Takana on 30v kestänyt parisuhde, jonka loppuvaiheilla olin muutaman vuoden ajan ahdistunut ja suunnitellut irtiottoa kaikesta. En mene yksityiskohtiin enempää, koska en halua enää velloa noissa ikävissä jutuissa. Vuosi meni eron jälkeen sumussa, itseään kasatessa ja suruun syödessä.
Sitten alkoi nousukausi, jonka aikana olen keskittynyt vain itseeni: terveyteeni, kuntooni ja itseni ehostamiseen. Aiemman elämäni olen elänyt lähes yksinomaan muille, muiden ehdoilla. Kuntoni on noussut kohisten, paino lähestyy normaalia ja hehkun ulkoisesti. Se on kiinnittänyt myös miesten huomion mistä olen tietenkin otettu, mutta en ole kiinnostunut parisuhteesta, ainakaan vielä. Voi olla myös, etten enää koskaan. Miksi?
Vastuunkantoa en ole pelännyt koskaan. En tarvitse arjen pakollisten kuvioiden pyörittämiseen muiden apua. Menen ja tulen milloin haluan. En noudata tai tee itselleni orjallisia aikatauluja vapaa-ajalla. Huolehdin vain omista asioistani ja siivoan vain omat jälkeni. Minusta on kuoriutunut vihdoin oman tahdon omaava ja itsekäs! Olen vapaa kuin taivaan lintunen ja ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen.
Olisi ihan kiva halia jotakuta, mutta selviän ilmankin. Koska en ole valmis sitoutumaan, en hae aktiivisesti kumppania. Se olisi väärin toista kohtaan. Olen ollut lapsesta saakka hieman introvertti ja voin olla itsekseni pitkiä aikoja. Silti olen sosiaalisesti lahjakas, etenkin pienemmissä porukoissa. Minulla ei ole parasta kaveria. En tarvitse sellaista. Sisarukseni ovat läheisiä.
Olen löytänyt taas seksuaalisuuteni ja oppinut tyydyttämään itseni. Tutkimusretki itseeni on onnistunut jopa niin hyvin, että olen saavuttanut kliimaksin pari kertaa niin voimakkaasti, että olen purskahtanut itkuun. "Itkisitkö onnesta, jos..." Tätä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Aiemmin olen tyydyttänyt vain toisen tarpeet, enkä ole edes tajunnut etsiä tai tutkia omia tarpeitani, jotta olisin voinut opastaa asiassa.
Eläkää ihmiset tätä elämää nyt ja tässä! Jos olisin tiennyt mitä elämäni nyt on, olisin tehnyt ratkaisun jo aikoja sitten. Huonoon parisuhteeseen ei kannata jäädä. Se ei ole kummankaan osapuolen kannalta hyvä asia. Yksinolo ei ole häpeä. Se on vahvuus.
Kuulisin mielelläni kaltaisteni vahvojen kanssasisarusten tai -veljien kommentteja?
Yksinäinen onnellinen
3
486
Vastaukset
Minulla oli elämänkumppani yli 20vuotta, sitten tiemme erosivat. Nyt hän o kuollut, mutt muistonsa on rakas. Yhdessä eletyt vuodet ovat kauniina helminauhana mielessäni, pahoja tai ilkeitä asioita en halua muistella. Ne jotenkin tahraa sinänsä harmonista mielikuvaa hänestä.
Minä en myöskään ole ollut kiinnostunut kiinteästä, ainaYhdessä samassa paikassa suhteesta ennen, paitsi nyt sitten pikkasen kihelmöi ajatus Miehestä vieressäni, tätä loppuelämää jakamassa. Aikaisemmin ei puhettakaan, että olisin jostain miehestä niin kiinnostunut, että hänet elämääni haluisin vakituiseksi seuraksi. Minulle riitti oma elämäni.
Mutt nyt on sellainen tilanne, että haluaisinkin kokeilla, ottaa ensimmäisen askeleen ja lentää pilviin. Tosin en ole sitä askelta vielä ottanut, mutt hemmmmetisti hirmuisesti tekee mieleni.
Katsotaan kuinka Mummelin käyp =)- Anonyymi
Yksin voi olla onnellinen. Itse olen ollut parisuhteessa 20 vuotta sitten. En ole kaivannut sellaista enää.
Silti olen valmis sitoutumaan; sitä en koe ongelmaksi. Mutta sitoutumiselle on ehtoja. En niitä tässä avaa, mutta olen luonteeltani superintrovertti. Voin olla kiinnostunut ihmisistä kyllä, mutta en tarvitse heitä mihinkään.
Olen periaatteessa tehnyt elämässä kaiken yksin ja ollut yksinyrittäjä pitkään. Tässä mielessä siis riippumaton muista. Se on minulle ollut luontaista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anteeksi mies
En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin578777Mietin aina vain
Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh123459Hetken jo luulin, että en ikävöi sinua koko aikaa
Mutta nyt on sitten taas ihan hirveä ikävä jotenkin. Tiedätköhän sinä edes, kuinka peruuttamattomasti minä olen sinuun r262650Palstan henkisesti sairaat ja lihavat
Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals1142030Kysely lieksan miehille
Olemme tässä pohtineet tällaista asiaa, että miten on. Tästä nyt on paljon ollut juttua julkisuudessakin aina sanomaleht802030Outoa että Trump ekana sanoutui irti ilmastosopimuksesta
kun Kaliforniaa riepottelee siitä johtuvat tuhoisat maastopalot. Hirmumyrskytkin ovat USA:ssa olleet tuhoisia.3571747Saan kengurakkaan kotiin viikon päästä
Mitä tapahtui? Martina hehkutti tätä stoorissaan reilu viikko sitten, mutta eipä aussimiestä Suomessa näkynyt, vaan tapa2411442FinFamin ryhmät
Älkää hyvät ihmiset luottako tähän tahoon. Ryhmiä on, mutta eivät ne toimi. Ihmisiä savustetaan ulos, vaikka näissä piir01211Olen vähän
Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I101095Osmo Peltola voitti ansaitusti Kultaisen Venlan - Kirvoitti yleisöltä mahtavan reaktion!
JEE, onnea Osmo! Osmo Peltola voitti Vuoden esiintyjän Kultainen Venla -palkinnon. Isä-Peltsin ja Osmon luontoseikkailu681050