tulipas tässä mieleeni kysyä teiltä sellaista että mikä teidän ns.salaisuutenne on,kuinka jaksatte väsymättä isojenkin lapsikatraittenne kanssa?Tietenkin joissakin perheissä vanhimmat lapset ovat iältään jo sellaisia että pystyvät auttamaan äitiä...jännä juttu,monesti on tullut tuota asiaa mietittyä vaikka en teidän lahkoonne kuulukaan.
mukavaa kesää kaikille arjen sankareille eli äideille ja toivottavasti kukaan ei tykännyt kyttyrää ehkä hieman omituisestakin kysymyksestäni...!
mukavaa kesää kaikille arjen sankareille eli äideille ja toivottavasti kukaan ei tykännyt kyttyrää ehkä hieman omituisestakin kysymyksestäni...!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen esikoislestaaidiolainen ja isosta perheestä. Vanhempani ovat jaksaneen väsymättä hoitaa meitä lapsia, tietysti äiti pääosassa. Ja nyt vieläkin kun lapset ovat isoja ja melkein kaikilla omia lapsia, jaksaa äiti huolehtia vielä lastenlapsistaan. Kyllähän se on niin että ei siihen ole edes kaikista esik.lestadiolaisista. Voimat tulee ylhäältä tarpeen mukaan.Kyllähän isätkin ovat arjen sankareita omalla panoksellaan, elättääkseen ison lapsilaumansa ilman yhteiskunnan apua, ainakin ennen. Älä erehdy kutsumaan meitä lahkolaisiksi.
lapsiakin,näissä perheissä.
Juu ei ollut mitenkään tarkoitus loukata tuolla "lahko-ilmaisulla".En keksinyt muutakaan ilmaisua =)
varmastihan myös isät ovat arjen sankareita,en sitä yhtään vähättele.Täytyy siinä olla tosiaan henkisesti ym. vahva ettei ns. pala loppuun isoa perhettä hoivatessaan.Ihailtavaa!
Sehän ei kyllä ole tarkoitus, mutta jos lasten ikäero on 15-vuotta hoitavat he mielellään nuorempia sisaruksiaan. Ei vastuuta voi kuitenkaan lapsille sysätä, siinä olen kyllä samaa mieltä. Tätä ei tapahtunut meidän perheessä. Tosin omasta halusta joskus, ja äitiä auttaakseen...
Suomessa voi ihmetellä asiaa,mutta mehän emme tunne edes naapuriamme,paitsi ehkä vihamiehenä.
Monissa maissa saman katon alla asuu isovanhempia,vanhempia ja lapsia ja jopa lasten parit ,lapsenlapsineen.
Kuka jaksamisesta puhuu, kun pelkää elämää.
Elämä on tässä tänään ja se olisi elettävä.
Elääkö säästöliekillä ja tuntee että olisi voinut elää muullakin tavalla vaiko elää täysillä ja tuntee että ei muuta olisi voinut olla.
Aina tietenkin on mietittävä sitä että asioissa pitää olla terveydelliset edellytykset.
Kaikista ihmisistä ei ole kaikkeen.
Suomessa mm. romaaneilla on samanlaisia isohkoja perheitä,myös muista kulttuureista tulleilla.
Haluaisin siis ehdollistaa kysymyksen siksi, että katsommeko todella vaan sitä, mikä itselle on tutuksi tullutta vai uskalletaanko elää elämää kaikissa sen väreissä.
Ihminen :
Syntyy..on vauva.. on pikkulapsi..on lapsi.. on nuori.. lähetyy aikuisuutta.. on aikuinen ..ja jos löytyy pari niin perustaa perheen..on isänä tai äitinä.. omat lapset kasvaa.. jne.
Lopussa tietenkin tulee iäkkääksi..ja sitten luovuttaa tästä elämästä.
Kysynkin siis että mikä vaihe noista on sellanen jossa pitäisi jarrutella?
Eikö elämän tarkoitus ole se että se eletään, kaikilla alueilla,jotka siihen kuuluvat.
Ison perheen huoltaminen on pitkälti asennekysymys. Jos on valmistautunut siihen että voi avioliittoon mennessä tulla ison perheen äidiksi, saada Taivaan Isältä huollettavaksi monta pienokaista..niin kyllä sen jaksaa.
Ihminen jaksaa paljonkin..riippuu mihin panostaa ja mitä arvostaa. Nykyään naiset repii uskomattomia suorituksia esim. työelämässä monien paineiden alla. Kummallista että kotiäitiyttä pidetään yleisesti suurempana rasitteena kuin korkealentoista uraputkea.
Itse olen varautunut siihen että meille saattaa tulla useampiakin lapsia.. Odotan mielenkiinnolla kuinka monta jäsentä perheeseemme kuuluu. Lasten hoitaminen voi olla paljon palkitsevampaa kuin raataminen kovia arvoja edustavassa työelämässä, jossa tahti vaan kovenee ja työuupumus ja burn-outit lisääntyy.
Ihmiset jaksavat suurten perheiden kanssa monissa kulttuureissa, joissa on tosiaan isovanhemmat ym. huollettavana, oikein perhekunta. Kysymys jaksamisesta suurperheen äitinä on siis lähinnä arvovalinta.
En väitä että kaikista olisi suurperheen äidiksi.. Meille jokaiselle on oma osamme varattuna ja Jumala on luvannut sanassaan ettei koettele ketään yli voimien. "Niin on sinun voimas kuin on sinun päiväs"
jaksa ite lapsiaan hoitaa vaan apua tulee myös kunnalta ja apu otetaan sit sellaiselta perheeltä usein pois missä olisi myös tarvittu ja sovittu joku tärkeä meno.Mut nämä äidit ovat niin perään antamattomia että osaavat vaatia ja apu pitää tulla silloin kun niille sopii.ise nähnyt ja kokenut virestä.
On se kummaa tämä maaliman meno nykyään.Ennen oli lapsia toistakymmentä vähä joka perheessä ja hyvin jakseltiin.Nyt 3 lasta on jo suuri perhe.Silloin ei kyselty miten jaksaa, mutta nyt.Katsoka peiliin ns. pehmoperheet.Tehdään pakolliset 2 lasta ja sillä siisti.On se järkyttävää kahtoa sivusta.Sitä kun ihmiset on nykyään niiiiiin itsekkäitä.Jumalattomia oman edun tavottelijoita.
tarjottiin kunnasta useasti kodinhoitajaa, mutta en ota vastaan apua kunnalta. Eipähän tarvi kenenkään syyttää että veisin avun normaaliperheeltä. Tai etten itse hoitaisi lapsiani. Ei kiitos.
Onpa katkeraa puhetta. Kannattaisi vähän tarkistaa asennettaan. Vierestäkokenuthan sen parhaiten aina tietää...
ja tunnustan (miehenä) asiasi todelliset piirteet.
Olet siis oikeassa.
Uraputkessa ei ole aikaa perheelle, ei elämällekään.
Rahaa tulee ovista ja ikkunoista.
Tilanne on aika sairas.
Olen pohtinut syrjään vetäytymistä,sillä tämä ei ole elämää.
Kaipaan ihmisiä, ihmisyyttä ja hernekeittoakin.
Uralla ollaan kapealla uralla ja siinä jää elämä kyllä elämättä.
Jos totta puhutaan, välillä menee hermot,
tulee ihan hulluja ajatuksia mieleen kun on
päivä milloin lapset vain huutavat ja tappe-
levat. Litistänkö patterin väliin vai
käytänkö ilmastointiteippiä volyymin pienen-
tämiseen vai lähetänkö heidät kuuta kiertävälle
radalle... Olen nuori kuuden lapsen äiti ja
silti rakastan lapsiani yli kaiken, ketään
heistä pois en antaisi. Mutta tarkoitin tuolla
että myös me olemme inhimillisiä, normaaleja
tunteita omaavia äitejä/ihmisiä. Sanotaan että
lapsi ottaa niin paljon mutta kyllä heistä
kaksinkertaisen ilon myös saa.
toisilla on lähes parikymmentä lasta ja jaksavat ne hoitaa. Toisella on yksi eikä sen kanssa ilman jatkuvaa hoitoapua pärjää!
TÄYTYY HATTUA NOSTAA KAIKILLE SUURPERHEIDEN ÄIDEILLE OLIVAT SITTEN VL:Ä ELI EI!!