tarpeesta ja silloin hän on vain kiitollinen parhaasta äidistään.
Aloituksessa "kasvaa isoiksi"
Luuletko että kelpaat silloinkaan? Odottelu on hukkaan heitettyä aikaa.
Kelpaisin jo nyt, mutta lapsen parasta ajattelen.
Kyllä hän kelpaisi.
Kauniisti ajateltu. Viisaasti myös.
Siis kumpi kelpaa kelle, kummispäin menee?
Sinullahan on aikaa ja mahdollisuus löytää ihanuus ihan joka päivä.
Äiti-ihminen ei sitä tee.
Toivon kaikkea hyvää sinulle elämääsi. Et sinä minua jää odottelemaan.
Ja Kiitos. Kaikesta.
Joku sivullinen kommentoija kylvää negaa vaan. Ei aloittaja noin ajattele.
En kelpaa. En kelvannut näinäkään monotuisina vuosina.
Miksi lapsi ""esteenä"?
Jos ei lapsen kanssa niin sitten ei ollenkaan. Vai eikö lapsi halua ketään äitin viereen?
Lapsi joka on herkimmässä iässä on todella fragiili. En ota riskiä hänen suhteensa. Tiedän itse hyvin millaista se pahimmillaan voisi olla, ja siksi päätän antaa kaiken rauhan kasvulle.
Jos hänellä on tuo oireyhtymä, hän tarvitsee äitiä ikuisesti.
Ei kyse ole mistään oireyhtymästä. Ihan kasvuvaiheen herkin osa nyt.
Tunnet ilmeisesti lapsenkin TOSI hyvin, kun voit tuollaisia päätellä. Jos et, niin tosmruus voi olla jopa päinvastainen. Pelkkä lapsen ikä ei kerro mitään.
No en ole saanut kunniaa häntä tavata, joten olet osittain oikeassa. Tiedän toki kuitenkin sen, että parhaasta äidistä tulee vain parhaita lapsia. Rakkaus paistaa heidän kasvoiltaan.
Ilmeisesti ei halunnut. Sad but true.
Mietin sitä itsekin.
T: äitinen
Ei kyse ole vain äidistä ja lapsesta, vaan lapsen muista tärkeistä asioista.
Ei ikä kerro, missä vaiheessa menee elämässään.
Oikea äiti tunnistaa tämän.
Minulka eikä kaikilla muillakaan ole oikeaa äitiä tai perhettä ollut.
Siksi on käynyt näin.
Eli toisin sanoen koko ajatuksesi perustuu vain olettamalle. Mikä "parhaus" ei kerro mitään lapsen persoonasta ja miten hän erilaisiin asioihin reagoi. Kaikki lapset eivät edes mitenkään suuresti murkkuaikana kipuile ja kapinoi ym. Siihen tosiaan vaikuttaa se lapsen persoona ja tietenkin myös se perheen dynamiikka.
Itse aina mietin, että onkohan heidän, jotka niin hirveästi murkkuiän kapinaa pelkäävät, oma murrosikä sitten ollut kovin myrskyinen. Tai sinä kun puhut jostain herkkyydestä, ilman että edes tunnet lasta, oletko siis itse elänyt tuollaisen vaiheen, vai miksi tuollaista oletat? Aika moni lapsi olisi myös onnellinen oman vanhempansa puolesta, jos tämä löytäsi jonkun. Tietysti se vaatii, että se uusi kumppani osaa myös ottaa lapsen huomioon, mutta ei sekään rakettitiedettä ole.
Niin kai. Sinä toki oletat vielä pahemmin kuin minä sitä vähääkään. Et tiedä tätä tilannetta jota elän ja mitä tiedän. Asiahan ei periaattessa edes kuulu minulle, liekkö sitten koskaan? Sen kertoo vain aika ja monet vuodet eteenpäin.
Olen minä aavistellut sitäkin. Oireyhtymää.
En ole tyhmä.
Minähän en olettanut yhtään mitään ja se kertoo kaiken sinun olettamistasi. Oletat paitsi sitä lasta, niin näköjään myös minua.
Asia ei minulle kuitenkaan kuulu, joten ei jatketa asiasta tämän enempää.
En minä oikeastaan odota muuta kuin että hänen lapsensa kasvaa isoksi. Mitä sinä enempää odotat, ei kuulu minulle.
Aivan hyvin lapsellani voi olla oireyhtymä.
Olen aavistellutkin. Pitkään.
T: äiti-ihminen
Saattaahan vanhemmallakin, esim äiti-ihmisellä olla oireyhtymä. Voivat periytyä.
T: äiti-ihminen
No sen asian tutkii sitten alanhenkilö jos näin on tapahtuakseen. Minä en halua asiasta spekuloida kun en ole lapsen elämässä.
Vuosisadat vierivät
09:10 Hienosti ajattelet lapsesi! Toivottavasti kuitenkaan lapsen "kasvukivut" (henkiset, psyykkiset) eivät kestä loputtomiin.
Koska kaikella on aikansa, mutta lapsi ensin ajattelulla on hyvä elää.
Olen joskus ihmetellyt sellaisia yksilöitä, jotka eivät välitä yhtään lapsistaan - uskoo ja alkaa vaihtuu harva se viikko, eihä lapsen tunne-elämä pääse rakentumaan terveelle pohjalle siinä meiningissä.
Onko hän tietoinen, että odotat?
On. Ehkä se on tullut jo liiankin selväksi...
Kuka? Odottaa mitä? Ketä?
Kerro.
Aika kertoo vastauksen myös sinulle.
Sitten on kyllä suuri mahdollisuus, että ei hän sinua enää huoli. Se on vanhemmallekin taas oman kasvin paikka, kun lapsi itsenäistyy ja asiat näyttävät usein niin kovin erilaisilta siinä kohtaa, kun lapsi muuttaa pois. Haluaako siinä kohtaa enää elämäänsä jotakuta, joka on "odotellut" ja jolle se oma elämä ei ole kelvannut. Voi hyvin olla, ettei kelpaa. Se on jopa erittäin todennäköistä.
Kyllä te olette melkoisia vastarannankiiskejä. Oletatte ja oletatte ja oletatte ja oletatte ja oletatte, mutta ette tippaakaan usko hyvään. Ihan miten vain. Ei meidän sanoillamme ole mitään merkitystä siinä hetkessä kun asiat viimeinkin tulee totuudeksi.
En vastaile enää tähän niin ahkeraan.
Mitä odotan? Nyt en ymmärrä. Kerro.
Kirjoitat "tyhjää"
No kas kas. Niin voip olla.
Otetaan mukaan myös vitutusosamäärä.
Varmaan on siinä vaiheessa ikää jo niin paljon, että ei pimppikään kostu enää. Seksin harrastus loppuu sinä about + 50 vuotiaana naisilla.
Hän on nuorempi.
Hohhoijaa, siitä se elämä vasta alkaa. Meinaan seksielämä💋💋
Kukas sinä olet?
Sinulla taitaa olla arvot vinks vonks. Ruma-punahuuli. Joku nuoriso-avovankila-tyyppi.
Näinkö?
Murkut ne noin kirjoittaa kun ei raukat tiedä oikeasta elämästä mitään. Pitää vaan päästä aivopieruja täällä päästämään 😂
Kannattaako elämäänsä noin tuhlata?
Yksikään sekunti ei ole tuhlattu. Tiedän sen.
Mikään ei takaa, eteikö hän voi löytää jotakuta muuta, sillä välin kun sinä odotat. Mikään ei takaa, että hän lapsen lähdettyä erilleen, olisi enää kiinnostunut sinusta tai parisuhteesta yleensä. Mikään ei takaa, etteikö joku sairastu vakavasti tmv. Kaikki tuollainen odottelu on elämän tuhlaamista.
p.s. Älä ainakaan puolikkaalla sanallakaan koskaan naiselle kerro näistä ajatuksistasi, edes sitten vuosien päästä. Lennät heti ovesta ulos, jos hän saa tuosta haisua.
Mikään ei takaa sitä, että sinussa olisi mitään kuuntelemisen arvoista. Sorry
Ei se ole tuhlaamista.
Tärkeysjärjestys!
Minulka on ollut aikani, todellakin.
Lastani en sivuuta. Saattelen hänet elämään omillensa, ja minä vaikka mananmaille - jos pitäisi valita.
Elämäni on ollut värikäs.
Uusperheet ei toimi, ellei lapset ole pieniä, että perhe kasvaa yhteen.
Mitä vaativampi tämä jo vanhempi lapsikolli kyseessä, rakkaussuhde näivettyy.
Ei se ole / ollut kenenkään vika.
🌻
Varmaankiin noin. Toki mahdoton mitään varmaksi tietää kun kaikki ovat omanlaisiaan.
Tarpeeksi kauan kun on yksin elänyt ja tehnyt parhaansa (äitiroolissa), ei osaa löytää rooliaan muuttuneessa tilanteessa. Se oma minä on kadoksissa eikä kukoista. Vaikeaa. Keskittyä kahteen rakkaaseen.
Ei osaa! En osannut ottaa paikkaani. Se on tylsää myös ympäristölle.
Nyt en tarkoita juuri ap:ta tai en ylipäätänsä halua osoittaa kenellekään saatika tuomita äitejä.
Mutta olen tavannut myös sellaisia äitejä, jotka ovat mustasukkaisia ja omistushaluisia lastaan/nuortaan kohtaan, ihan siis ulkopuoliselle, mutta lapselle läheiselle ihmiselle.
Ei siis kenenkään entinen tai nykyinen vaan ihan muuten vaan nuoren lähellä olevalle toiselle aikuiselle (yleensä toiselle naiselle), koska nuori viihtynyt liian hyvin jonkun toisen aikuisen kanssa ja kertonut hänelle "omia salaisuuksia", joita ei ole äitille puhunut. Mikä on hyvin normaalia, koska nuoret ei juuri puhele omille vanhemmilleen, oma äiti ja isä on niin "lääääst season että" ja "jälkeen jääneitä" 😄 ( nuorten omia oivalluksia), jotka tietenkään ei ole tosia. Mutta kuinka moni on puhunut omia juttuja murrosikäisenä omille vanhemmilleen? En minä ainakaan, veikkaan että aika harva.
Ja lapsiin ja nuoriin ei vaikuteta mielistelemällä, lapset ja nuoret kyllä vaistoavat sen, ja se on sitten "moronoo".
Kerran, yksi poika (mun entisen työkaverin poika). Hänellä oli asberger. Minä kävin heillä kotona suht usein ja hänen kaksi pukku-siskoa oli aina innoissaan, kun tulin, mutta tämä poika karttoi minua. Minä annoin karttaa, en väkisin yrittänyt saatika lähtenyt mielistelemään. Sitten oli yksi tilanne, jossa tämä poika tuli halaamaan minua, sen jälkeen oltiin aina hänen huonessaan hetki aina kaksin, vain hän ja minä. Paukuteltiin peliä menemään niin että pöytä pomppi 🤣
Jos täällä pitää kirjoitella hänelle tuollaista, niin eipä taida se äiti odotella sinua noin pitkään.
Sitä ei tiedä kumpikaan meistä. Vain aika kertoo vastauksen ajallaan.
Kovinpa on negatiivista porukkaa liikkeellä taas. Kateellisia vaan kun ei itsellä muuta elämää kuin täällä leikkiä asiantuntijaa . Olette todella naurettavia ihmisen raakileita raukat vielä.
40:46
No tuskin hän juuri"hänelle" täällä kirjoittaa 😃 purkaa vain tunteitaan, ja saa ehkä uusia oivalluksia täysin tuntemattomilta.
On monia asioita, joista jotkut eivät halua puhua kuin anonyymina.
Mikään ei sinänsä ole huonosti.
Aika vain loppuu.
Uudet alut. Nou.
Tämä elämä oli kai näin, tässä ja nyt ja loppu sitten joskus.
Kaikki on ok.
Onhan sillä kuitenkin eroa, oletko 45, 50, 55, 60, 65, 70 jne...
T: äiti-ihminen
Niin tai about 20v ja nainen jotain 30v. Ei näitä asioita voi tietää etukäteen.
Älä junior osallistu.
Hyvästi. Toivon sinulle hyvää ja uutta rakkaudentäyteistä elämää.
En sano pahasti 🫠
Onko nää hyvästit koskaan toimineet kummankaan puolelta...? 🙃
Melko myötänen kyllä oon ite enemmän https://youtu.be/vGOiW6HKw08
Onx tää miestä miehelle -muzaccia?
Aiheesta täysin poikkeavaa...
Mitempä on käyny tuon kasvatuksen kanssa jos et ole muuta tehny kun odottan et lapsi kasvaa isoksi ja muuttaa omilleen
Oon tehnyt vaikka mitä. Hän on sydämeni sydän.❤️
Ulosottovirkailijoita en ota. Tämä selvä.
Oletpa itsekäs. Luuletko että tulet koskaan olemaan lasta tärkeämpi? Mikä oikeus sinulla on sellaista edes vaatia? Oletko kenties narsisti? Maailman napa??
Kokemuksesta tämä. Narsku muuttaa huusholliin ja alkaa määräileen ,milloin on lapsesi aika muuttaa pois ja lemmikkisi. Narsku ei kykene jakamaan huomiota ,haluaa sen itsekkäästi itselleen,muista viis. Jos aidosti rakkauteen kykeneväinen olet,etkä omaa narsistisia piirteitä,otat muijan mukana sen,mikä hänelle tärkeintä on ollut elämässä. Jos muuta vaadit niin hyvästi ja heihei.
Ps. Tuollaisen narskun potkaisin elämästäni. Lapsi ja lemmikki on messissä yhä. Se joka ei kykene rakastamaan eläimiä ,ja tai lapsia,oli isä sitten kuka oli,on kykenemätön rakastamaan yhtään ketään. Yritti mielikseni kissan syliin ottaa ja hymyillä maireasti ,että läpi menisi. Kun silmä vältti törkki pöydältä alas,että kolina kuulu. Väitti vielä silmin kirkkain ja totisella naamalla,että ihan itse pöydältä tipahti. Narskut luulee että valheilla pälkähästä pääsee. Ei päässyt. Etoo edelleen💩
Etsivä voisi olla kiinnosta. 😁
Minun lapseni on jo omillaan, naimisissa ja onnellinen.
Olemme aina tulleet erityisen hyvin toimeen kahdestaan ja yhä näemme usein, myös miehensä on erittäin mukava ihminen ja tulemme juttuun mainosti.
Toki lapseni toivoo että äiti löytäisi myös elämänkumppanin itselleen, kun nähnyt kuinka yksin olen nykyisin.
Kyllä minä varmaan vielä tästä aktivoidunkin. Olen vaan nauttinut myös tästä yksinolosta ehkä vähän liikaakin vaikka olenkin sosiaalinen luonne.