Takana on 30v kestänyt parisuhde, jonka loppuvaiheilla olin muutaman vuoden ajan ahdistunut ja suunnitellut irtiottoa kaikesta. En mene yksityiskohtiin enempää, koska en halua enää velloa noissa ikävissä jutuissa. Vuosi meni eron jälkeen sumussa, itseään kasatessa ja suruun syödessä.
Sitten alkoi nousukausi, jonka aikana olen keskittynyt vain itseeni: terveyteeni, kuntooni ja itseni ehostamiseen. Aiemman elämäni olen elänyt lähes yksinomaan muille, muiden ehdoilla. Kuntoni on noussut kohisten, paino lähestyy normaalia ja hehkun ulkoisesti. Se on kiinnittänyt myös miesten huomion mistä olen tietenkin otettu, mutta en ole kiinnostunut parisuhteesta, ainakaan vielä. Voi olla myös, etten enää koskaan. Miksi?
Vastuunkantoa en ole pelännyt koskaan. En tarvitse arjen pakollisten kuvioiden pyörittämiseen muiden apua. Menen ja tulen milloin haluan. En noudata tai tee itselleni orjallisia aikatauluja vapaa-ajalla. Huolehdin vain omista asioistani ja siivoan vain omat jälkeni. Minusta on kuoriutunut vihdoin oman tahdon omaava ja itsekäs! Olen vapaa kuin taivaan lintunen ja ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen.
Olisi ihan kiva halia jotakuta, mutta selviän ilmankin. Koska en ole valmis sitoutumaan, en hae aktiivisesti kumppania. Se olisi väärin toista kohtaan. Olen ollut lapsesta saakka hieman introvertti ja voin olla itsekseni pitkiä aikoja. Silti olen sosiaalisesti lahjakas, etenkin pienemmissä porukoissa. Minulla ei ole parasta kaveria. En tarvitse sellaista. Sisarukseni ovat läheisiä.
Olen löytänyt taas seksuaalisuuteni ja oppinut tyydyttämään itseni. Tutkimusretki itseeni on onnistunut jopa niin hyvin, että olen saavuttanut kliimaksin pari kertaa niin voimakkaasti, että olen purskahtanut itkuun. "Itkisitkö onnesta, jos..." Tätä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Aiemmin olen tyydyttänyt vain toisen tarpeet, enkä ole edes tajunnut etsiä tai tutkia omia tarpeitani, jotta olisin voinut opastaa asiassa.
Eläkää ihmiset tätä elämää nyt ja tässä! Jos olisin tiennyt mitä elämäni nyt on, olisin tehnyt ratkaisun jo aikoja sitten. Huonoon parisuhteeseen ei kannata jäädä. Se ei ole kummankaan osapuolen kannalta hyvä asia. Yksinolo ei ole häpeä. Se on vahvuus.
Kuulisin mielelläni kaltaisteni vahvojen kanssasisarusten tai -veljien kommentteja?
Yksinäinen onnellinen
3
593
Vastaukset
Minulla oli elämänkumppani yli 20vuotta, sitten tiemme erosivat. Nyt hän o kuollut, mutt muistonsa on rakas. Yhdessä eletyt vuodet ovat kauniina helminauhana mielessäni, pahoja tai ilkeitä asioita en halua muistella. Ne jotenkin tahraa sinänsä harmonista mielikuvaa hänestä.
Minä en myöskään ole ollut kiinnostunut kiinteästä, ainaYhdessä samassa paikassa suhteesta ennen, paitsi nyt sitten pikkasen kihelmöi ajatus Miehestä vieressäni, tätä loppuelämää jakamassa. Aikaisemmin ei puhettakaan, että olisin jostain miehestä niin kiinnostunut, että hänet elämääni haluisin vakituiseksi seuraksi. Minulle riitti oma elämäni.
Mutt nyt on sellainen tilanne, että haluaisinkin kokeilla, ottaa ensimmäisen askeleen ja lentää pilviin. Tosin en ole sitä askelta vielä ottanut, mutt hemmmmetisti hirmuisesti tekee mieleni.
Katsotaan kuinka Mummelin käyp =)- Anonyymi
Yksin voi olla onnellinen. Itse olen ollut parisuhteessa 20 vuotta sitten. En ole kaivannut sellaista enää.
Silti olen valmis sitoutumaan; sitä en koe ongelmaksi. Mutta sitoutumiselle on ehtoja. En niitä tässä avaa, mutta olen luonteeltani superintrovertti. Voin olla kiinnostunut ihmisistä kyllä, mutta en tarvitse heitä mihinkään.
Olen periaatteessa tehnyt elämässä kaiken yksin ja ollut yksinyrittäjä pitkään. Tässä mielessä siis riippumaton muista. Se on minulle ollut luontaista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 585060
Suomen kaksikielisyys - täyttä huuhaata
Eivätkö muuten yksilöt pysty arvioimaan mitä kieliä he tarvitsevat? Ulkomaalaiselle osaajalle riittää Suomessa kielitai544562Työeläkeloisinta 27,5 mrd. per vuosi
Tuo kaikki on pois palkansaajien ostovoimasta. Ja sitten puupäät ihmettelee miksei Suomen talous kasva. No eihän se kas1224489Mikä on vaikeinta siinä, että menetti yhteyden kaivattuun, jota vielä ajattelee?
Mikä jäi kaihertamaan? Jos jokin olisi voinut mennä toisin, mitä se olisi ollut? Mitä olisit toivonut vielä ehtiväsi san2951680- 821318
- 2281308
- 681275
- 3061005
- 199930
Pääsit koskettamaan
Sellaista osaa minussa jota kukaan ei ole ennen koskettanut. Siksi on hyvin vaikea unohtaa sinut kokonaan.50820