Tapahtuiko ihastuminen heti vai vasta vuosien päästä? Miehelle naiselta.
Miksi ihastuit siihen naiseen?
Anonyymi-ap
9479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En ole ihastunut.
Mitä sitten olet kun vastasit tähän?
Kyllästynyt ja tylsistynyt, en muuta.
Etkä sitten parempaa tylsyyden poistokeinoa keksinyt kuin joku kaipausaiheinen keskustelupalsta? Outoa, että saa tästä mitään irti, jos ei edes kaipaa ketään.
Niin voi olla.
Huomasin jo vuosia sitten, tykkäsin heti hänen ulkonäöstään, jokin hänessä oli ja jäi mieleeni. En uskaltanut edes kuvitella mitään suurempaa, ajattelin että varmasti on varattu, niin mukava, ystävällinen ja kaunis. Joka kerran kun hänet näin niin jäin häntä miettimään. Pari vuotta sitten tunsin jotain suurempaa mutta sanoin itselle että se vain kuuluu siihen kuvioon. Sitten huomasin täällä jotain, en uskonut vieläkään. Menin tapaamaan ja silloin se kolahti kuin metrin halko, ei ole koskaan ollut niin hyvä olla toisen vierellä. Pelkään kuitenkin vieläkin että hän on varattu. En ole etsinyt hänestä netistä mitään, haluan vain pitää tämän tunteen että joku tuntuu niin tutulta ja hyvältä.
Pikku hiljaa alkoi kiinnostus kasvamaan, jotain lievää ihastumista on nyt. Olin kuitenkin tapaillut yhtä naista ennen kuin huomasin tämän kiinnostuksen ja itellä menee aikaa palautua tapailusta ja että kiinnostus edelliseen loppuu.
Naisen kiinnostuksen kuitenkin huomasin jo ekaa kertaa samoihin aikoihin kun tapailin toista. En tiedä olettaako nainen nyt että oon vaan "vaikeasti tavoitettava" kun aloin itse osoittaan mielenkiinto ja tein aloitteen hänelle, ei vaan ole vastausta kuulunut.
Ihastuin oikeastaan aika nopeasti. Satuttiin juttelemaan hänen töiden lomassa aika pitkä tovi ja tultiinkin hyvin juttuun.
Parilla ensimmäisellä tapaamisella sitten ihastuin lisää ja lisää. Mutta kuten kuvitella saattaa, enhän mä osannut lähestyä häntä oikein vaan ehkä säikäytinkin jopa. Omia epävarmuuksia oli senverran paljon.
Nykyään ei olla enää tekemisissä eikä viestitellä.
Ikävä on valtava silti sitä ihmistä johon tutustuin hieman.
Sattui vaan olemaan sellainen joka viehätti olemukseltaan ja sen vähän mitä juteltiin niin ulosanti oli reippaan oloinen ja miellyttävä ääni siihen nätti hymy niin sekaisinhan siinä ukkeli menee. Vastaus kysymykseesi: hetkessä.