Nykyään aika moni ihminen esim. sosiaalisessa mediassa sanoo olevansa autisti tai ihminen jolla on ADH tai joka on erityisherkkä. En epäile etteikö osa voisi pitääkin paikkaansa, mutta eivät kaikki voi olla autisteja tai muita.
Diagnosoidaanko nykyaikana liian herkästi ihmisiä? Musta tuntuu, että jossain määrin kyllä ja kun netti on ihmisten käytettävissä ihmiset tekevät omia diagnoosejaan omin päin ja tekevät päätelmiä niiden perusteella. Käyttäydyn noin ja noin, olen siis automaattisesti autisti tai ADH-ihminen. Tai jos olen joskus suudellut oman sukupuoleni edustajaa tai katsonut hetken sillä silmällä, minun täytyy olla homoseksuaali (hei, on olemassa esim. sellainenkin kuin bi ja eihän itseään tarvitse välttämättä luokitella miksikään).
Onko "tavallisuudesta" tulossa tylsää? Musta joskus vaikuttaa siltä, että monet ja varsinkin sosiaalisessa mediassa haluavat olla "erikoisempia". On hienoa olla jotain muuta kuin ihan tavallinen. Ei sillä, että tavallisuudesta poikkeaminen olisi jotain huonoa, on hienoa, jos joku vaikka pukeutuu omien persoonallisten mieltymystensä mukaan vaikka värikkäästi ja haluaa leikitellä tyyleillä tai jos joku on oikeasti autisti tai jotain muuta, niin ei hän sille voi mitään, mutta trendin tai muodin vuoksi asioiden tekeminen mua ihmetyttää.
Aikaisemmassa aloituksessani kysyin millainen on persoonallinen ihminen. Mutta onko nykyään persoonallisuudestakin tehty muotia? Eikö ihminen vain voi olla sellainen kuin on ilman, että joka ikistä hänessä olevaa asiaa pitäisi miettiä jonkun diagnoosin kannalta tai että asioista pitäisi tehdä muotia tai sosiaalisessa mediassa, elokuvissa, telvisiossa jokin ilmiö, jota kaikki jonkun aikaa seuraavat?
Diagnosoidaanko nykyaikana liikaa?
80
771
Vastaukset
Näin mielisairaana ihmisenä ei minua ollenkaan haittaa vaikka kaiken maailman diagnooseista on tehty sosiaalipornoa. Mitä sillä on väliä? Ei se ketään vahingoita.
- Anonyymi
Miksipä ei. Kyllä vertaistuki ja tietoisuus on täysin ok.
No se hyvä puoli siitä on, että erilaiset mielenterveysasiat ja muut jutut leviävät helpommin ihmisten tietoisuuteen ja niistä keskustellaan, mutta sitten kääntöpuolena on se, että jokainen väittää olevansa jotain heppoisemmin perustein ja että hyvän tiedon joukossa on myös väärää tietoa.
Norppa83 kirjoitti:
No se hyvä puoli siitä on, että erilaiset mielenterveysasiat ja muut jutut leviävät helpommin ihmisten tietoisuuteen ja niistä keskustellaan, mutta sitten kääntöpuolena on se, että jokainen väittää olevansa jotain heppoisemmin perustein ja että hyvän tiedon joukossa on myös väärää tietoa.
Mutta ketä se haittaa vaikka ihmiset väittäisivätkin mitä tahansa? En minä diagnoosistani kellekään kerro mitään. Ja vaikka diagnoosi löytyykin, olen täysin normaali ihminen siinä missä muutkin.
Nykyään moni myös yrittää olla oman elämänsä psykologi tai lääkäri ja diagnosoida kaikkea. Tällaisia keittiöpsykologeja ja harrastelija-lääkäreitä on esim. Youtubekin pullollaan ja muita "asiantuntijoita", joilla jokaisella on vähän eri näkemys asioista.
Norppa83 kirjoitti:
Nykyään moni myös yrittää olla oman elämänsä psykologi tai lääkäri ja diagnosoida kaikkea. Tällaisia keittiöpsykologeja ja harrastelija-lääkäreitä on esim. Youtubekin pullollaan ja muita "asiantuntijoita", joilla jokaisella on vähän eri näkemys asioista.
Jos joku saa siitä sisältöä elämäänsä, niin itseäänhän he siinä vain vahingoittavat.
- Anonyymi
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
😍 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#178789344
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
- Anonyymi
Sanoisin että kohtahan normaali on epänormaali. Kun niitä tutkintaan ja on niin paljon, niin tuskin on sukua missä ei olisi rasitetta ja adhd on vahvasti periytyvä. Monet aikuiset hankkivat diagnoosin sen vuoksi että omilla lapsilla on. Heräävät että voisiko itellä olla kun tutkivat asiaa.... Hyvin todennäköisesti periytynyt on.
Suomihan on jo niin pieni maa että ei paljoa ihmetytä yleisyys. Ei me nyt ihan sisäsiittoisia olla mutta aika pieni maa....
Tietoisuus lisääntyy, tutkimus paranee. Niin sanottu "normaali". Mikä se edes on??? - Anonyymi
Minusta määrittely on turhaakin seksuaalisuudesta puhuttaessa. Me ollaan Suomessa kaikesta vielä muuta Eurooppaa jäljessä...
Ehkä voimme luopua jossain vaiheessa siitä määrittelystä ja olla vaan mitä ollaan. Aivan sama kuka pitää kenestäkin.
Mitä suuremman numeron tekee, sen suuremmat on ongelmat. - Anonyymi
Norpasta on tullut persu 🐮 :D
Kyllä, tavallisuus on tylsää. Tylsää on myös se, kun tavallisesta ihmisestä aletaan etsimään persoonallisia piirteitä, jotta hän erottuisi massasta.
- Anonyymi
Tuo itseasiassa pitää paikkansa, ihme kaivelua ja leimanlyöntikisaa
- Anonyymi
Medikalisaatio. Piri-steiden jokapäivänen käyttö on äärimmäsen huono ajatus.
Kannattaa perehtyä aivokemiaan tai Youtube-videoihin.
Joskus lääke on sairautta huonompi vaihtoehto.
Adhd/Add. - Anonyymi
Mielestäni jokaisella ihmisellä on oma persoona, on siis persoonallinen.
Erottuuko tai haluaako erottautua joukosta, se on toinen kysymys.
Aikaisemmin oli ns. kylähulluja. He poikkesivat massasta, käyttäytyivät suurten massojen käyttäytymisestä poikkeavasti. Se, olivatko he "vähän poikkeavia tai hulluja", vai se suuri massa, ei ole tehty täysin pitävää tutkimusta.
Väitetään sen suuren massan olevan "normaaleja", noin voi olla, riippuu normeista.
AV- Anonyymi
Kuinkahan moni noista kylähulluista saisi nykyään autismi -diagnoosin. Arvaan että suurin osa.
xLiner - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuinkahan moni noista kylähulluista saisi nykyään autismi -diagnoosin. Arvaan että suurin osa.
xLinerNo, mulla ainakin sellainen on ja sen olen täällä myös kertonut. AD-HD lapsuudesta asti ja teininä keksivät mulla vielä autismin ASD eli muistin puolelta. On siitä muistista jotain hyötyäkin, aika helposti jää muistiin kaikki sellainen joka jotenkin kiinnostaa tai säväyttää.
Se miks mä sen täällä olen kertonut; mulla saattaa olla räväkkäitäkin mielipiteitä, enkä mä anna aivan helpolla periksi. Jos jotain olen päättänyt, yleensä siinä asiassa myös pysyn.
Syyttelyt saavat munt ainoastaan nostamaan niskavillat pystyyn ja lataamaan vielä armottomammin takaisin.
Mä en kyllä ala pyytämään anteeksi omaa vammaisuuttani, mä olen mikä olen enkä muuksi muutu. Joskus varmaan aika raskaskin ymmärrettävä; mutt kun jättää tahallaan härnäämättä, en mäkään niin avoimesti silloin ole hyökkäävä, vaikka erimieltä olisinkin.
Yleensä paras keino saada munt kiukkuiseksi, on vedota siihen ett olen vain nainen!
Mun äitinikin on nainen, ja hän on aina opettanut; ettei koskaan pitäisi piiloutua sen asian taakse... tai käyttää sitä puolustuksena!
Asian voi ihan hyvin ilmaista, ett tarvitsee esim. voimankäytössä apua mieheltä; kun fyysisesti on ehkä heikompi, kuin jolta sitä apua pyydetään. Myös sen Emo opetti, ettei ns. tasa-arvo tarkoita sitä, ett asioista päättämässä on myös tietty määrä naisia, jos he eivät asiasta mitään ymmärrä. Toimivat ainoastaan kumileimasimina, omaa typeryyttään! (samalla myös jakavat vastuun päättömistä; päätöksistä!)
trollikka
Oikeita diagnooseja (ammattilaisten tekemiä) ei tehdä liikaa. Päinvastoin, moni saa diagnoosin pikemminkin aivan liian myöhään. Nykyään vain puhutaan niin paljon neurologisista haasteista yms, että se helposti vaikuttaa siltä, että diagnooseja tehtäisiin liian helposti. Toki moni saattaa antaa itselleen diagnoosin, eli tunnistaa itsessään tiettyjä piirteitä, mutta sehän ei vielä riitä todelliseen diagnoosiin. Tuossa itsensä diagnosoimisessa on se ikävä puoli, että se vie huomiota pois todellisilta diagnooseilta.
Minä esim. olen tunnistanut itsessäni erityisherkkyyden piirteitä. Ne ovat kuitenkin niin lieviä, etteivät ne vaikuta elämääni negatiivisesti. Lähinnä erityisherkkyyteni näkyy esim sellaisissa, etten pysty nukkumaan, jos lakanoissa on murusia. Pienikin hiekanjyvänen ärsyttää niin paljon, että minähän nousen vaikka keskellä yötä putsaamaan lakanan ja laitan sen kireälle, jotta se tuntuu sileältä ihoa vasten. Suurin osa ihmisistä ei tuollaisia edes huomaisi.
Minä en miellä itseäni "kunnon" erityisherkäksi, mutta kun joskus aikoinaan luin erityisherkkyydestä ja tajusin, että minulla on erityisherkkyyden piirteitä, moni tuollainen pieni, minua ärsyttänyt asia sai selityksen. Se tavallaan auttoi minua hyväksymään, että nämä tietyt asiat tulevat aina ärsyttämään minua, mutta kun tiedän miten toimia niiden kanssa, ne eivät ole ongelma. Jollain voi esim olla ADHD-piirteitä ilman, että hänen oireensa riittäisivät varsinaiseen diagnoosiin. Sen ymmärtäminen voi kuitenkin helpottaa yksilöä, sillä tällöin hän kykenee etsimään tapoja elää haastavien piirteidensä kanssa, kun hän ymmärtää paremmin, mistä siinä on kyse.Kyllä ammattilaisten tekemät diagnoosit on kannattavia silloin, jos ihminen ei tule toimeen oireidensa kanssa (autismi, ADHD yms. syövät ja muut on asia erikseen ja niiden kanssa on aina mentävä lääkäriin ja mitä aikaisemmin sen parempi, mutta nyt ei tässä ollut kyse niistä), mutta moni tuntuu nykyään kertovan, että on esim. autismin kirjolla tai erityisherkkä ihan vain muutaman asian perusteella eikä edes mieti voisiko kyse olla jostain muusta, esim. vaikka vain siitä, että on stressaantunut. Tai että autismin sijaan olisikin vain erityisherkkä tai vaikka vain ujo tai introvertti.
Tuntuu myös, että lapsia diagnosoidaan liian herkästi ja jopa alle kouluikäisiä. Jos vaikka pikkulapsi ei jaksa pysyä paikoillaan kovin kauaa ja lelut lentää joskus nurkkaan, niin mietitään että hänellä on ADHD. Ei tulla ehkä ajatelleeksi, että lapset vain ovat joskus kärsimättömiä tai että lapsen luonne on vain sellainen, että hän on vilkkaampi.- Anonyymi
Norppa83 kirjoitti:
Kyllä ammattilaisten tekemät diagnoosit on kannattavia silloin, jos ihminen ei tule toimeen oireidensa kanssa (autismi, ADHD yms. syövät ja muut on asia erikseen ja niiden kanssa on aina mentävä lääkäriin ja mitä aikaisemmin sen parempi, mutta nyt ei tässä ollut kyse niistä), mutta moni tuntuu nykyään kertovan, että on esim. autismin kirjolla tai erityisherkkä ihan vain muutaman asian perusteella eikä edes mieti voisiko kyse olla jostain muusta, esim. vaikka vain siitä, että on stressaantunut. Tai että autismin sijaan olisikin vain erityisherkkä tai vaikka vain ujo tai introvertti.
Tuntuu myös, että lapsia diagnosoidaan liian herkästi ja jopa alle kouluikäisiä. Jos vaikka pikkulapsi ei jaksa pysyä paikoillaan kovin kauaa ja lelut lentää joskus nurkkaan, niin mietitään että hänellä on ADHD. Ei tulla ehkä ajatelleeksi, että lapset vain ovat joskus kärsimättömiä tai että lapsen luonne on vain sellainen, että hän on vilkkaampi.Lapset taitavat antaa palautetta suoraan, sitä ei aina kaikki kestä.
Meidäthän opetetaan ns. ruotuun, eli käyttäytymään yhteiskuntanormien edellämällä tavalla.
Koskee vain oman maan kansalaisia, muiden maiden kansalaisia kohtaan olisi rasismia jos he eivät aina niin tekisi ja siitä huomautettaisiin?
Tuo on myös osin totta, normit kun voivat olla erilaiset.
Mikä ihmisiä erottaa, vain se miten heidän kasvatettaisiin ajattelemaan jolloin tietyllä tavalla, oikeaoppisesti.
Jossain päin maailmaa heiluvat naiset rinnat paljaina ja se on normaalia, he katsoisivat rintaliivejä oudoksuen, kun taas meillä paljaita rintoja pidettäisiin julkisella paikalla lain rikkomisena.
Niin se ihmismieli on vaan tottunut johonkin "normiin".
AV - Anonyymi
Erityisherkkyys ei liene diagnoosi?
Norppa83 kirjoitti:
Kyllä ammattilaisten tekemät diagnoosit on kannattavia silloin, jos ihminen ei tule toimeen oireidensa kanssa (autismi, ADHD yms. syövät ja muut on asia erikseen ja niiden kanssa on aina mentävä lääkäriin ja mitä aikaisemmin sen parempi, mutta nyt ei tässä ollut kyse niistä), mutta moni tuntuu nykyään kertovan, että on esim. autismin kirjolla tai erityisherkkä ihan vain muutaman asian perusteella eikä edes mieti voisiko kyse olla jostain muusta, esim. vaikka vain siitä, että on stressaantunut. Tai että autismin sijaan olisikin vain erityisherkkä tai vaikka vain ujo tai introvertti.
Tuntuu myös, että lapsia diagnosoidaan liian herkästi ja jopa alle kouluikäisiä. Jos vaikka pikkulapsi ei jaksa pysyä paikoillaan kovin kauaa ja lelut lentää joskus nurkkaan, niin mietitään että hänellä on ADHD. Ei tulla ehkä ajatelleeksi, että lapset vain ovat joskus kärsimättömiä tai että lapsen luonne on vain sellainen, että hän on vilkkaampi.Tuollainen itsensä diagnosoiminen parin piirteen tai taipumuksen perusteella osoittaa vain sen, ettei henkilö ymmärrä täysin, mistä asiassa on kyse. Taustalla todennäköisesti on tarve ymmärtää itseään paremmin, mutta olisi silti fiksua olla diagnosoimatta itseään ennen kuin on ottanut asian esiin ammattilaisen kanssa.
Lasten vilkkautta usein ei tosiaan suvaita ns. normaalina luonteenpiirteenä. Se ehkä johtuu siitä, että rauhallista, harkitsevaista ja tottelevaisia lasta pidetään jonkinlaisena ihanteena. Se on todella ikävää, sillä pahimmillaan se aiheuttaa sen, että lapsi alkaa pitää itsenään vääränlaisena. Vilkkaus nähdään ikäänkuin epätoivottuna ominaisuutena ja aiheuttaahan se joskus ongelmia, mutta ei sitä lähtökohtaisesti saisi pitää negatiivisena ominaisuutena. Sitten, jos vilkkaudesta koituu ylitsepääsemättömiä ongelmia, on asiaan tietenkin puututtava ja muutoinkin lasta iän mukaisesti opastettava ohjaamaan vilkkautensa sellaiseen toimintaan, josta ei ole harmia muille.Anonyymi kirjoitti:
Erityisherkkyys ei liene diagnoosi?
Erityisherkkyydelle ei tosiaan ole diagnoosia. Se ei ole sairaus, enemmänkin henkilön oma kokemus asioista. Norppa mainitsi aloituksessa erityisherkkyyden, niin otin sen vain esimerkiksi, kun osui omalle kohdalle. Kiitos tarkennuksesta.
- Anonyymi
Jos on psykiatrinen diagnoosi, ei saa terveyskeskuksesta enää sen jälkeen apua. Itsellä kaksisuuntainen. Täällä on niin pahat jonot, ettei psyk. polilla ole antaa minkäännäköistä aikaa edes puolen vuoden päähän.
Sanoin eilen terveyskeskuksessa ihan pokkana "että pelkään tappavani jonkun". Oli pakko sanoa. (Oikeasti olen lamaannuttavan ahdistunut ja masentunut.) Nyt sitten psyk. sairaanhoitaja soittaa kahden viikon päästä. Mitä siis noilla kaikilla diagnooseilla tekee, kun ei edes vaikeimpia tapauksia auteta.. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos on psykiatrinen diagnoosi, ei saa terveyskeskuksesta enää sen jälkeen apua. Itsellä kaksisuuntainen. Täällä on niin pahat jonot, ettei psyk. polilla ole antaa minkäännäköistä aikaa edes puolen vuoden päähän.
Sanoin eilen terveyskeskuksessa ihan pokkana "että pelkään tappavani jonkun". Oli pakko sanoa. (Oikeasti olen lamaannuttavan ahdistunut ja masentunut.) Nyt sitten psyk. sairaanhoitaja soittaa kahden viikon päästä. Mitä siis noilla kaikilla diagnooseilla tekee, kun ei edes vaikeimpia tapauksia auteta..Tämä. Psyk dg on myös leima. Jos sulla on joskus annettu jokin dg niin et välttämättä saa apua fyysisiin oireisiin kun kaikki luetaan kuuluvan mt-ongelmiin. Ihmisiä kuolee esim sydänoireisiin kun niihin ei reagoida, laitetaan vaan mt-ongelman piikkiin.
Anonyymi kirjoitti:
Jos on psykiatrinen diagnoosi, ei saa terveyskeskuksesta enää sen jälkeen apua. Itsellä kaksisuuntainen. Täällä on niin pahat jonot, ettei psyk. polilla ole antaa minkäännäköistä aikaa edes puolen vuoden päähän.
Sanoin eilen terveyskeskuksessa ihan pokkana "että pelkään tappavani jonkun". Oli pakko sanoa. (Oikeasti olen lamaannuttavan ahdistunut ja masentunut.) Nyt sitten psyk. sairaanhoitaja soittaa kahden viikon päästä. Mitä siis noilla kaikilla diagnooseilla tekee, kun ei edes vaikeimpia tapauksia auteta..Todella ikävää kuulla kokemuksestasi. Olen ymmärtänyt, että resurssit ovat tällä hetkellä huolestuttavan vähissä monella terveyshuollon alueella. Tilanne johtaa siihen, että jonot vain pitenevät ja tapaukset tulevat vakavammiksi, kun hoitoon ei päästä ajoissa.
Oletko kokenut siitä olevan apua, jos keskustelet jonkun läheisesi kanssa? Ammattilainen tietenkin on ammattilainen, mutta joskus helpottaa, kun asiasta saa edes puhua.Anonyymi kirjoitti:
Tämä. Psyk dg on myös leima. Jos sulla on joskus annettu jokin dg niin et välttämättä saa apua fyysisiin oireisiin kun kaikki luetaan kuuluvan mt-ongelmiin. Ihmisiä kuolee esim sydänoireisiin kun niihin ei reagoida, laitetaan vaan mt-ongelman piikkiin.
Tämä on pelottavaa eikä näin saisi koskaan tapahtua. Eivät mielenterveysongelmat kaikkea selitä. Uskomatonta, miten tässä julkisuudessakin olleessa tapauksessa henkilön omia tuntemuksia vähäteltiin. Vaikka sanoa tietenkään, miten kaikki todellisuudessa meni, mutta ilmeisen selvää on, ettei henkilön omia tuntemuksia otettu riittävän tosissaan.
Aletheias kirjoitti:
Erityisherkkyydelle ei tosiaan ole diagnoosia. Se ei ole sairaus, enemmänkin henkilön oma kokemus asioista. Norppa mainitsi aloituksessa erityisherkkyyden, niin otin sen vain esimerkiksi, kun osui omalle kohdalle. Kiitos tarkennuksesta.
Erityisherkkyys ei tosiaan ole diagnoosi, vaan ihmisen ominaisuus eikä se ole sama asia kuin autismi, vaikka siinäkin voi olla joitain samoja asioita kuten vaikka aistiherkkyys ja se, että saattaa uupua herkemmin. Itse olen ehkä erityisherkkä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erityisherkkyys ei liene diagnoosi?
Aistiherkkyys on tyypillisesti autisminkirjoon liittyvä oire. Kaikki kyseisistä oireista kärsivät eivät ole autistisia tai aspergereja, vaan sosiaaliset taidot ja tunteiden tunnistus voi olla jopa hyvällä tasolla.
Norppa83 kirjoitti:
Erityisherkkyys ei tosiaan ole diagnoosi, vaan ihmisen ominaisuus eikä se ole sama asia kuin autismi, vaikka siinäkin voi olla joitain samoja asioita kuten vaikka aistiherkkyys ja se, että saattaa uupua herkemmin. Itse olen ehkä erityisherkkä.
Juuri noin, samoja piirteitä/taipumuksia voi olla, menevät tavallaan limittäin. Ymmärtääkseni diagnoosissa oleellista on nimenomaan kokonaisuus. Ei riitä, että on yksi tai kaksi piirrettä, vaan täytyy olla riittävän monta, jotta edellytykset diagnoosille täyttyvät.
Aletheias kirjoitti:
Juuri noin, samoja piirteitä/taipumuksia voi olla, menevät tavallaan limittäin. Ymmärtääkseni diagnoosissa oleellista on nimenomaan kokonaisuus. Ei riitä, että on yksi tai kaksi piirrettä, vaan täytyy olla riittävän monta, jotta edellytykset diagnoosille täyttyvät.
Näin se on.
Anonyymi kirjoitti:
Aistiherkkyys on tyypillisesti autisminkirjoon liittyvä oire. Kaikki kyseisistä oireista kärsivät eivät ole autistisia tai aspergereja, vaan sosiaaliset taidot ja tunteiden tunnistus voi olla jopa hyvällä tasolla.
Jep, näin on. Mulla tuo ihmisten kanssa kommunikointi sujuu ihan hyvin, small talkiakin osaan tai ainakin tarpeen vaatiessa. Ehkä en ihan aina jaksa jutella ihmisten kanssa ja koska olen ollut aina vähän jännittäjä joissain tilanteissa, niin en ihan aina uskalla. Mutta kun se ekstrovertimpi puoli mussa tulee esiin, niin saatan jutella ja varsinkin sitten, kun olen hieman rentoutuneempi (en ole tosi tosi introvertti, mutta en yltiö ekstroverttikään, ehkä jotain siltä väliltä). Tunteiden tunnistuskin on ihan hyvällä tasolla, luulisin.
Anonyymi kirjoitti:
Aistiherkkyys on tyypillisesti autisminkirjoon liittyvä oire. Kaikki kyseisistä oireista kärsivät eivät ole autistisia tai aspergereja, vaan sosiaaliset taidot ja tunteiden tunnistus voi olla jopa hyvällä tasolla.
Kuitenkin tarvitsen myös yksin olemista välillä ja tykkään puuhastella myös yksin asioista tai se ei ainakaan haittaa mua. Mutta en koe itseäni erakoksi eikä yksin oleminen mun tietääkseni mitenkään mun verbaalisia taitoja huononna.
Aletheias kirjoitti:
Tuollainen itsensä diagnosoiminen parin piirteen tai taipumuksen perusteella osoittaa vain sen, ettei henkilö ymmärrä täysin, mistä asiassa on kyse. Taustalla todennäköisesti on tarve ymmärtää itseään paremmin, mutta olisi silti fiksua olla diagnosoimatta itseään ennen kuin on ottanut asian esiin ammattilaisen kanssa.
Lasten vilkkautta usein ei tosiaan suvaita ns. normaalina luonteenpiirteenä. Se ehkä johtuu siitä, että rauhallista, harkitsevaista ja tottelevaisia lasta pidetään jonkinlaisena ihanteena. Se on todella ikävää, sillä pahimmillaan se aiheuttaa sen, että lapsi alkaa pitää itsenään vääränlaisena. Vilkkaus nähdään ikäänkuin epätoivottuna ominaisuutena ja aiheuttaahan se joskus ongelmia, mutta ei sitä lähtökohtaisesti saisi pitää negatiivisena ominaisuutena. Sitten, jos vilkkaudesta koituu ylitsepääsemättömiä ongelmia, on asiaan tietenkin puututtava ja muutoinkin lasta iän mukaisesti opastettava ohjaamaan vilkkautensa sellaiseen toimintaan, josta ei ole harmia muille.Olen samaa mieltä.
- Anonyymi
Maailma tekee sut tahallaan hulluksi. Oireilusi ovat vain normaalia, terveen loogista seurausta siitä. Minä en ole tuohon sääntöön mikään poikkeus. - sivusta.
Tämä on kyllä osittain totta. Maailmassa on kyllä asioita, jotka voi ajaa ihmisen raiteiltaan tai ainakin saada stressaantumaan ja uupumaan.
- Anonyymi
Norppa83 kirjoitti:
Mutta maailmassa on myös paljon kaunista ja eheyttävää kuten vaikka luonto.
Näin se minunkin mielestäni on. Luonto on aitoa. Se on totuus. Elämä on julmaa luonnossa esim. eläinten välisten taistojen muodossa mutta luonnonympäristöt ovat itsessään kauniita. Ihmistoiminnan pitäisi olla enemmän luontoa varjelevaa. Ihmisympäristöjä leimaa tunteeton kolkkous, jopa lähimmäisenrakkauden puuttuminen. Tämän vaihettumisen näkee siinä että kaupunkiympäristö on stressin kehto. Sitten kun matkaat maaseudulle niin se on kaikin puolin lähempänä luontoa. Ihmisetkin ovat siellä rennompia, ehkä juuri stressittömyydestä johtuen. Sieltä onkin sitten kätevää mennä vaikka metsään rauhoittumaan. Nyt linnutkin laulelevat, mikä on harvinaista herkkua Suomessa. Olen huomannut että hautausmaat voivat olla rikkaita lintu- ja myös muulta eläinkirjoltaan. Hautausmaat eivät ole pelottavia ainakaan näin valoisana vuodenaikana. Nehän kuvastavat elämän kiertokulkua paremmin kuin mikään muu.
- Anonyymi
Kuka uskaltaa herättää everstin unesta vaikka määräys että jos jotain niin pitääå herättää minut, jos joku eversti nukuu komeastil.... kuka on korkea-arvoiseinn hetättää sitä.. joku kapteeni kai sitten herätä sitä heh
No minusta ihmisten suuntaukset luonteen tms. perusteella luokitellaan joko ulkopuolelta tai hänen itsensä toimesta johonkin...
Diagnoosi taas on jonkun ammattilaisen mielipide...ja mitä se sitten tarkoittaa? Minusta sitä, että vaikka jotain kautta haettuun ongelmaan etsitään ratkaisua. Adhd-ihminen saa vaikka elämäänsä helpottava lääkitys. (Serkkutyttö oli ikionnellinen vst. diagnoosista ja sai apua= nauttii enemmän elämästään)
Ammattilaiset taas eivät Diagnosoi kuin tiettyihin lääketieteessä hyväksyttyihin piirteisiin ja lidäksi heillä on niihin omat mittarit...
Mutta meille tavallisille ihmisille taas luodaan erilaisia termejä, jotta voisimme jotenkin selittää käytöstämme
"Olen ekssovertti ja sosiaalinen"
"Olen introvertti ja tarvitsen tilaa"
"Olen erityisherkkä ja koen seksuaaliset tilanteet ahdistavina"
Ihminen koettaa lokeroida asioita, koska haluaa, että jotkin asiat ovat rajallisia...selkeitä...
Mutta kuten ssnoin aiemmassakin aloituksessa...persoonia löytyy aina. Ei kahta samanlaista. 😄Vastaus otsikkoon muuten...
Diagnooseja tuskin on liikaa, oikeaa diasnostiikkaa liian vähän... mutta väärinymmärrystä mikä on diagnoottista liian vähän...
Kyllä varmasti yli diagnosoidaan mutta mun mielestä siinäkin pätee tää sama kiertokulku kuin esimerkiksi musiikissa tai muodissa ja muissakin asioissa että kun tulee joku uus juttu mikä keksitään niin siitä hetken kohkataan ja puhutaan hirveesti ja se on pinnalla ja tärkeää ja sitä on jokapaikassa mutta sitten jonkinajan päästä se laantuu ja asia unohtuu joksikin aikaa ponnahtaakseen sitten taas uudestaan pinnalle hetkeksi ja jälleen hiipuakseen. Se mikä minäkin aikana on "pinnalla" on sekoitus uusia juuri keksittyjä juttuja ja sitten mausteena on vanhempia uudelleen pinnalle nousseita asioita. Se on sitä näiden asioiden normaalia elämän kiertokulkua. Jotenkin näin mä asian näkisin ite ja tää sama pätee niin niin moneen eri asiaan.😊.
- Anonyymi
Mulle ne ei anna ikinä mitään diagnoosia.
Tällä viikollakin taas vaan jotain epämääräistä sössötystä virustaudista.
Buranaa ja saikkua tarjotaan, koskaan ei mitään asiallista nimikettä.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Ensiapuhan on priorisoitu jo. On siis ihan,turha luulla luottavansa kyseiseen esivaltaankaan enää.
Diagnoosit jätetään ammattilaisille, nehän niihin on valtuutettu. Mutta termit kyllä monesti selventää ainakin itselleni mistä on kyse, kun joku mainitsee olevansa erityisherkkä tai vaikka ADD jne.
Selkeyttää välittömästi kuviota.
Muutoin en oikein edes tiedä mitään epänormaalia. Minusta ei voi tapahtua mitään epänormaalia, voi vain tapahtua katsontakannasta riippuen ei toivottuja asioita, mutta kaikki mitä tapahtuu on jonkun syyn seurausta ja mahdollinen vallitsevissa olosuhteissa, eli ihan normaalia näin ollen.- Anonyymi
", kun joku mainitsee olevansa erityisherkkä tai vaikka ADD jne."
ADD ~ Addisonin tauti, autoimmuuni saraus ja sitä ylensä hoidetaan ihan sairaalassa. Nesteytyksellä ja Kal. chlorid 1g x 2 vrk tab. Tuli kilpirauhasten totaalin poiston jälkeen; kun ei ole lisäkilpirauhasiakaan. Thyroxin 100 mikrog. ja liothyronin 20 mg /vrk.
Eli ihan normaalia elämää elän jatkossa, työ tahtia vaan hiukan helpotin jättäytymällä, hoitokodin töistä. Muuten vietän täysipainoista elämää, perheeni parissa ja hommaa kyllä riittää. Viimeiset vieraatkin poistuivat vasta ½-h sitten, hieman venyivät pitkään nämä juhlat, mutt onneksi kaikki kutsut ovat jo käyneet. Joten huomisen päivän pitäisi olla rauhallisemman.
Hyvää yötä palstalaisille!
trollikka Anonyymi kirjoitti:
", kun joku mainitsee olevansa erityisherkkä tai vaikka ADD jne."
ADD ~ Addisonin tauti, autoimmuuni saraus ja sitä ylensä hoidetaan ihan sairaalassa. Nesteytyksellä ja Kal. chlorid 1g x 2 vrk tab. Tuli kilpirauhasten totaalin poiston jälkeen; kun ei ole lisäkilpirauhasiakaan. Thyroxin 100 mikrog. ja liothyronin 20 mg /vrk.
Eli ihan normaalia elämää elän jatkossa, työ tahtia vaan hiukan helpotin jättäytymällä, hoitokodin töistä. Muuten vietän täysipainoista elämää, perheeni parissa ja hommaa kyllä riittää. Viimeiset vieraatkin poistuivat vasta ½-h sitten, hieman venyivät pitkään nämä juhlat, mutt onneksi kaikki kutsut ovat jo käyneet. Joten huomisen päivän pitäisi olla rauhallisemman.
Hyvää yötä palstalaisille!
trollikkaADHD:n yksi kolmesta eri muodosta tuo ADD. Tarkkaavaisuushäiriö. Sukulaistytöllä on diagnosoitu tuo muoto. Siihen ei liity impulsiivisia piirteitä.
Huitale kirjoitti:
ADHD:n yksi kolmesta eri muodosta tuo ADD. Tarkkaavaisuushäiriö. Sukulaistytöllä on diagnosoitu tuo muoto. Siihen ei liity impulsiivisia piirteitä.
Addisonin tauti taas on lismunuaissairaus. Kortisolin eritys on puutteellista tuossa taudissa. Kun ADD on nk. nepsy juttuja. 🙂
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
ADHD:n yksi kolmesta eri muodosta tuo ADD. Tarkkaavaisuushäiriö. Sukulaistytöllä on diagnosoitu tuo muoto. Siihen ei liity impulsiivisia piirteitä.
Kiitti kun otit kantaa, mä tivasin nyt tarkennusta kälyltä, joka on lääkäri. Olin ymmärtänyt nuo termit hiukan väärin, ja ilmeisesti myös diagnosointi on ollut epämääräinen mun kohdalla. Noin asian nyt käly selitti mulle, puhelimen välityksellä nyt. Jutellaan vielä tarkemmin, kun hän näkee mitä asiasta on kirjattu ylös, joskus aikoinaan.
Asia tosin ei silloin vuosia sitten yli ollut vielä kovinkaan tutkittu, kuten nykyään jo.
Mä sain tuon diagnosoinnin yli 20 vuotta sitten, silloin mä olin myös aika masentunut, en sietänyt minkäänlaisia pettymyksiä silloin... aika huonosti nykyäänkään!
Addisonin tauti, autoimmuuni sairaus ja sen yhteydessä muutamia vuosia takaperin; hoitavalääkäri otti esille myös tuon ADD, jonka mä automaattisesti yhdistin Addisonin tautiin. Nyt sitten mä selvittelen omia, päätelmiäni mitä mikäkin oikein tarkoittaa!
Tällä hetkellä mulla on nesteenpoistolääkettä sekä kaliumia, jotenkin ei nyt mahdu nämä tiedot päähäni; niin ett ymmärtäisin... kaiken lukemani jälkeen, mitä järkeä näissä lääkkeissä on mun sairauteeni nähden. Kun en ole tarpeeksi asiaa lukenut ymmärtääkseni, miten toinen toistaan korvalle lyöden; auttaisi asiaa. Tai sitt mä olen täysin pihalla.
Joka tapauksessa mä olen sen verran väsynyt, ett jättäydyin palkkatyöstä joksikin aikaa lepäämään, ihan vain kotitöiden ja perheeni pariin.
trollikka
Porkkanapihvejä tai makkaraa ja perunamuusia, salaatteja sekä marinoitua sipulia, jota eilisestä tarjoilusta jäi vielä ylimääräistä. Maidot on loppu, pitänee käydä ostamassa.
Mimmillekin simaa mukissa, aikuisilla kotikaljaa lasissa ruokajuomana.
Sama - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitti kun otit kantaa, mä tivasin nyt tarkennusta kälyltä, joka on lääkäri. Olin ymmärtänyt nuo termit hiukan väärin, ja ilmeisesti myös diagnosointi on ollut epämääräinen mun kohdalla. Noin asian nyt käly selitti mulle, puhelimen välityksellä nyt. Jutellaan vielä tarkemmin, kun hän näkee mitä asiasta on kirjattu ylös, joskus aikoinaan.
Asia tosin ei silloin vuosia sitten yli ollut vielä kovinkaan tutkittu, kuten nykyään jo.
Mä sain tuon diagnosoinnin yli 20 vuotta sitten, silloin mä olin myös aika masentunut, en sietänyt minkäänlaisia pettymyksiä silloin... aika huonosti nykyäänkään!
Addisonin tauti, autoimmuuni sairaus ja sen yhteydessä muutamia vuosia takaperin; hoitavalääkäri otti esille myös tuon ADD, jonka mä automaattisesti yhdistin Addisonin tautiin. Nyt sitten mä selvittelen omia, päätelmiäni mitä mikäkin oikein tarkoittaa!
Tällä hetkellä mulla on nesteenpoistolääkettä sekä kaliumia, jotenkin ei nyt mahdu nämä tiedot päähäni; niin ett ymmärtäisin... kaiken lukemani jälkeen, mitä järkeä näissä lääkkeissä on mun sairauteeni nähden. Kun en ole tarpeeksi asiaa lukenut ymmärtääkseni, miten toinen toistaan korvalle lyöden; auttaisi asiaa. Tai sitt mä olen täysin pihalla.
Joka tapauksessa mä olen sen verran väsynyt, ett jättäydyin palkkatyöstä joksikin aikaa lepäämään, ihan vain kotitöiden ja perheeni pariin.
trollikka
Porkkanapihvejä tai makkaraa ja perunamuusia, salaatteja sekä marinoitua sipulia, jota eilisestä tarjoilusta jäi vielä ylimääräistä. Maidot on loppu, pitänee käydä ostamassa.
Mimmillekin simaa mukissa, aikuisilla kotikaljaa lasissa ruokajuomana.
Sama"Asia tosin ei silloin vuosia sitten ollut vielä kovinkaan tutkittu, kuten nykyään jo."
Anonyymi kirjoitti:
Kiitti kun otit kantaa, mä tivasin nyt tarkennusta kälyltä, joka on lääkäri. Olin ymmärtänyt nuo termit hiukan väärin, ja ilmeisesti myös diagnosointi on ollut epämääräinen mun kohdalla. Noin asian nyt käly selitti mulle, puhelimen välityksellä nyt. Jutellaan vielä tarkemmin, kun hän näkee mitä asiasta on kirjattu ylös, joskus aikoinaan.
Asia tosin ei silloin vuosia sitten yli ollut vielä kovinkaan tutkittu, kuten nykyään jo.
Mä sain tuon diagnosoinnin yli 20 vuotta sitten, silloin mä olin myös aika masentunut, en sietänyt minkäänlaisia pettymyksiä silloin... aika huonosti nykyäänkään!
Addisonin tauti, autoimmuuni sairaus ja sen yhteydessä muutamia vuosia takaperin; hoitavalääkäri otti esille myös tuon ADD, jonka mä automaattisesti yhdistin Addisonin tautiin. Nyt sitten mä selvittelen omia, päätelmiäni mitä mikäkin oikein tarkoittaa!
Tällä hetkellä mulla on nesteenpoistolääkettä sekä kaliumia, jotenkin ei nyt mahdu nämä tiedot päähäni; niin ett ymmärtäisin... kaiken lukemani jälkeen, mitä järkeä näissä lääkkeissä on mun sairauteeni nähden. Kun en ole tarpeeksi asiaa lukenut ymmärtääkseni, miten toinen toistaan korvalle lyöden; auttaisi asiaa. Tai sitt mä olen täysin pihalla.
Joka tapauksessa mä olen sen verran väsynyt, ett jättäydyin palkkatyöstä joksikin aikaa lepäämään, ihan vain kotitöiden ja perheeni pariin.
trollikka
Porkkanapihvejä tai makkaraa ja perunamuusia, salaatteja sekä marinoitua sipulia, jota eilisestä tarjoilusta jäi vielä ylimääräistä. Maidot on loppu, pitänee käydä ostamassa.
Mimmillekin simaa mukissa, aikuisilla kotikaljaa lasissa ruokajuomana.
SamaJuu, nuo nepsyt on tulleet tutuiksi tässä lasten parissa työskentelyn ja sukulaisten myötä.
Kaliumia syöt todennäköisesti siksi, että nesteenpoistolääkitys aiheuttaa herkästi hypokalemian poistaessaan kaliumia virtsan mukana. Munuaisethan tuota säätelee. Itse sain kaliumia jonkun aikaa munuaisaltaan tulehduksen ja verenmyrkytyksen jälkeen. Urosepsipseen. Oli vasen munuainen laajentunut. Ennätin kuivua.
Mukavaa kesää, huilaa kun voit. 🙂Huitale kirjoitti:
Juu, nuo nepsyt on tulleet tutuiksi tässä lasten parissa työskentelyn ja sukulaisten myötä.
Kaliumia syöt todennäköisesti siksi, että nesteenpoistolääkitys aiheuttaa herkästi hypokalemian poistaessaan kaliumia virtsan mukana. Munuaisethan tuota säätelee. Itse sain kaliumia jonkun aikaa munuaisaltaan tulehduksen ja verenmyrkytyksen jälkeen. Urosepsipseen. Oli vasen munuainen laajentunut. Ennätin kuivua.
Mukavaa kesää, huilaa kun voit. 🙂Urosepsis. Typo. 😑
Diagnooseista voi olla montaa mieltä, mutta niiden suurin hyöty ainakin mielenterveyden saralla on antaa potilaalle selkeä lokero ja selitysmalli hänen tuntemuksilleen ja käyttäytymiselleen. Tavallaan annetaan hyväksyntä sille miten joku tuntee ja toimii, sen sijaan että tyydyttäisiin vain haukkumaan hulluksi.
Ai niin ja on niissä se toinenkin hyöty, Kela tykkää antaa erilaisia taloudellisisa etuisuuksia diagnoosien perusteella.Nuo etuudet on kyllä jännä juttu. Minulla on sellainen mielisairaus ettei tarvitsisi tehdä työtä enää päivääkään jos en haluaisi. Voisin jäädä sairauseläkkeelle milloin tahansa. Psykiatri oli ihmeissään että haluan vielä jatkaa työelämässä. Mielestäni näitä etuuksia myönnetään vähän liian helposti mielisairaille.
- Anonyymi
"Ai niin ja on niissä se toinenkin hyöty, Kela tykkää antaa erilaisia taloudellisisa etuisuuksia diagnoosien perusteella."
Sinä sen sanoit, sairausvakuutus, kun korvaa osan thyroxineista olisko se n. 40% lääkkeen hinnasta. Mutt kaliumit Kaleorid 1g, saan kustantaa ihan itse, eivät kuulu korvausten piiriin nykyään.
trollikka
Mun exän sisaruksella diagnosoitiin asperger tuossa taannoin. Ihmettelin sitä ehkä siks, kun hän kumminkin oli jo yli kolmekymmentä, kun sai diagnoosin. Miten silloin 90-luvulla ei tutkittu lapsia tarkempaan.🤔
- Anonyymi
Nykyään vastuu ulkoistetaan erilaisiin kirjain yhdistelmiin. On hyvin tavallista kuulla "no mun lapsi varastelee ja rikkoo paikkoja ja kiroilee ja hakkaa, mut pitää ymmärtää kun sillä on se abcdefghijklm todettu"
Sama aikuisilla. "No siis kun mulla on tää abcdefghijklm, niin mun on ihan pakko shoppailla kaikki rahani ja sit juoksen baareissa perjantaista sunnuntaihin ja petän tosi herkästi, mut pitää ymmärtää kun mulla on tää abcdefghijklm"
Toisinsanoen nämä eri diagnoosit on kärsineet inflaation. Kun ei haluta joko ottaa lapsestaan tai itsestään vastuuta, niin oikopolku on helppo "yrittäkää ymmärtää, kun on tämä abcdefghijklm syndrooma". - Anonyymi
Jotain tutkimusta ja diagnoosia voi joutua odotytamaan satojwa vuosia.
- Anonyymi
... ehtii jo kuollakin ennenkuin pääsee tutkimukseen helposti...
Kyllä jotkut diagnoosit kuten ADD, ADHD, autisminkirjo yms. ovat kokeneet termeinä jonkinlaisen inflaation, ja arkipäiväistymisen, mikä valitettavasti aiheuttaa eniten väärinkäsityksiä ja kärsimystä juurikin niille, ketkä sen diagnoosin oikeasti tarvitsevat inhimilliseen elämään ja lääkitystä varten, jonka tarkoitus on pitää ihminen toimintakykyisenä arjessa ja ihmisen mielenterveyttä yllä. Monille syntyy helposti jonkinlainen stereotypiamielikuva jonkun itsediagnosoidun lifestyleinfluensserin vollotuksista, tai iltapäivälehtien ja valtamedioiden jutuista/ohjelmista joissa esillä on erittäin pieni prosentti diagnoosin saaneista keillä on joku hieno työn (nepotismin) ympärille kiedottu sankaritarina. Suuri enemmistö saman diagnoosin saaneista on ensinnäkin yksilöitä omine persoonallisuuksineen, vahvuuksineen ja rajoitteineen, eikä se diagnoosikaan nyt koko ajan päällä ole, eli esimerkiksi ei-neurotyypilliset ihmiset osaa monesti kyllä esittää normaalia, mutta harva ymmärtää sitä järjetöntä uupumusta ja aivosumua mitä siitä seuraa esim. koulu- tai työpäivän jälkeen.
Tämä pitää paikkaansa. Musta tuntuu, että erilaisista diagnooseista kuten vaikka ADHD tai autismi on nykyään tullut vähän muotiasioitakin, kun tuolla sosiaalisessa mediassa moni selittää olevansa sellainen (ja varmaan aika moni on itse diagnosoinut itsensä sellaiseksi). En epäile etteikö oikeastikin autisteja, ADHD-ihmisiä yms. olisi. Samaan tapaan erityisherkkyys tuntui olevan yhteen aikaan muoti ja moni julkisuudesta tuttu kertoi olevansa sellainen.
Nykyään, kun maailmanmeno on mennyt hektisemmäksi ja yhteiskunta on käynnissä 24/7 ja ihmiset nukkuu vähemmän ei ole ihme, että moni uupuu ja stressaantuu. Ei tarvitse olla edes autisti tai erityisherkkä, että näin voi käydä. Itsekin uuvun välillä ja kai mulla on ollut stressiäkin. Yritän kuitenkin mennä päivä kerrallaan niin paljon kuin voi.
Uupumusta ja stressiä ei aina oikein ymmärretä, ei neurotyypillisillä ihmisillä eikä ihan aina ei-neurotyypillisillä. Ihmisten pitäisi aina yrittää pinnistellä äärirajoille, ja Suomi kun on vielä aika työkeskeinen yhteiskunta ja ihmistä arvotetaan aika paljon tekemiensä töiden kautta, niin ei ihme, että täällä on ihmisiä, jotka uupuu ja stressaantuu eikä jaksa aina kaikkea.Norppa83 kirjoitti:
Tämä pitää paikkaansa. Musta tuntuu, että erilaisista diagnooseista kuten vaikka ADHD tai autismi on nykyään tullut vähän muotiasioitakin, kun tuolla sosiaalisessa mediassa moni selittää olevansa sellainen (ja varmaan aika moni on itse diagnosoinut itsensä sellaiseksi). En epäile etteikö oikeastikin autisteja, ADHD-ihmisiä yms. olisi. Samaan tapaan erityisherkkyys tuntui olevan yhteen aikaan muoti ja moni julkisuudesta tuttu kertoi olevansa sellainen.
Nykyään, kun maailmanmeno on mennyt hektisemmäksi ja yhteiskunta on käynnissä 24/7 ja ihmiset nukkuu vähemmän ei ole ihme, että moni uupuu ja stressaantuu. Ei tarvitse olla edes autisti tai erityisherkkä, että näin voi käydä. Itsekin uuvun välillä ja kai mulla on ollut stressiäkin. Yritän kuitenkin mennä päivä kerrallaan niin paljon kuin voi.
Uupumusta ja stressiä ei aina oikein ymmärretä, ei neurotyypillisillä ihmisillä eikä ihan aina ei-neurotyypillisillä. Ihmisten pitäisi aina yrittää pinnistellä äärirajoille, ja Suomi kun on vielä aika työkeskeinen yhteiskunta ja ihmistä arvotetaan aika paljon tekemiensä töiden kautta, niin ei ihme, että täällä on ihmisiä, jotka uupuu ja stressaantuu eikä jaksa aina kaikkea.Näinhän se on, ideaalitilanteessa maailmaa korjattaisiin siedettävästi elettäväksi paikaksi henkisesti, eikä niin että ihmisiä yritetään korjata sitä varten lääkkeillä yms. (tai no mä en valita) mutta kuitenkin. Ja toivottomimmat tapaukset siivotaan eläkkeelle, mistä siitäkään en valita, mutta kuten olen joskus sanonutkin niin todennäköisesti sotien jälkeisessä Suomessa olisin pärjännyt suhteellisesti paremmin elämässäni, kun ei kaiken maailman Härski Hartikaisen apupoikien hommat vaatineet samanlaista monen vuoden tutkintoa ja dynaamista tiimin hyvän tyypin asennetta opetettuna 🙄 Tietäisitte vaan mitä tarinoita olen kuullut 70-luvun menosta Tattarisuolla yms. toimialallani 😅🍻
Mutta jos huomaa työelämän vaatimukset liian koviksi tai jos suomalaiseen tapaan on kateellinen jopa sairaille, niin muista ettei diagnosoidut tapaukset tai heidän lääkärit ole mitään palkansaajien vihollisia. Ei sairaiden ihmisten diagnosoinnin pitäisi aiheuttaa ahdistusta terveelle ihmiselle, mutta mikäli näin on niin... If u can't beat them, join them! 🤷♂️
Aina joku diagnoosi kenelle tahansa löytyy ja käytännössä siitä hetkestä alkaakin ohituskaista vasemman kautta, jos sen vain itse osaa hyödyntää. Eikä tarvitse olla edes autisminkirjolla tai ADHD, pelkkä masennus riittää hyvin, ja sitä lääkärit tykkääkin kirjoittaa työuupumusten yhteydessä diagnoosiksi. 🙄 Tosin ei omalla kohdallani, kun oireiden syyksi saatiin nimettyä asperger joka on sen verran kroonisempi ja synnynnäisempi juttu, mikä ei lääkkeillä ja voinnin seurannalla parane (heh) 🥴☕hondakuski125 kirjoitti:
Näinhän se on, ideaalitilanteessa maailmaa korjattaisiin siedettävästi elettäväksi paikaksi henkisesti, eikä niin että ihmisiä yritetään korjata sitä varten lääkkeillä yms. (tai no mä en valita) mutta kuitenkin. Ja toivottomimmat tapaukset siivotaan eläkkeelle, mistä siitäkään en valita, mutta kuten olen joskus sanonutkin niin todennäköisesti sotien jälkeisessä Suomessa olisin pärjännyt suhteellisesti paremmin elämässäni, kun ei kaiken maailman Härski Hartikaisen apupoikien hommat vaatineet samanlaista monen vuoden tutkintoa ja dynaamista tiimin hyvän tyypin asennetta opetettuna 🙄 Tietäisitte vaan mitä tarinoita olen kuullut 70-luvun menosta Tattarisuolla yms. toimialallani 😅🍻
Mutta jos huomaa työelämän vaatimukset liian koviksi tai jos suomalaiseen tapaan on kateellinen jopa sairaille, niin muista ettei diagnosoidut tapaukset tai heidän lääkärit ole mitään palkansaajien vihollisia. Ei sairaiden ihmisten diagnosoinnin pitäisi aiheuttaa ahdistusta terveelle ihmiselle, mutta mikäli näin on niin... If u can't beat them, join them! 🤷♂️
Aina joku diagnoosi kenelle tahansa löytyy ja käytännössä siitä hetkestä alkaakin ohituskaista vasemman kautta, jos sen vain itse osaa hyödyntää. Eikä tarvitse olla edes autisminkirjolla tai ADHD, pelkkä masennus riittää hyvin, ja sitä lääkärit tykkääkin kirjoittaa työuupumusten yhteydessä diagnoosiksi. 🙄 Tosin ei omalla kohdallani, kun oireiden syyksi saatiin nimettyä asperger joka on sen verran kroonisempi ja synnynnäisempi juttu, mikä ei lääkkeillä ja voinnin seurannalla parane (heh) 🥴☕Ja se on myös aika ikävä ilmiö, että joidenkin mielestä ihmisiä diagnosoidaan liikaa, jos terveysongelmaiset vahingossakaan osoittavat minkäänlaista itseluottamusta, ovat edes toisinaan iloisia kun henkiset tai fyysiset tai molemmat kivut hellittää, omistavat yhtään mitään ja tekevät erilaisia juttuja omassa arjessaan. En tiedä missä sillan alla vanha perunasäkki yllä diagnosoitujen ja/tai lääkittyjen pitäisi asua ilman älypuhelinta sinimustien ja heidän kannattajiensa mielestä että kelpaa 😂
Maailman onnellisin kansa. Koronan, sähkökriisin, inflaation jne. jälkeen parhaiten uponnut vaaliteema oli 6000 miljoonan euron leikkaukset. 🤦♂️ Mahtaa Macronia ketuttaa kuinka helppoa on Orpon työ 😂- Anonyymi
hondakuski125 kirjoitti:
Näinhän se on, ideaalitilanteessa maailmaa korjattaisiin siedettävästi elettäväksi paikaksi henkisesti, eikä niin että ihmisiä yritetään korjata sitä varten lääkkeillä yms. (tai no mä en valita) mutta kuitenkin. Ja toivottomimmat tapaukset siivotaan eläkkeelle, mistä siitäkään en valita, mutta kuten olen joskus sanonutkin niin todennäköisesti sotien jälkeisessä Suomessa olisin pärjännyt suhteellisesti paremmin elämässäni, kun ei kaiken maailman Härski Hartikaisen apupoikien hommat vaatineet samanlaista monen vuoden tutkintoa ja dynaamista tiimin hyvän tyypin asennetta opetettuna 🙄 Tietäisitte vaan mitä tarinoita olen kuullut 70-luvun menosta Tattarisuolla yms. toimialallani 😅🍻
Mutta jos huomaa työelämän vaatimukset liian koviksi tai jos suomalaiseen tapaan on kateellinen jopa sairaille, niin muista ettei diagnosoidut tapaukset tai heidän lääkärit ole mitään palkansaajien vihollisia. Ei sairaiden ihmisten diagnosoinnin pitäisi aiheuttaa ahdistusta terveelle ihmiselle, mutta mikäli näin on niin... If u can't beat them, join them! 🤷♂️
Aina joku diagnoosi kenelle tahansa löytyy ja käytännössä siitä hetkestä alkaakin ohituskaista vasemman kautta, jos sen vain itse osaa hyödyntää. Eikä tarvitse olla edes autisminkirjolla tai ADHD, pelkkä masennus riittää hyvin, ja sitä lääkärit tykkääkin kirjoittaa työuupumusten yhteydessä diagnoosiksi. 🙄 Tosin ei omalla kohdallani, kun oireiden syyksi saatiin nimettyä asperger joka on sen verran kroonisempi ja synnynnäisempi juttu, mikä ei lääkkeillä ja voinnin seurannalla parane (heh) 🥴☕Mä koen autismin, omalta kohdaltani ainoastaan vahvuudeksi; asiat jotka haluan muistaa jotka kiinnostavat jonkin verran mua, on helppo oppia ja muistaa. Valitettavasti ne huonotkin puolet elämästä; pettymykset joita olen kokenut kummittelevat aina mukana.
ADHD; mulla oli nuorena oikeastaan hankalampaa oppia lukemaan kuin toisilla ikäisilläni.
Kun lopulta opin lukemaan, sen jälkeen monenlaiset kirjat ovatkin olleet mulle mielenkiinnon aihe. Nykyään netti; mistä voi opetella myös hakemaan haluamaansa tietoa.
trollikka Anonyymi kirjoitti:
Mä koen autismin, omalta kohdaltani ainoastaan vahvuudeksi; asiat jotka haluan muistaa jotka kiinnostavat jonkin verran mua, on helppo oppia ja muistaa. Valitettavasti ne huonotkin puolet elämästä; pettymykset joita olen kokenut kummittelevat aina mukana.
ADHD; mulla oli nuorena oikeastaan hankalampaa oppia lukemaan kuin toisilla ikäisilläni.
Kun lopulta opin lukemaan, sen jälkeen monenlaiset kirjat ovatkin olleet mulle mielenkiinnon aihe. Nykyään netti; mistä voi opetella myös hakemaan haluamaansa tietoa.
trollikkaOkei, mä en ole tiennytkään että olet kirjolla 😯 Jos siis ymmärsin oikein.
Onhan siinä omat vahvuutensa, olinhan mäkin vuonna 1997 alle kouluikäisenä paikallislehdessä ja Ylen Aamussa kun tiesin sienistä suunnilleen "kaiken" 😂 Mutta oli siinä toisaalta sekin, että ikäistään reilusti edellä ollut kouluosaamiseni ei sinänsä korreloinut mitenkään muun ikätasoisen kehityksen, sopeutumisen ja myöhemmin aikuisiällä työelämävalmiuksien kanssa. Ympäristö piti jonain ihme Mozartina, ja kun oma perusluonne (kyllä, myös autisminkirjolaisilla on yksilöllinen persoona) on sellainen vähän köyhän miehen Fernando Alonso, niin varmasti siinä syntyi myös jonkinlainen lahjakkuusharha itsellekin, mikä kostautui varsinkin siellä AMKssa missä pyörin viitisen viikkoa 🙄 Ja myöhemmin kun piti yksinasuessa myöntää, ettei sivutoimisen yritystoimintani jutut olleet periaatteessa koskaan ihan terveellä pohjalla, kun huomioidaan aiemmat jaetut asumiskustannukset äidin kanssa sekä soviteltu työttömyyskorvaus. Ja nyt El Plan 🤭 Vamos!
No en mä kauaa lapsuudessa ollut enää sienistä kiinnostunut, mutta olen mä esim. formuloiden ja muun kilpa-autoilun jutuille ja historialle altistunut vähintään viikoittain, ellen jopa päivittäin noin 25 vuoden ajan, niin on tässä aikamoinen tietopaketti päässä 😅 Ja onhan aspergerista varmaan joissain asioissa hyötyäkin työjutuissani, vaikka esim. järjestelmällisyys sinänsä ei ole mun suurin vahvuus arkisessa elämässä ja psykologin testeissäkin ylivoimaisesti huonoiten suoriuduin toiminnanohjauksesta tms. 🙄 Mutta erilaiset sopivuudet, Motonetin sivuston tiedot, fyysisessä työssä ymmärrys konstruktioista jne. kyllä varmasti on aspergerin ansiosta aika hyvin päässä.
Silloin reilut 7 vuotta sitten kun sain diagnoosin, niin mullehan annettiin samalla takautuvasti jokin lapsuusajan ADHD-liitännäisdiagnoosi, enkä ole ihan varma kuinkahan paljon se valtava alkoholinkäyttöni noihin aikoihin peitti niitä piirteitä alleen, sillä sittemmin lähtökohtaisesti selvinpäin ollessa noi piirteet on mielestäni korostuneet enemmän 🤨 Samaten nuo lääkkeeni ymmärtääkseni on monille ihmisille kovin väsyttäviä, mutta mua Lrica ja bnzot on aina jotenkin virkistäneet, vaikka ahdistukseen sinänsä auttavatkin. Mutta esim. nukkumiseen on erikseen allergialääke Atarax.hondakuski125 kirjoitti:
Näinhän se on, ideaalitilanteessa maailmaa korjattaisiin siedettävästi elettäväksi paikaksi henkisesti, eikä niin että ihmisiä yritetään korjata sitä varten lääkkeillä yms. (tai no mä en valita) mutta kuitenkin. Ja toivottomimmat tapaukset siivotaan eläkkeelle, mistä siitäkään en valita, mutta kuten olen joskus sanonutkin niin todennäköisesti sotien jälkeisessä Suomessa olisin pärjännyt suhteellisesti paremmin elämässäni, kun ei kaiken maailman Härski Hartikaisen apupoikien hommat vaatineet samanlaista monen vuoden tutkintoa ja dynaamista tiimin hyvän tyypin asennetta opetettuna 🙄 Tietäisitte vaan mitä tarinoita olen kuullut 70-luvun menosta Tattarisuolla yms. toimialallani 😅🍻
Mutta jos huomaa työelämän vaatimukset liian koviksi tai jos suomalaiseen tapaan on kateellinen jopa sairaille, niin muista ettei diagnosoidut tapaukset tai heidän lääkärit ole mitään palkansaajien vihollisia. Ei sairaiden ihmisten diagnosoinnin pitäisi aiheuttaa ahdistusta terveelle ihmiselle, mutta mikäli näin on niin... If u can't beat them, join them! 🤷♂️
Aina joku diagnoosi kenelle tahansa löytyy ja käytännössä siitä hetkestä alkaakin ohituskaista vasemman kautta, jos sen vain itse osaa hyödyntää. Eikä tarvitse olla edes autisminkirjolla tai ADHD, pelkkä masennus riittää hyvin, ja sitä lääkärit tykkääkin kirjoittaa työuupumusten yhteydessä diagnoosiksi. 🙄 Tosin ei omalla kohdallani, kun oireiden syyksi saatiin nimettyä asperger joka on sen verran kroonisempi ja synnynnäisempi juttu, mikä ei lääkkeillä ja voinnin seurannalla parane (heh) 🥴☕Vaikka maailma on tullut paremmaksi paikaksi erilaisille mt-ongelmien kanssa eläville ja kaikenlaisille muille kuten vaikka seksuaali-ja sukupuolivähemmistöille ja erilaisista asioista tiedetään yhä enemmän kuten vaikka erilaisista sairauksista ja niiden hoidosta, niin silti vaatimukset vaikka työelämässä ja parisuhteessa tai sen etsimisessä ovat koventuneet.
- Anonyymi
Minua oikeastikin huvitta... hammastyttöjä, aina tapaamisia niiden kanssa.
- Anonyymi
Psykiatria = natsipaskaa.
Eli, tavallaan ihmiset elävät eri todellisuuksissa jo lähtökohtaisesti asian kontekstissa. - Anonyymi
Autismi | Nelikymppisenä saatu autismidiagnoosi mullisti Marjut Ollitervon elämän – "Isoin asia, mitä mulle on ikinä tapahtunut": https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009512349.html?share=7e0d21a2bab98ad0af2bf566bdfed25e
Näkyykö muille kuin tilaajille? Hyvä kirjoitus joka tapauksessa. Paljon asiaa.
xLiner - Anonyymi
joo aamuyölläkin pitää herätä katsomaan jotain jääkiekkopeliä florida vastaan vegas..
- Anonyymi
minä olen vähän xseurannut tuota farmi-ohjelmaa nelosella, muuta vähänh ehkä huonokin.
Jos Janne Ahonen tai Sampo Kaulapää voitta niin ghuono - Anonyymi
Tuohan alkaa jo nykyään neuvolassa. Esim. Puheterapiaa tyrkytetään jos lapsi ei puhu 1 vuotiaana kunnolla. Omalle lapselle sitten tuli lähete puheterapeutille 3 vuotiaana kun ei kaikkia sanoja sanonut kunnolla. Kävi niin että terapia aloittettiin lopulta. Itse sanoin koko ajan että en olisi huolissaan että selkeytyy varmasti aikanaan. Pari kertaa kävi ja se lopettettiin terapeutin päätöksellä että puhe kyllä selkeytyy ajan kanssa. Nyt ei ole hetkeäkään hiljaa ja puhuu selkeästi. Sama kävelyn kanssa käytiin fysioterapeuttilla toteamassa vaan että korjautuu ajan kanssa. Tietysti hyvä että apuja on. Mutta välillä tuntuu että etsimällä etsitään jotain ongelmia.
- Anonyymi
Joo ja kaiken maailman sähköyliherkkyyksiä ja mitä vitun PMS-oireita ja muita keinotekoisia neuro-juttuja.
- Anonyymi
Aika harva sellaisista, jotka diagnoosia tarvitsisivat, saa sellaisen. Turhia diagnooseja tehdään, koska niin on helppoa ratkaista ongelmia, jotka monilla johtuvat vain päänupista. Todellisia tauteja nämä "ammattilaiset" eivät sitten löydäkään.
Se on totta, etteivät ihan kaikki diagnooseja tarvitsevat saa sellaista.
Myös yksi epäkohta on se, että jotkut todella hoitoa tarvitsevat ovat vain avohoidossa resurssien puutteen vuoksi ja sitten he vain aiheuttavat itselleen harmia vaikka sillä, kun eivät vaikka aina muista ottaa lääkkeitään eivätkä muutenkaan pysty suoriutumaan arjen askareista kuten siivoamisesta omasta hygieniastaan puhumattakaan. Tuollaisia kotona asuvia avopotilaita näkee turhankin usein vaikka keskustaan mennessä. Yksikin kerran valitti mulle, että mun pitäis auttaa, kun lääkkeet oli jäänyt kotiin ja olo oli ihan kamala sen takia.
Joillekin sitten annetaan ihan turhaan joku diagnoosi tai he diagnosoivat itsensä muutaman oireen perusteella joksikin. Sosiaalisessa mediassa, esim. Youtubessa ei ihan aina tiedä ovatko ihmiset sitä mitä sanovat olevansa.- Anonyymi
Norppa83 kirjoitti:
Se on totta, etteivät ihan kaikki diagnooseja tarvitsevat saa sellaista.
Myös yksi epäkohta on se, että jotkut todella hoitoa tarvitsevat ovat vain avohoidossa resurssien puutteen vuoksi ja sitten he vain aiheuttavat itselleen harmia vaikka sillä, kun eivät vaikka aina muista ottaa lääkkeitään eivätkä muutenkaan pysty suoriutumaan arjen askareista kuten siivoamisesta omasta hygieniastaan puhumattakaan. Tuollaisia kotona asuvia avopotilaita näkee turhankin usein vaikka keskustaan mennessä. Yksikin kerran valitti mulle, että mun pitäis auttaa, kun lääkkeet oli jäänyt kotiin ja olo oli ihan kamala sen takia.
Joillekin sitten annetaan ihan turhaan joku diagnoosi tai he diagnosoivat itsensä muutaman oireen perusteella joksikin. Sosiaalisessa mediassa, esim. Youtubessa ei ihan aina tiedä ovatko ihmiset sitä mitä sanovat olevansa.Minun nuoruudessa ei koulussa ollut ns.häirikköjä ja nepsyistä tietoakkaan kun istuttiin hiljaa tunnilla oliko se senaikainen kasvatus toisenlaista joskus joku joutui laiskalle tai nurkkaan hetkeksi mutta koska se kuului koulun kuvioihin nniinsanotusti hyväksyrysti ja oli myös käytös numerot todistuksissa. Ei silloin kiinnitetty erityistä huomiota vaan tiedettiin että luokalla on toisia huonommin lukevia ja laskevia mutta kyllä kansakoulun loppuun kaikkikävi ja luokalle jätettiin myös. Pojat joskus pinnasi tunnilta kun oli oikein kelju opettaja mutta jälkikäteen kaikki meni koulun jälkeen johonkin työhön ja paremmat lukioon. Monet jotka oliheikkoja lukuaineissa pärjäsivät työelämässä ruumiillisessa työssä ja tulivat toimeen koka silloin ei ollut mitään tukia keksitty vain lapsisisää taisi olla.
- Anonyymi
Varmaan toistan itseäni, mutta siitä huolimatta; kaikki ihmiset ovat persoonallisia, mutta jotkut ovat persoonallisempia kuin toiset.
Liian vähän diagnosoidaan edelleen. Samoin pitäisi enemmän kiinnittää huomiota esim. ADHDn syntymekanismeihin ja poistaa ADHD vaikuttavia/kiihdyttäviä/ylläpitäviä tekijöitä elämässä, eikä suostua "ulkomaailman vaatimuksiin". Kun luo omalle keskittymiselle paremmat puitteet, ADHDtä tai sen piirteitä voi, jos ei nyt ihan hallita, niin ainakin hillitä.
Mikäli ihminen voi hyvin, pystyy tekemään töitä, ja oppimaan vaikeuksitta uusia asioita, toimimaan ryhmässä, hän ei tietenkään tarvitse mitään diagnooseja, vaikka huomaakin itsessään jonkinmoisia nepsy piirteitä. Meissä kaikissa on niitä enemmän tai vähemmän. Diagnoosi tarvitaan, jos nepsyt aiheuttavat elämässä haittaa, ei tule mitään työnteosta, ei opiskelusta, toisten ihmisten kanssa tulee pelkkiä riitoja tai sitten vain eristäydytään muista kokonaan.
Tavallisuus ei ole kovin tavallista. Tavallisuuden määrittely on hankalaa, sitä kun ei voi tehdä ilman erilaisten ihmisten tarkempaa vertailua keskenään. Jos tai kun vertailua tehdäänkin, se ei välttämättä ole kovin luotettavaa. Toisaalta on paljon omasta mielestään turhankin persoonallisia ihmisiä, jotka haluaisivat olla tavallisia. Ihan vain tavallisia, ei niin persoonallisia. Siinä ei oikein auta muu kuin harjoitella tavallisuutta enemmän. Tai ajatella miksi ajattelee olevansa liian persoonallinen - ja alkaa pitämään näitä ominaisuuksiaan tavallisena. Tai ajatella turhan suuren persoonallisuuden olevan ihan ok 🤔
Erityisherkkyys ei ole sairaus tai häiriö, vaan lahja ja samalla rasite. Itsekin olen erityisherkkä, ja tämän olen todennut vasta viime vuosina, kun siitä on alettu puhumaan. Erityisherkkyys onkin aika tavallista, väestöstä 15-20% on erityisherkkiä, on aina ollut.
- SheenaTuntuu, että nykyaikana ihmisillä on tarve määritellä kaikkea. Samalla, kun monista asioista on tullut yhä hyväksytympää ja ymmärretympää, niin tarve määrittelyille on kasvanut.
- Anonyymi
Norppa83 kirjoitti:
Tuntuu, että nykyaikana ihmisillä on tarve määritellä kaikkea. Samalla, kun monista asioista on tullut yhä hyväksytympää ja ymmärretympää, niin tarve määrittelyille on kasvanut.
Ei määrittelyn tarve ole se juttu, vaan ihmisten avun saanti. Kun saa hoidon avulla esimerkiksi suoritettua peruskoulun ja tutkinnon sen jälkeen, pystyy olemaan työelämässä mukana, syrjäytymättä, ei se diagnoosi niin paha juttu ole.
"Ei ole terveitä ihmisiä; on vain huonosti tutkittuja!"
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo194453857-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2542550- 1331677
Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.671381Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2011259J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.831110Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor641094By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei741047Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(761041- 591037