Onko toistuva?

Voi hyvin olla että tämä kokemuksesi johtuu monesta tekijästä. Kuten työn kuormittuvuudesta. Siihen vähän omaa henkilökohtaista ja työperäistä stressiä ja kas, paniikkikohtaus. Ei se tapa. Parhain, mitä voit tehdä estääksesi seuraavan paniikkikohtauksen, vähemmän stressiä. Se on usein helpommin sanottu kuin tehty.

Tunnen muutaman, itseni mukaan laskien, jotka toisinaan kärsivät näistä kohtauksista.
Se todella tuntuu sille kuin sekä keho että mieli olisi hajoamassa niin pieniksi paloiksi ettei selviä siitä hengissä. Yritä ottaa tuo paniikkikohtauksesi opettavana kokemuksena. Jokin elämässäsi on nyt mahdollisesti ollut pitkäänkin pielessä. Yritä löytää syy ja tee sille jotain. Nämä muut ja minä, kukaan ei ole hakenut lääkitystä, olemme todenneet että vaikka se on vaikeampi tie, niin ennemmin muutamme jotain vallitsevissa olosuhteissa ja opettelemme elämään sen kanssa.

Muuten käy hyvin äkkiä niin ettet ole enää työkykyinen, ravaat jossain mielipuolipolilla, saat ensin kivasti bentsot. Sitten lääkäri keksiikin että bentsot pois koska koukuttavat. Saat ssri/snri lääkityksen. Niitä sitten vaihdellaan kun ei tehoa. Väittävät sinua masentuneeksi. Lääkkeet ei tehoa ja alkavat ehdottaa sähköhoitoa. Se vie muuten lähes aina muistin muutamilta kuukausilta, joiltain hoidon jälkeen niin että voi olla vuosien pätkä mistä et enää ikinä muista mitään. Jos eivät ehdota sähköhoitoa, voi olla että keksivät sinulla olevan kaksisuuntainen tai skitsofrenia. Ne onkin sitten diagnooseja, joista et tule koskaan pääsemään eroon. Lääkitykseksi saat vahvan neuroleptilääkityksen, joskus useamman päällekäin. Neurolepti on nykyaikainen keino tehdä lobotomia. Niistä todennäköisesti jää pysyviä haittoja, vaikka lopettaisitkin. Ja on hyvin hidas, mutta tehokas tappokeino, neuroleptit vie jopa 20 vuotta aiemmin niitä käyttävän hautaan.

Tietysti, mikäli haluat pilata elämäsi, menet mielipuolipolille. Ja edellä kuvattu käy kohdallasi toteen. Jos et halua pilata elämääsi, mietit mikä noita paniikkeja voisi aiheuttaa. Sen lisäksi panosta hyvään syömiseen ja lepoon. Liikuntakaan tuskin pahaksi. Ja yritä pitää edes pari sellaista ihmistä elämässäsi joiden kanssa ajatustenvaihto ja juttelu on vastavuoroista. Ei niitä mielipuolipolilla kiinnosta mikään muu, kuin se, että palkka juoksee ja pääsevät kaikista helpoimmalla olemalla pilleriautomaatteja. Vaikka kertoisit perheenjäsenesi juuri kuolleen ja olisit erittäin surullinen ja itkuinen, tämäkään ei vielä ole syy siihen että aidosti kysyisivät miten sinulla menee, tuokin on lääkittävä ongelma.
Hymyilet -> mania, olet surullinen -> masennus. Ja lisää lääkettä.

Olet nuori, sinulla on ihan oikeasti vaikka ja mitä koettavaa. Jos sinulla on kesäloma tiedossa, etkä vielä tiedä tekemistä, lähde kiertämään budjetin rajoissa suomea. Maamme on kaunis.

Mental breakdown, eli tutummin hermoromahdus, aiheuttaa yleensä kovan uupumustilan ja passivoittaa, eli romahduttaa. Paniikkikohtaus ei yleensä romahduta, eikä aiheuta uupumustilaa, vaan levottomuutta, eikä pysty olla yhdessä asennossa tai samassa paikassa, vaan jopa kirjaimellisesti säntäillään sinne tänne. Julkisella paikalla tekee mieli mennä jonnekin suojaan muiden katseilta, koska kohtaus voi aiheuttaa häpeää.

Paniikkihäiriö säikyttää alussa, mutta jopa jo muutamien kertojen jälkeen se ei enää säikytä niin pahasti ja sen myötä kohtaukset osin lievenee. Omat kohtaukset väheni nopeasti, kun ajattelin, että "tervetuloa paniikki, anna v*ttu tulla vaan oikein kunnolla", enkä edes yrittäny estää niitä. Kohtaukset myös lieveni ja lyheni, ja lopulta niitä ei enää tullut. Joskus harvoin tulee niitä tiettyjä alkuoireita, mutta ne laantuu nopeasti, eikä enää paineventtiili poksahda auki.