Ujo nainen

Anonyymi-ap kirjoitti:

Olen häritsevän ujo nainen, ennen olin erilainen (sosiaalisempi) mutta erilaiset elämänkokemukset on johtaneet tähän. Mulla olis paljon sanottavaa, pursuan elämää ja rakkautta mutta en vain pääse eteenpäin enkä osaa olla tarpeeksi sosiaalinen, olen kömpelö enkä pysty katsomaan silmiin enää nykyään miehiä kun puhun, tuntuu etten saa muodostettua lauseita silloin ja takeltelen sanoissani vaikka en kokisi miestä kohtaan mitään. Tosin mikään mieskään ei tunnu miltään ainakaan niin että haluan päästää oikeasti lähelle. Silti olen ihan hullun levoton ja ihastun koko ajan. Mulla ei ole paljoa elämää töiden ja lastenhoidon ulkopuolella. Töissä on yksi mies joka on sinkku ja jota aina salaa katselen ja olen huomannut hänenkin katselevan minua ja se tekee mut vähän hulluksi koska hän ei avoimesti flirttaile, vaan luo katseita jotka näyttävät välillä vihaisiltakin/tai sit hän on ujo tai ihmettelee mitä mä toljotan ja kämpelöin, silti hän katsoo minua paljon työntouhussa kun katson sivusilmällä. En uskalla ottaa kauheasti kontaktia koska työpaikka sekä oma äärimmäinen ujous ja torjutuksi tulemisen pelko. Mä olin kolme vuotta sitten suhteessa ja suhde sekä ero on ollut rankka, mutta nyt tuntuu että olen löytänyt itsestäni naisellisuuden rippeitä ja mun tekee jatkuvasti mieli seksiä. Oon suoraan sanottuna haaveillut että se työpaikan mies vaan heittää mut jotain pöytää vasten ja ottaa mut mahdollisimman rajusti. En tiedä mitä tälläkin ajan takaa mutta en jaksa piinata parasta ja ainoaa ystäväänikään omilla asioillani. Ehkä olisi kiva jutella jos muilla samankaltaisia kokemuksia.:)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä