Pakkomiellettä ei ainakaan, kun on mulla kaikkea muutakin elämässä. Rakkautta ei voi oikein olla, kun en ole livenä tavannutkaan. Ihastuminenkin on vähän outoa kun en ole edes nähnyt. Kai tämä on sitten tuota jonkinlaista pakkomiellettä.
En minä tiedä mitä tämä on
Anonyymi-ap
11585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pakkomielle jos et oo ees ikinä nähnyt tyyppiö
Onhan niitä rakastujia, jotka rakastuu mieheen, kun kuulee jonkun lukevan miehen lähettämiä kirjeitä. Kun lukija, esim lotta kuolee sodassa, omii kuuntelija miehen. Ja alkaa kirjoitella sille tuona toisena naisena.
Lopussa on sitten tunnustuksen paikka.
Muttei tälläst oikees elämäs tpahu?
Kyllä niitä tapahtuu. Ihmisten välillä on ihmeellisiä virityksiä. Kuinka moni kokenut näitä selittämättömiä asioita? Ja, kun on se ihmeellinen yhteys, jostain syystä, niin se on. Ei sitäkään pysty järjellä selittämään, kun kaksi rakastunutta tai syvässä yhteydessä olevaa, laittaa viestiä juuri samaan aikaan, tietää jo, mitä toinen tarkoittaa, ennen kuin ehtii kysyä. Ja sitten näitä missä joku läheinen aistii, että jollekin sattunut jotain. Meillä on loputon pääsy erilaisille aalloille, muttei ymmärretä, kuinka itse lähetämme ja vastaanotamme koko ajan. Kuvitelma, toive, kaipaus, ikävä, rakkaus... Kaikki ne siellä energia aalloilla kulkee. Mutta siellä on paljon muutakin. Parempi erotella.
Koen tuota samaa. Varmaan jotain sielujen sympatiaa omassa tapauksessa kai se on. Sielunkumppanuutta jos sellaiseen uskoo.
💋❤❤
Olet ihastunut johonkuhun
Kirjoitetutun tekstin perusteella.
Ja niitä sattunut maailmassa muutama muukin tapaus.
Niin nettiaikana kun ennen sitä.
Mieti että pitkänmatkan ystävät piti viel 1800 luvulla yhteyttä pääasiassa kirjein
Joten romanttinen ja luova mieli lähtee puuhamaan kyllä jos se saa tilaa puuhailla.
Asiaan pitää suhtautua hiukan rennonmin.
Kirjoitus harrastuksessa tuskin on mitää pahaa ..
Ja romanttinen mieli janoaa kaikkea ihanaa.
Minä ymmärrän.
Minä tiedän.
Minulle kävi niin.
Pakeniin kai kovaa ja kylmää todelisuutta siihen kaikkeen
Fantasiaan ja intohimoon millä ei oo todelisuudessa mitää mahdollisuuksia olla.
Enkä käynyt sitä läpi yksin .
Vieläkin ikävöin ja kaipaan
Niitä juttuja
Tykkäsin niin kovin.
Vaikka samaan aikaan inhoan itseäni.
Ja tiedän että on asioita mitkä saa kulkemaan pois päin .
Ja minulla ei oo halua lähteä rakentamaan uutta yhteyttä.
Ei vaikka kaipuuta yhteyksiin on.
Se ei oo koskaa sitä samaa mitä oli.
Jotain niin erityistä jaoin.
Hän oli taas unissani.
Mä en haluasi herätä yksinäisiin aamuihin ja tajuta
Et se pitkä ja upea mies oli vain unta.
Todellisuus murtaa sydämen joka aamu.
On nii julmaa nähdä unta
Naiselta Miehelle josta tykkään.
Miettikääpä hetki tulevasuutta tässä yhteydessä.
Tähän se tulee olemaan kun tekoälymaailma kehittyy.
Ihmiset luo toisen elämän virtuaalimaailmoihin ...
Pelimaailmat on liikkumaan luotuja täydelisyysmielikuvia ... ihan sitä samaa settiä mitä pyöritetään mielikuvituksessa ja kirjoitetussa fiktiossa ja fantasiassa.
Ennen oli kirjeet vain ...
Tulevasuudessa on koko maailma.
Tulevaduudessa ollaan 2 maailmassa koko ajan ..
Rakastutaan tavallaan pelhahmoihin toista livenä ikinä näkemättä ja muuta sen semmoista...
Siihen maailma on menossa .
Voipi pelottaa hiukan .
Romantiikan kaipuuta? Halua tulla rakastetuksi? Ei voi rakastua tapaamatta toista.
Ookko tutustunu Karvosen oppeihin
Monella tapaa viisas mies
Rakkauden tuntee kosketuksesta
Teoista
Hyvistä neuvoista
Hellyydestä
Kyl sä siitä tokenet.