Olen virosta kotoisin, menin naimisiin suomalainen miehen kanssa (mä rakastin häntä!!! ei ollut mitään muuta syytä avioliittoon!kirjoitan sen siksi että monet ajattele, että jos jotkut suomessa olevat viron naiset ovat huoria ja menivat naimisiin vain saadakseen parempaa elämää, niin sellaiset ovat kaikki! se ON väärä käsitys!) Mulla on 3 lasta, mä rakastan heidät enemmän kun mitään muuta maailmassa,
mulla ei ole yhtäkään ystävää,on tuttuja... paljon...mä olen aika sosiaalinen ihminen. kaikki luulevat että mulla on tosi mukava elämä kun olen niin reipas... ei kukaan, ei edes mun aviomies, näkee että minulla on tosi kurja olo, olen myö yksinäinen parisuhdessa( mieheni on insinööri),eikä mulla ole ketään kenelle mä voisin kertoa huoleni, olen jaksanut elää jo melkein 5 vuotta näin... miksi kirjoitan tässä? en tiedä, ehkä että edes joku olisi lukenut tätä ja ymmärsi että minulla ON TOSI HUONO OLO! että olen yksin ja kaipan HUOMIOTA,että olen ELÄVÄ IHMINEN eikä vain äiti, siivoja ,vaimo, kokki,aina läsnä oleva kuuntelija kenellä ei ole mitään murheitä... en voisi ikinä uskoa että minun elämäni muutu tollaiseksi, mulla on rakas mies,muttei sekään huoma mitään... ainaki n nyt vähän helpottaa kun sain vähän kirjoittaa asiasta ...pyydän anteeksi kaikkilta teiltä ketkä olette joutunut lukea ne mun kirjoitukset ja myös kiitoksia teille kaikkille että olette jaksannut lukea...
mulla ei ole yhtäkään ystävää,on tuttuja... paljon...mä olen aika sosiaalinen ihminen. kaikki luulevat että mulla on tosi mukava elämä kun olen niin reipas... ei kukaan, ei edes mun aviomies, näkee että minulla on tosi kurja olo, olen myö yksinäinen parisuhdessa( mieheni on insinööri),eikä mulla ole ketään kenelle mä voisin kertoa huoleni, olen jaksanut elää jo melkein 5 vuotta näin... miksi kirjoitan tässä? en tiedä, ehkä että edes joku olisi lukenut tätä ja ymmärsi että minulla ON TOSI HUONO OLO! että olen yksin ja kaipan HUOMIOTA,että olen ELÄVÄ IHMINEN eikä vain äiti, siivoja ,vaimo, kokki,aina läsnä oleva kuuntelija kenellä ei ole mitään murheitä... en voisi ikinä uskoa että minun elämäni muutu tollaiseksi, mulla on rakas mies,muttei sekään huoma mitään... ainaki n nyt vähän helpottaa kun sain vähän kirjoittaa asiasta ...pyydän anteeksi kaikkilta teiltä ketkä olette joutunut lukea ne mun kirjoitukset ja myös kiitoksia teille kaikkille että olette jaksannut lukea...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sehän on tyypillistä suomalaisessa miehessä, ettei ne puhu eikä pussaa :)eivätkä huomaa mitään olevan vialla. Oletko yrittänut puhua miehesi kanssa tuntemuksistasi? Voisiko asiaan tulla parannusta jos kertoisit tunteistasi? Minä olen myöskin aika yksinäinen, en tiedä miksi. Hyvänpäivän tuttuja on pilvin pimein, mutta oikeaa ystävää ei ole ollut varmaan koskaan, sellaista ystävää jolle voisi kertoa kaikki. Toivottavasti tilanteesi paranee jotenkin. Hyvää päivän jatkoa.
kiitos vastauksestasi,mä olen puhunut miehelleni tunteistani, mutta ei hän ymmärrää mua...hänen mielestä mulla ei pitäis olla mitään hätää...:-(
hän hermostuu ja sanoo ettei hän mitenkään voi tässä asiassa auttaa,eli mun pitää olla hiljaa kaikista asioista mihin liityvät tunteet,aikaisemmin hän ei ollut sellainen,hän ol9i niin ihanaa,mutta nyt mua oikein pelottaa että onko se mun elämä sitten loppunut?hänen mielestä nyt on loppunut se rakastumisen vaihe ja tuli arki ja arki on sitä tunteetonta elämää...mutta musta tuntu että mä kuolen vähän joka päivää...
Oletko ollut kotiäitinä koko Suomessa olosi ajan?
Voisitko ajatella, että veisit lapset vaikka muutamaksi tunniksi puistotädille, ja itse harrastaisit jotain sinä aikana. Kuntosaleilla tapaisit muita ihmisiä, samoin jossain seurakunnissa järjestetään äiti-lapsi kerhoja, joissa saisit aikuista juttuseuraa.
Miehet ei useinkaan huomaa, että vaimo kärsii yksinäisyydestä, eikä ole enää onnellinen. Oletko kertonut miehellesi tästä? Ehkäpä hänkin voisi auttaa sinua löytämään seuraa ja harrastuksia itsellesi.
Sinun on nyt syytä ajatella myös itseäsi ja omaa jaksamistasi ja määrätietoisesti etsiä kavereita itsellesi. Ei suomalaiset mitenkään hyljeksi tai karta virolaisia. Itse ainakin olen aina hyvin tullut heidän kanssaan toimeen ja todennut heidät mukaviksi ihmisiksi niin täällä Suomessa kuin matkaillessani Viron puolella.
Onko sinun kaikki sukulaiset Virossa? Mitäpä jos menisit lasten kanssa sukuloimaan pariksi viikoksi. Joskus jo muutaman päivän kotoa poissa olo saa olon tuntumaan ihan toisenlaiselta.
Toivottavasti ystävä hyvä löydät jonkinlaisen keinon piristää itseäsi ja arkipäivän elämääsi.
en ole ollut kotiäitinä koko sen ajan, kun tulin Suomeen mulla oli 5 vuotias tytär mukana, nyt mulla on 2 v. poika ja 6 kk tyttö lisäksi, mä olen onnellinen että mulla on lapset, mulla ei ole raskauden jälkeinen depressio.Mulla on kavereitä mutta jos mä rupen kertomaan heille mitä mua vaivaa he vaan nauravat ja sanovat että no olisipa heillä mun ongelmat...siis jos taloudellisesti on kaikki ok silloin ei ole mitään hätää, mulla ei ole OIKEATA YSTÄVÄ enkä tiedä missä sellaista voi löytää...Mulla on harrastukset mutta sielläkin on vain tuttuja...
Sukulaiset... En mä sieltäkään voi saada minkälaista apua,se on pitkä story, mä olen heille vain "rikas sukulainen" he hymyilee mulle ja sano että älä vaan missään tapauksessa ero ,tai: jos sä erot kuinka paljon rahaa sä saat...siis sellaista...
läheisesti ulkomaalaisen naisen, jolla on samanlaiset ongelmat kuin sinulla, eli puhumaton hyvä mies ja (hänelläkin) kolme lasta (suunnilleen samanikäiset kuin sinulla) ja asiat hyvin, mutta sittenkin ihan oikean ystävän puute usein vaivaa. Jos sattuisitte asumaan samalla paikkakunnalla, niin voisitte ehkä ystävystyä, hän myös osaa puhua hyvin suomea, kuten sinäkin ...
voisit kirjoittaa minulle tähän sähköpostiosoitteeseen: [email protected]
ja kertoa millä paikkakunnalla asut, minä kun en voi täällä julkisesti kertoa asioita lähimmäisistäni, etkä sinäkään varmaan halua yleisesti kertoa missä asut. Ehkä voisin auttaa sinua ja tätä toista ulkomaalaista naista (josta äskeisessä viestissäni kerroin) tutustumaan toisiinne - jos haluat.