Oma narsismi

Kuinka moni palstan kirjoittelijoista on kohdannut oman narsisminsa? Sanotaan, että kaikissa ihmisissä on myös haitallista narsismia vaikka se ei siis yllä persoonan häiriöksi asti. Silti tuntuu siltä, että suurin osa ihmisistä kieltäytyy kohtaamasta omaa varjoaan ja omia myrkyllisiä piirteitään. Rikka nähdään mieluiten muiden silmässä kuin omassa silmässä. Onko edes mahdollista selvitä tässä maailmassa olematta koskaan myös "paha". Jokainen on joskus jonkun tarinassa se paha ja siihen riittää ihan vain se, ettei ole aina samaa mieltä jonkun kanssa. Onko oman pahan puolen hyväksyminen kaikkein vaikeinta ja pahuuden näkeminen muissa helpointa? Sanotaan myös, että jokaisessa ihmisessä on pimeyttä ja valoa. Kannattaako varoa ihmisiä, jotka kieltävät olevansa millään tavalla koskaan itsekkäitä. Se heidän itsekkyytensä voi saada sitten toisenlaisia vaativia ilmentysmuotoja, manipuloiviakin. Sen tyyppisiä kuten "olen ollut aina niin mukava ja hyvä sinulle, joten olet velkaa minulle" tyyppistä ajattelua. Valtaa voi käyttää sitenkin, että tekee hyviä tekoja, mutta ne eivät todella ole vilpittömiä tekoja vaan siitä jäädään energeettistä velkaa toiselle. Vaikka velka ei olisi materiaalinen, velka on henkistä eli jäät velkaa tälle "auttavalle hyväntekijälle", olet velkaa kuunnella hänen neuvojaan, tehdä asiat hänen tavallaan koska "hän hyvänä ihmisenä tietää parhaiten", olet velkaa aikaasi, energiaasi ja huomiotasi. Tällainen tekopyhä hyvis, joka ei tunnista omaa itsekkyyttään voisi syytellä sinua itsekkääksi jos teet jonkun päätöksen vastoin hänen tahtoaan tai jos olet elämäntilanteessa, missä sinun täytyy käyttää energiaa esim. töihin, omaan terveyteesi, lapsiisi jne. Tämän tyyppiset ihmiset eivät ymmärrä toisten rajallisuutta, ajan rajallisuutta, energiavarojen rajallisuutta jne. Jos sairastut, silloinkin sinun pitäisi jaksaa palvella heitä energiallasi. Puhutaan paljon myös naisten ja ehkä joidenkin miesten voimaantumisesta. He ovat ihmisiä, jotka ovat ennen olleet muiden alistamia ja altavastaavia. Sitten kun he saavat voimaa ja huomiota omille hyville puolilleen näkevät nämä oman pimeytensä kieltävät ihmiset sen uhkana. Heidän koko egonsa on rakentunut sen ympärille, että jossakin muussa ihmisessä on pahuutta, "vain noissa on sitä pahuutta ja varjoja". He tulevat kateelliseksi siitä, että joku toinen säteilee positiivisuutta, osaa ottaa muutkin huomioon, on ystävällinen ja osaa olla kohtelias kaikille. Omaa myrkyllisyyttä ja huonoja tapoja ei nähdä. Hyvyys nähdään vain yhtenä ulottuvuutena, jos ei ole tehnyt pahaa tekoa kuvittelee sen olevan yhtäkuin hyvyys. Mutta hyvyys on myös sitä energiaa mitä lähettää muille. Jos lähettää jatkuvasti tuomitsevaa energiaa niin se ei hyvyyttä ole. Jokainen halutessaan osaa olla tuomitseva, etenkin sivusta. Jos jollakin alkaa mennä elämässä paremmin on tällaisen hyviksen reaktio varsin koominen. Hän ei voi enää verrata itseään siihen pahana pitämäänsä ihmiseen. Tekee kaikkensa ilmeentääkseen sellaista energiaa ettei toinen pääsisi elämässään eteenpäin. Tykkää yrittää hieroa tietämiään pahoja juttuja toisen kasvoille, ettei tämä saisi edes mahdollisuutta saada mitään positiivista huomiota. Se on sitä kun narsistinen yhteisö tarvii aina sen syntipukin kenessä nähdä se negatiivinen, kenet nähdä ongelmana ettei tarvisi kohdata omaa varjoaan. Silloin kun ihminen alkaa terveellä tavalla panostaa itseensä, omaan tervyteen, uraansa, harrastuksiinsa jne se aiheuttaa aika jänniä rekatiota ympärillä. Kun ihmiset eivät voi enää koko ajan hallita ja kontrolloida niin he alkavat näkemään sinut itsekkäänä ihmisenä. Aika monikin lopulta haluaa hallita toista ja kuinka moni pystyy sen tunnistamaan itsessään, että jokaisella on myös se huono puoli olemassa. Se huono/pimeä puoli voi olla siis energeettinen, sellainen joka vertaa itseään johonkuhun toiseen tyyliin " kun tuo on tehnyt jotakin pahaa niin ylennän itseni hyväksi sen peruusteella" vaikka todellisuudessa saattaisi olettaa saavansa vain itselleen sen positiivisen huomion ja haluaa joidenkin toisten olevan sen jatkuvan negaation kohteena. Sellaisia ihmisiä kun rajaan niin heidän voi kuulla sanovan "en saisi yhtään arvostella, en saisi olla yhtään negatiivinen, ei saisi sitä tai tätä", eli yritetään pitää kiinni omasta asemasta saada kaataa kaikki oma kuona jonkun toisen niskaan. Voiko joku ihminen elää koko elämänsä arvostellen vain muita koko ajan menemättä itseensä koskaan?