Tyhjiö elämässä

Keskustelin tänään lääkärin kanssa ja pääteltiin, että minulla voisi olla epävakaa persoonallisuushäiriö. Kärsin myös tästä tyhjyyden tunteesta ja keskustelen sen takia paljon ihmisten kanssa sekä keräilen erilaisia vaatteita..

Minulle on kauan sitten diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö.
En kuitenkaan enää nykyään tunne itseäni erikoisemmin mitenkään epävakaaksi.
Kaikilla on joskus vähän vakaampaa, sekä hieman ehkä epävakaampia kausia. Usein vaihtelee elämäntilanteiden ja kaiken muun mukaan jonkin verran itse kullakin.

Silloin kun sairastuin, minulla oli enemmän maniavaiheita ja joskus tuli osteltua jotakin enemmän, esim. kenkiä saatoin ostella turhaan. Muuten ei ollut rahan tuhlailua tai mitään osto- tai keräilyvimmaa.
Tyhjyyttä myös koin jollain tasolla pahimmassa vaiheessa, saattoi ainakin osittain olla runsaiden lääkitysten seurausta.

Eläkkeellä olen, eikä elämässä paljon mitään tapahdu, mutta en silti koe tyhjyyttä, voin olla tyytyväinen siihen, mitä vielä on jäljellä, vaikkei terveyskään enää kovin hyvä ole.
Toisaalta en edes ajattele, tuntuuko joskus mitenkään vakaalta vai epävakaalta, ei tule tarkkailtua itseä, yritän vain elää suurin piirtein normaalia elämää, vaikka kukapa osaa määritellä, mikä on muka normaalia missään asiassa.
Ehkä on pääasia, että on itse tyytyväinen.

Hei. Olen itse epävakaa ja eihän tässä elämässä ole muuta, kuin tyhjyys. Lisäksi on yleinen ahdistuneisuushäiriö, ptsd, mielialahäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.... Juuri nytkin sekunti sekunnilla kärsin tästä tyhjyyden-tunteesta. Lisäksi lääkkeet eivät sovi ja minulle tehtiin geneettinen metabolia-testi selvittääkseen mitkä voisivat sopia.... En ole työelämässä vaan psykoterapiassa ja se ei tunnu alkavan koskaan kunnolla kuntoni vuoksi, kun lääkkeet eivät ole sopineet. Kaikki siis on paikallaan ja ollut vuosia. Ennempää ryyppäsin todella paljon mutta lopetin sen ja jäljelle jäi tyhjyys ja dissosiaatio.