Onko murkku kypsä?

Kyllä kai lapsille voi yleisesti kertoa jos vanhempien elämässä on jokin kuormittava seikka.Lasten on kuitenkin voitava luottaa siihen, että vanhemmat pyrkivät selvittämään ongelmansa ja heille on voitava välittää toiveikkuuden ilmapiiriä vaikka tilanne olisikin vaikea.
Ihan toinen juttu on lähteä vatvomaan ongelmiaan lasten kanssa, se vahingoittaa lasta ja nuorta

syrjähypyt eivät edes kuulu parisuhteeseen, mutta jos sellaiseen sortuu se ei TODELLAKAAN ole murkun korville ja vastuulle asetettava asia.

rahavaikeudet taas on syytä kertoa , asiallisesti etukäteen: nyt on ollut paljon odottamattomia menoja autoon, remonttiin tms, että nyt ei voi odottaa murkkukaan sitä mihin on tottunut.

myös mahdolliset työttömyys tai sairaus -uhat voiu kertoa.

mutta turha on odottaa ymmärtämystä tai varsinkaan vaatia sitä.

Jos toinen vanhemmistani pettäisi toista, en todellakaan haluaisi tietää asiasta!
Rahahuolista kylläkin, koska sehän vaikuttaa arkeen jatkuvasti, ja ainakin minun ikäiseni (16) osaa asiaan vaikuttaa. Esimerkiksi jos äitini sanoo, että nyt ei ole varaa lähteä shoppailemaan, niin se on ok.

Murkku ei ole tarpeeksi kypsä ymmärtämään vanhempiensa ratkaisuja.. eikä ole vanhemmatkaan! Kuinka moni teistä ymmärtää omaa puolisoanne ihan "kybällä"? Minä en aina ymmärrä edes itseäni...

Mutta asiaan: Kertoisin murkulle lähes kaikesta paitsi omista intiimeistä asioista. Niihin kuulu seksi yms. asiat myös mieheni, lasten isän kanssa. Lapseni eivät tarvitse kommentoida myöskään seksielämäänsä minulle, sitten joskus ;D.

Rahavaikeuksista ollaan tiedotettu koko lasten eliniän. Nyt kun mieheni sai viimeinkin pariksi kuukaudeksi talouden reilaan niin eikös mennyt ja tuhlannut monta sataa euroa kahden lapsemme harrastuksiin. Niihin, joihin meillä ei oikeasti ole varaa. Joudun taas vinguttelemaan luottokorttiani ruokaostoksiin! Ilmaisin myös tämän sekä lapsillemme että miehelleni.

Työttömyydestä on kerrottu, potkuistakin lyhyesti. Vastaavasti taas työnhakemisesta ja saamisesta.

Luulenpa että nuorten asenne ja arvomaailma on pitkälti sama kuin vanhempien. Nuoret pitävät yleensä myös kotona opittuja arvoja ja asenteita aika ehdottomina totuuksina. Täten en oikein jaksa uskoa siihen että murkku, alkaisi omia vanhempiaan kovin helposti tuomitsemaan. (Vai alkaako? Kokemuksia jollakin?)

Jos kuitenkin vanhempi tekee jotakin sellaista, minkä hän on ennen tuominnut jyrkästi, niin tällöin murkulla voi ehkäpä esiintyä tätä ”tuomitsevuutta”. *Heh* En tosin itsekkään usko tuohon mitä äsken kirjoitin, vaan eiköhän tällaisessakin tapauksessa kävisi niin, että murkun mielipiteet vain muuttuisivat, eli kielletystä/tuomitusta tulisi vähemmän kiellettyä/tuomittavaa. (Onko muuten näin?). Eikös sellainen kansan viisauskin ole, että ”älä tuomitse muita niin et tule itse tuomituksi.”, .:-).

Onko kypsä ymmärtämään? Ei mielestäni, eikä pidä. Ajattelen asian niin, että murkut eivät ole kypsiä ymmärtämään vanhempiensa ratkaisuja, mutta ovat kypsiä sopeutumaan niihin. Vanhemmat siis tehkööt ratkaisut ja murkut sopeutukoot. Yleensähän vanhemmistakaan toinen ei ole kypsä ymmärtämään ero tilannetta, jos kypsyydellä tarkoitetaan toisen haluaman ero päätöksen hyväksymistä.

Tuo sinun lauseesi: ”Kuinka moni teistä kertoo murkkuikäisilleen kaiken mitä itsekin kohtaatte?” kuulosti jotenkin kivalta. Itse ainakin olisin halunnut kuulla… :)

Mitä sitten kertoisin:

Kaikki ”painavat” murheet ovat sellaisia asioita joista ehdottomasti kertoisin, sillä murkulle tuskin on mukavaa miettiä illalla: ”mikä sitä isää vaivaa kun se siellä sängyssä nyyhkyttää”, tms. Sillä epätietoisuushan on aina stressaavaa, niin murkulle kuin aikuiselle. Pyrkisin kertomaan murheet mahdollisimman yksinkertaisesti, ja ehkä valkoisia valheita päästellen jottei murheet siirtyisi murkkuun.

Haukkumisen kertoisin silloin jos olisin mielestäni siihen jotenkin järkevästi reagoinut. En siis kertoisi haukkumista, jos en olisi siihen mitenkään reagoinut, sillä tällöin murkku voisi saada sen käsityksen ettei haukkumiseen tarvitse puuttua. *Heh, heh* todennäköisesti antaisin muiden haukkua itseni (”eipä kiinnosta”) enkä kertoisi tästä, vaan murkkua vain opastaisin: ”Hyi! Hyi! Haukkuminen on rumaa, eikä niin saa tehdä ja siihen on aina puututtava.” :-).

Rahavaikeudet kertoisin myös. Niin miksi? - En tiedä – Ehkäpä kotoota opittua, sillä lainailin äidille tilapäisesti rahaa jo murkku ikäisenä.

Syrjähypyistä en kertoisi. Jos murkku kuitenkin asiasta tietäisi, niin silloin varmaan pitäisi jotakin kertoa, mutta mitä? Jos ei erota, niin ”rakkaus loppu” ja ”erilleen kasvamis” kertomuksetkin olisivat aika huonoja. Aaargh! Eli todennäköisesti olisinkin ihan tuppisuuna. Eron tullessa kertoisin ”erilleen kasvamisesta”, enkä suinkaan niistä ”tosiasioita” (esim. ”kumppani petti”, ”itse petin”, ”rakastuin toiseen”, tms.).

Työttömyydestä kertoisin myös.

Olisit muuten vielä kysynyt että kertooko porukka äänestys ja puolue kantansa murkulle. :-).


:-) Itse en voi muuta kuin huokaista syvään helpotuksesta täältä peräkamarin pohjalta. Eipä näytä teillä kasvattajilla/vanhemmilla olevan helppoa. Meinasi ihan hiki tulla kun mietin, mitä kertoisin ja mitä en. Kauhulla ajattelen sitä, mitä se todellisuudessa tulisi olemaan - Eli suusta tulisi päästettyä jos jonkinlaisia sammakoita, ja kumppaninkin kanssa pitäisi päästä yhteisymmärrykseen kyseisistä asioita…

Jep, minä kerron tyttärelleni kaiken syrjähypyistäni, rahahuolista, kun vaimo ei anna pillua, juopottelusta, vaimoni huoraamisesta, äitini viinan myynnistä, siiä että pidän hänen (siis tyttäreni) pillusta, auton vaihdosta, alaisteni simputtamisesta, perunoisen istutusajasta, runkkaamisestani, pippuripihvistä, tapetoinnista, kaupassa käynnistä, hiihtämisestä, huumeista, homostelustani, leipomista, sanomalehdistä, karamelleistä, gynegologista, golffista, kahvista ja sen juomisesta, lenkkimakkarasta, retiisestä, alushousuista, ompelukoneista, matkailuista, kirjoittelusta, elokuvista, nörteistä, kullista, kanaloista, kitaroista, nuotiosta, kaupunginjohtajista, usa,sta, etikasta, savolaisista, pillusta, suklaasta, vauvoista, sängyistä, mopedeista, peppuseksistä, vehnäjauhoista, sinapista, kirjoista, avaruudesta, hieromasauvoista, suksista, vedestä, intiaaneista, leikkikaluista, aivoista, kihloissa olosta, papeista, Ristosta, kaduista, kengistä, tupakista, lääkkeistä, lakanoista,,,,

Olenko hyvä isä?

lapsen tarvitsee tietää juuri sen verran kuin asia hänen elämäänsä vaikuttaa. sitten kun kysyy voi ketoa lisää. esim rahapulasta oleellista on että rahaa ei nyt ole kuin välttämättömään. vanhempien yksityiselämä eli seksi yms ei todella kuulu toisille vähiten tuon ikäisille lapsille.

meillä joskus tenava oli sivusta kuunnellut keskusteluamme raha-asioista (tiukempi kuukausi menoja enemmän kuin normaalisti) ja sitten tarhassa sanonut että me ollaan köyhiä. tädillä oli hauskaa kertoessa kun tiesi taloudellisen tilanteemme ja oli jo lapselle kertonut mitä köyhä tarkoittaa.. eläköön piirretyt!

vanhempi on vanhempi eli aikuinenjohon lapsen on voitava luottaa ja turvata. elämäsi saat jakaa puolisosi tai kavereidesi kanssa ongelminesi. jos työt painaa edellenkin riittää että sanoo että töissä on vaikeaa tai rankkaa tai vaan väsyttää työt tms älä kippaa huoliasi lapsen niskaan. monesti noissa eroperheissä lapsesta tulee vanhemman uskottu eli hänelle kaadetaan kaikki asiat, mutta kyllä se elämä kaatuu päälle m myöhemminkin ihan riittävästi.

Meillä ainakin tyttären kanssa jutellaan kaikesta mahdollisesta. :) Minä haluan kuunnella tyttöni murheita ja auttaa parhaani mukaan, tyttöni taasen haluaa olla äitinsä tukena.
Kyllä minä kerron tyttärelleni vakavimpiakin asioita jos niitä eteen tulee, pyrin selittämään asian selkeästi sitä siltikään kaunistelematta ja on kyllä meillä toiminut.

Molemminpuolinen luottamus pelaa hyvin.

Totta kai kaikki lasta/nuorta koskevat päätökset pitää kertoa, mutta esim. minäkin olen "todella" kininnostunut kuulemaan puoli vuotta jatkuneista äidin ystävän avio-ongelmista.