Suolavuoret Hovinsaarella 80-90-luvuilla

Miä kuule voin kertoa sulle hyvän muistikuvan ja tuota juuri nuilta aikarupeamilta. Oljuu katonna viri viri turbotettu Izuzu pakettiauto ja alettiin polkemaan kuin viimehintä päivöö elettäs. Kauhia pauke ja vinkuna läks isojen mustien savuvanojen peittämänä ja Izuzu piirsi asfalttiin semmosta jälkiä ettet oo ikinä nähny.

Sithän se alkonna ylikuumentua ja levähti zökökz koko motti ja hinattii Teuvon 626 Mazdalla ja hinausköydellä se vekotin pois siitä. Joku melko emäntä tuli jo luudan kans meitä samal häätämään. Mikä ironnia niiku maidenin bändi ku katonna se Izuzu van kirnuaja savu-ukkeli oikee kehu ennen tota episodia aina miten Izuzu kestää vakiosisuksilla vaikka mitkä ahdot. Siihen sitte levis leuhkijan vehe ja myö naurettiin 3,25 vuottakin tuon tapahtuman jälkeen. Varmaan ne naurerut hetket lasketaan tuhansissa tunneissa jo.

Vai olivatko kuitenkin kalkkia? tai luujauhoa? Teurastamolta.

Kyllä ne olivat suolaa kun vanha kansa niitä ihasteli kerrostalon ikkunoista ja kävelylenkeillä siinä rannalla, oli uimapaikkakin silloin (nykyään ei taida olla).

Nykyaikana tietenkin oudoksuttaa että miksi ne olivat peittämättä ja kuinka suolainen mahtaa maaperä olla siitäkin kohtaa, tosin satama-alueella nyt lienee yhtä ja toista maaperässä jotta suola pieni ongelma. Olivat suurinpiirtein nykyisen "Kotka Yacht Store Oyn" kohdalla.

Klooria niistä Kymmene Oy teki Kymintehtaalla.