Jos jatkuvasti pelottaa ja miettii että mitä jos mitä jos jos jos, niin kannataa tehdä sellaisia todennäköisyyslaskelmia että millä todennäköisyydellä jotain pahaa tapahtuu jos tapahtuu ja millä rosentti määrällä?
:):):):):):):)
Anonyymi-ap
14346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin, johonkin se passiivinen suhtautuminen tässä aiheessa pohjautuu. Huonot kokemukset ihmisistä? Noh, niitä on varmaan jokaisella kerrottavana. Jokin on toiselle pikkujuttu, toiselle iso asia ja siihen peilaten sitten jossitellaan, vaikka täällä. Siitä tunteidensa paljastamisesta voi seurata vaikka epäuskoinen naurahdus. Toinen tulee kohteensa maailmaan, ei päinvastoin.
Se vaan harvoin auttaa ylittämään ne pelot vaikka rationaalisesti ymmärtäisi että mahdollisuus mihinkään ikävään/pahaan tapahtumaan on häviävän pieni. Järki ja tunteet kulkevat eri urilla eikä niillä ole juuri mitään mutta yhteistä kuin ihmisolento.
Onko huolestuttavaa, jos alkaa epäillä, että ne tunteet on järkevämpiä ku se järki? :D
En usko, ei kai? Luulisin että se riippuu asiayhteydestä. Liikennevaloissa ei kannata kuunnella sitä tunnetta joka sanoo että hanaa, vauhdinhurma on ihanaa ja painanpa tästä punaisia päin. Jossain toisessa tilanteessa vastaava asetelma, vaikkapa ihastuessa, on taas ihan paikallaan 😁
Juu, ihastumisesta siis tosiaan lähinnä kyse. Tunne monesti sanoo, että hänkin on kiinnostunut minusta, mutta järki sanoo toista.
Oletko koskaan itse luonut tarkoituksella punaisia valoja? Vai kuulutko niihin epätoivoisiin jotka joutuvat odottamaan vihreää?
Toiset joutuvat luomaan punaista, ja sille on syynsä.
Osaatko arvata niitä syitä?
P.S. kuinka usein sinulle on vihreää näytetty? Tuskinpa kuitenkaan olet hukkunut siihen (niin kuin joillekin voi käydä).
Aaaa, tuommoinen tilanne.
Neljä vaihtoehtoa nopeasti ajateltunakin:
1. Jatka kuten tähän asti, mitä se onkin
2. Syöksy kimppuun, mutta sivistyneesti ettei toinen säikähdä
3. Kysy mitä toinen ajattelee
4. Älä tee yhtään mitään
En luo punaisia valoja, en liioin vihreitä, minä puhun.
En lähde arvailemaan, saat itse kertoa asioistasi jos niin haluat.
En tiedä vihreistä, eivät ne minua kiinnosta. Osoitan kiinnostukseni ja jopa kerronkin sen, toinen kyllä sitten näyttelee oman osansa leikistä sen mukaan mitä haluaa. Jos toinen näyttää vaivihkaa vihreää, mutta ei kykene selvempään esitykseen ja vielämieluummin sanoihin, niin se meni sitten, harrastakoon tulkintaleikkejä jonkun toisen kanssa. En jaksa mitään pelejä romanttisessa elämässä, kaikkein vähiten mitään liikennevaloleikkejä.
Niin, niinhän se on, Pitäisi vain jostain löytää sitä kuuluisaa rohkeutta. Mielellään roppakaupalla.
Kyllä ja ei. Ainahan voit odottaa ja katsoa vain. Tosin luultavasti silloin joku toinen "valitsee" puolestasi ja tilanne ei ole enää mitenkään sinun hallinnassasi. Se voi olla hyvä juttu tai sitten ei. Valintakysymyksiä vain 😉
Niin, voisinhan sitä kai toki olla tekemättä asialle mitään ja toivoa parasta, mutta pahoin pelkään, ettei silloin tule tapahtumaan yhtään mitään. Vaan jään vaan pohtimaan loppuiäkseni, että olisikohan voinut käydä toisinkin. Enkä todellakaan tahdo sitä. Joten jotakin se kai olisi saatava aikaiseksi, niin paljon kuin pelottaakin...
Niin, aika usein jos jää tuollaisissa asiayhteyksissä odottelemaan ja kattelemaan saa ennen pitkää katsoa sitä unelmaansa jonkun toisen kainalossa... Ei hyvä.
Sitä voi makustella ajatusta että pyytää toisen kahville/jätskille/kaljalle tms. ja sanoo että ihan vain koska toinen on kivan oloinen ja mukava tms. ja että olisi kiva oppia tuntemaan(paremmin). Ei lupaa mitään etukäteen, niin toisenkin odotukset ovat maltilliset ja samalla itsellä on enemmän tilaa "hengittää".
Hankalia asioita, vaikka toisaalta hirvittävän yksinkertaisia 😊
Juu sinun ei tarvitse enempää kertoa.
Useasti näissä asioissa se taitaa olla aika lailla fifty-fifty.