Jos toinen on ensihetkestä tuntunut hämmentävän "tutulta" ja "omalta" vaikka teidän välielle ei kehittynyt mitään romanttista koska naista kiinnosyi irtosuhteilu sekä ajatukset patisuhteista/ihmudsuhteista oli niin kaukana toisistaan.
Itselle tuli myös osin tuttavana/kaverina olo ettei merkinnyt oikein mitään ja tuli olo että olin välteltävä huvike vaikka joskus sanoi arvostavansa.
Mietin tätä kysymystä vaikka aika ajoi ohi "meistä" ja mietin ruokkisiko tämä mitään muuta kuin hänen egoaan.
Jos en olisi niin yksinäinen rakkauselämässäni niin tuskin häntä muistelisin.
Itselle tuli myös osin tuttavana/kaverina olo ettei merkinnyt oikein mitään ja tuli olo että olin välteltävä huvike vaikka joskus sanoi arvostavansa.
Mietin tätä kysymystä vaikka aika ajoi ohi "meistä" ja mietin ruokkisiko tämä mitään muuta kuin hänen egoaan.
Jos en olisi niin yksinäinen rakkauselämässäni niin tuskin häntä muistelisin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tiedät varmaan itsekin, että sinun pitäisi puhua hänen kanssaan.
Ei minua kiinnostanut irtosuhteilu mutta parisuhdeasioista ei niin tarkasti puhuttu. Nyt ollaan vaan vielä enemmän eksyksissä kuin aloittaessa
Tuo on totta, vaan ei millään lailla sitovaa, tuo on hyvän ystävän kertomaa.
T.minä en ole hyvä ystävä.
Jeesus on ainoa ystävä.
Hän elää!
https://m.youtube.com/watch?v=HkSXXcPrpcM
Kannattaa kertoa, siinä ei menetetä mitään mutta voi saada toisen hyvän mielen.
Jos teidän välillä ei ole mitään niin miksi ihmeessä kertoisit. Tuskin hän haluaa sitä tietää, jos mitään ei ole.
Ei kannata. Eteenpäin.
Kertoisin. Kysyisin myös olinko vain pelkkä huvike vai enemmän ja tunsiko toinenkin sen "tuttuuden" ja muun. Jospa hän hakeutui siksi irtosuhteiluun tai antoi ainakin ymmärtää sellaisen kiinnostavan kun pelkäsi liikaa läheisyyttä ja kiintymystä. Se, että joku tuntuu omalta ja hämmentävän tutulta, on harvoin yksipuolista. Se voi olla oikeasti pelottavaa.
Jos kerrot asian selviää todennäköisesti mitä olet miettinyt itseksesi. Mitä, millon ja miks?
Naista kiinnostaa irtosuhteet. Hänen käsityksensä pari- ja ihmissuhteista on kaukana omistasi. Sinä olit hänelle välteltävä huvike vaikka joskus hinasi sinua lieassa lähemmäs väittämällä arvostavansa. Arvostavansa. Välteltävää huviketta.
Miksi ihmeessä tuollainen ihminen tuntuisi omalta? Ansaitset rakkautta, ei tuollaista kylmää pelleilyä.
terv. nainen jostain sivusta
Komppaan tätä.
Mielestäni tuossa skenaariossa on paljon hävittävää jos kertoo ja vain vähän voitettavaa.
Ripustautuminen tuollaiseen tai halu kertoa mielestäni kielii enemmön yksinäisyydestä ja omituisesta tunteesta toisesta kuin mistään konkreettisesta.
Arvostus näytetään käytöksellä ja vuotopuhelulla ri yksittäisillä sanoilla.
Jos et välitä, että seuraako siitä mahdollisesti jotain ikävää.
Voi myös olla niin, että ei arvosta eikä tunne samoin ja pitää hyypiönä -> naureskelee.
Jos on tullut olo, että edes tuttavana et merkinnyt mitään, niin miksi roikkuisit hänessä?
Jos olette jollain lailla tekemisissä, moikkaa ja jatka matkaa, älä tunge väkisin seuraan.
Elämässä ei tiedä miten asiat muuttuu ja ehkä hänkin voi muuttaa ajatuksiaan sinusta tai parisuhteesta, mutta en laskisi elämää sen varaan.
Kyllä ja ei. Kerrot mitä haluat, riippuen olosuhteista, unelmista, toisesta.
Omalla kohdalla olen pyrkinyt aina olemaan suora, vaikka se ei välillä kaunista katseltavaa olekaan.