Valaiden evoluutiolle löytyy täydellisin tunnettu fossiiliketju

Valaiden alkuperää on sanottu ”evoluution mallilapseksi”.

Uskotaan, että noin 55 miljoonaa vuotta sitten eräät maanisäkkäät menettivät takaraajansa, ja kehittyivät kokonaan vedessä eläviksi valaiksi. Erityisesti on väitetty, että löytyy fossiilisia maanisäkkäitä joilla on valaan kaltaiset korvaluut, ja fossiilisia valaankaltaisia nisäkkäitä joilla on säilynyt takaraajat.

On olemassa jopa kourallinen esimerkkejä, missä evoluutiotieteilijät uskovat löytäneensä siirtymävaiheen fossiilin todistamaan evoluution maanisäkkäästä valaaksi. Selkärankais- ja valasasiantuntija Phillip Gingerich myöntää, että ”meillä on vain fossiileja, joista näkyy kolme tai neljä välivaihetta osoittamaan kehitystä valaan edeltäjistä nykyisiin nisäkkäisiin”.

Olettakaamme kuitenkin kunnon evolutionistin tavoin, että valaalle löytyisi uskottavalta vaikuttava sarja välimuotofossiileja. Olisiko se tarpeeksi osoittamaan, että evolutiivinen siirtymä on tapahtunut? Ei välttämättä. Jos on fossiileja jotka näyttävät potentiaalisilta välimuodoilta, mutta valaan evoluutiotarina ei kokonaisuutena ole uskottava, niin fossiilit eivät mitä ilmeisimmin voisi olla välivaiheita.

Darvinistinen teoria maanisäkkäiden valaaksi kehittymisestä kohtaa ylittämättömiä matemaattisia haasteita.

Maanisäkkään muuntuminen valaaksi vaatisi monia rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia kuten:
Hengitysaukon ilmestyminen tarpeellisine lihaksineen ja hermoratoineen
Silmän modifikaatio pysyvään vedenalaiseen näkemiseen
Kyky juoda merivettä
Eturaajojen muuttuminen eviksi
Luurangon rakenteellinen muuntuminen
Kyky huolehtia poikasesta veden alla
Pyrstön haaroittuminen ja lihaksiston syntyminen
Rasva lämpöeristykseen

Monet näistä välttämättömistä sopeutumista vaatisivat useita koordinoituja ja samanaikaisia muutoksia. Osittaiset muutokset eivät toimisi. Rakenteellisten muutosten edellyttämät samanaikaiset mutaatiot darvinistisella hitaalla evoluutiomekanismilla edellyttäisivät äärimmäisen pitkiä odotusaikoja, jos nyt sitten mikään aika riittäisi.

Mutaatiot ovat harvinaisia, rakenteellisista mutaatioista ei ole tutkimushavaintoja. Peräkkäiset, osin samanaikaiset, samaan suuntaan vaikuttavat, rakenteellisesti suotuisat mutaatiot ovat näin ollen yhdistelmä, jonka onnistuminen kaukaisessa menneisyydessä kuuluu evoluutiouskonnon piiriin.

Evoluutioteorian kannalta pahan lisähankaluuden tuottaa se tosiasia, että evoluutio edellyttäisi alkion perusrakenteiden muuttumista. Perusrakenteiden kehitystä ohjaavien ”isäntägeenien” mutaatiot gastrulaatiossa ovat kuitenkin laboratoriokokeissa aina johtaneet alkion kuolemaan tai vammautumiseen.

Valaan evoluutio törmää tässä isoon ongelmaan. Jos käytössä oleva fossiiliaineisto kuvaisi valaan evoluutiota, se osoittaisi että valaan evoluution maanisäkkäistä olisi täytynyt tapahtua alle 10 miljoonassa vuodessa. Tämä voi kuulostaa pitkältä ajalta, mutta se on itse asiassa dramaattisen lyhyt aika, etenkin kun ottaa huomioon että valailla on pienet populaatiokoot ja ajallisesti pitkät sukupolvien välit.

Anatomisten rakenteiden syntymistä säätelevien isäntägeenien mutaatioita pitäisi tapahtua lähes loputon määrä hyvin lyhyessä ajassa, ja lisäksi samansuuntaisina. Isäntägeeneissä tapahtuvat mutaatiot johtavat kuitenkin kokeiden perusteella aina alkion vaurioitumiseen. Jostain selittämättömästä syystä valaiden tapauksessa näin ei olisikaan käynyt.

Biologisti Richard Sternberg on tutkinut tällaisen muuntautumisen matemaattisia edellytyksiä, ja ilmaisee asian lyhyesti: ”Liian paljon geneettistä uudelleen kirjoittamista, liian vähän aikaa.”

Valaiden alkuperä tarjoaa kiinnostavan esimerkkitapauksen evolutiivista siirtymäteoriaa koskien. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa on fossiileja jotka saattaisivat viitata välimuotoon, evoluutio kaatuu fossiiliaineiston osoittamaan liian lyhyeen evoluutioaikaan.

Evoluutio tosin kaatuisi joka tapauksessa alkioiden gastrulaatiovaiheeseen, jossa tarvittavan mutaation pitäisi tapahtua. Kun ”evoluution mallilapsi” ei kestä tieteellistä tarkastelua, niin mitä se kertoo kaikista muista tapauksista, joissa evolutionistit mainostavat olettamiaan ”siirtymäfossiileja”?

Evolutionismin kulmakiviä näyttävät olevan usko näkymättömiin todisteisiin, ja ihmeiden kautta tapahtuvaan rakenteellisesti uusien eliölajien syntyyn. Edellytyksenä on, että eliöiden tunnetut biologiset toimintamekanismit sivuutetaan.