Tämän vanhoilliset ovat ymmärtäneet väärin. Pidätetyt synnit tarkoittavat että niiden perusteella ei enää tuomita. Tämä on täsmälleen sama asia kuin sanoa että niille joille te anteeksiannatte niille ne ovat anteeksiannetut.
Mistä on tullut tämä käsitys että syntien pidättäminen tarkoittaisi anteeksiantamisen kieltämistä?
Jokaisella kristityllä on oikeus, velvollisuus ja ennenkaikkea KYKY (jos antaa Pyhälle Hengelle sananvallan) olla tuomitsematta toista.
O.M et ole missään kommentoinut tätä syntienpidätystulkintaa vaikka olen useaan otteeseen maininnut siitä, tai en ole ainakaan nähnyt. Vaikenette kuin muuri juuri tämän pointin edessä.
Toinen juttu on Oskarille kun pyysi perusteita tuolla ja saikin. Sanoin että ihminen ei voi koskaan antaa TOISEN syntejä anteeksi. Perustelu tälle on että jos yleensä on tarvetta antaa toiselle anteeksi niin silloin on ensin täytynyt tuomita toinen. Tuomitseminen kielletään Raamatussa. Sen sijaan pitää mennä itseensä ja lakata tuomitsemasta toista. Tämä on Raamatun anteeksiantamus jolla ei ole mitään tekemistä sen leikittelyn kanssa jota vl:t harrastavat.
Onko palstalla KETÄÄN joka ymmärtää mitä yllä yritin sanoa?
Pyhä Henki vaikuttaa ihmisen kautta eikä ihminen kontrolloi ja "jakele" oman päänsä mukaan anteeksiantamusta.
Mistä on tullut tämä käsitys että syntien pidättäminen tarkoittaisi anteeksiantamisen kieltämistä?
Jokaisella kristityllä on oikeus, velvollisuus ja ennenkaikkea KYKY (jos antaa Pyhälle Hengelle sananvallan) olla tuomitsematta toista.
O.M et ole missään kommentoinut tätä syntienpidätystulkintaa vaikka olen useaan otteeseen maininnut siitä, tai en ole ainakaan nähnyt. Vaikenette kuin muuri juuri tämän pointin edessä.
Toinen juttu on Oskarille kun pyysi perusteita tuolla ja saikin. Sanoin että ihminen ei voi koskaan antaa TOISEN syntejä anteeksi. Perustelu tälle on että jos yleensä on tarvetta antaa toiselle anteeksi niin silloin on ensin täytynyt tuomita toinen. Tuomitseminen kielletään Raamatussa. Sen sijaan pitää mennä itseensä ja lakata tuomitsemasta toista. Tämä on Raamatun anteeksiantamus jolla ei ole mitään tekemistä sen leikittelyn kanssa jota vl:t harrastavat.
Onko palstalla KETÄÄN joka ymmärtää mitä yllä yritin sanoa?
Pyhä Henki vaikuttaa ihmisen kautta eikä ihminen kontrolloi ja "jakele" oman päänsä mukaan anteeksiantamusta.
Vastaukset 29
Vanhimmat
1992 käännös kertoo sen nimenomaisen kohdan mun mielestä paljon selkeämmin, siinä sanotaan että ne ei saa syntejä anteeksi joilta ne pidätetään.
Jos kieltäydyt antamasta toiselle anteeksi niin silloin toinen ei ole saanut SINULTA anteeksi. Mutta mitä tämä merkitsee muun Raamatun opetuksen valossa sinulle? Eikö sitä että sinunkaan syntisi eivät ole anteeksiannetut. Raamattu sanoo että minkä teette yhdellekään Kristuksen vähimmistä veljistä sen teette Kristukselle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että kun et näe Kristusta tuossa toisessa niin et näe Häntä muuallakaan.
En ole vl, mutta kuulostaa loogiselta lisäykseltä, eihän kukaan uskovainen käytännössä pidättäis kenenkään syntejä, ehkäpä Jeesus vaan tahtoo korostaa että synninpäästön valta on todellakin heillä, antaahan esim. Matt 16:19 selkeän vahvistuksen tilanteelle.
Valta on todellakin siinä mielessä että on kyky nähdä toinen armahdettuna ja tietämys siitä millaisen toinen pitäisi Jumalan Tahdon mukaan nähdä =armahdettuna.
Mutta ei valtaa siinä mielessä että olisi mahdollisuus valita se toinen vaihtoehto, paitsi itsensä tuomitsemisen uhalla.
Mutta ylläolevahan ei koske vain vanhoillisia eli tämä "valta" ei ole vain vanhoillisilla.
Joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos joku rikkoo sinua vastaan ja sinä et jaksa antaa hänelle anteeksi, silloin pidätät häneltä hänen syntinsä anteeksiantamuksen. Tämä on sikäli vakava paikka pidättäjälle, että hän sitoo silloin itsensä toisen synteihin kiinni. Ja mitä silloin tapahtuukaan?
Matt. 6:12-15 ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen].
Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Ei se siis mikään ihme ole että esimerkiksi Rauhanydistys, siis vanhoillislestadio0laisuus on aatteineen niin kaukana metsässä kun olla voi.
He näet menettelevät räikeästi vastoin Jumalan sanaa. He ovat tehneet itsensä fyysisesti Jumalan seurakunnaksi Pyhäksi Hengeksi ja Jumalan valtakunnaksi. Siis he ovat ylpeydessään korottaneet itsensä Jumalan vertaiseksi tietämään hyvän ja pahan. He ovat pyhittäneet itsensä siirtämällä oman syntinsä ja pahansa lähimmäisiinsä.
Se näkyy ja kuuluu kyllä hyvin heistä. On säälittävää seurata kuinka he sokeana vaeltavat,
tuntematta Jeesusta Kristusta omana Vapahtajanaan. Hekin äheltävä pellolla töissä, kuten vanhempi veli, eli omavanhurskaus on aina tehnyt, maailman alusta asti.
Jos synti pidätetään niin se siis saattaa tapahtua sellaisissa esim:
Raiskattu läheinen, josta jää viha,koston halu jne.
Tapettu --//--
Varastettu--//--
Ei siis annettaisi anteeksi ,koska joku on tehnyt jotain niiiin väärää, että on mahdotonta päästä asian ylitse.
Tämä jos joku on ainakin pidättämistä,itseltä, elämältä ja muilta.
Varmasti tämä lista on suuri, jos sitä alkaisimme tutkimaan, että mikä kaikki on vaikeasti anteeksi annettavissa.
Pidätys on siis asian pidättäminen paikallaan,estetään eteenpäin pääsy ja kahlitaan.
Ajattele mitä pidätys tarkoittaa,niin juuri sitä se on.
Koska toisen ihmisen synnit eivät ole mitään muuta kuin omien syntien heijastumaa yritys antaa TOISEN ihmisen syntejä anteeksi on yhtä mieletön kuin korjata tietokoneella kirjoittamaansa tekstiä korjauslakan avulla kuvaruudulla. Ja jos ei onnistu niin uhkaisi heittää koko kuvaruudun kaatopaikalle. Tällainen se vl-synninpäästö on.
periaatteessa kaikki tekevät samoja syntejä, joista koittavat sitten tehdä parannusta..vuorotellen. Ensin pyydät joltakin syntejäsi anteeksi ja hetken kuluttua hänkin pyytää anteeksi omia syntejään, matka vikojaan sinulta. Monesti seuroissa puhujat puhuvat ensin puheen ja lopuksi saarnaavat synnit anteeksi ja aivan lopuksi usein pyytävät vasta sitten omalle kohdallensa synnit anteeksi. Tietysti synnit olisi parempi pyytää anteeksi ennen kuin alkaa pitämään puhetta.
Periaatteessa vanhoillislestadiolaisilla on aina oikeus saarnata synnit anteeksi, sillä Pyhä Henki asuu ja vaikuttaa jatkuvasti uskovaisessa(vanhoillislestadiolaisessa), vaikka olis sitä syntiä itsekin tullut tehtyä, niin voi saarnata synnit anteeksi ja pyytää ne vasta sitten omalle kohdalleen anteeksi. Tämä on vanhoillislestadiolainen katsantotapa syntiin ja anteeksiantamukseen. Uskonsa sanoin tai teoilla (joidenkin mielestä tapahtuu teoin kieltämistä, mutta joillakin voi olla se näkymys, että ei tartte olla niin tarkka mitä tekee eli jos kuuntelee maallistakin musiikkia, niin joku ei pidä sitä syntinä)
kieltävällä ei ole Pyhän Hengen voimaa saarnata syntejä anteeksi, sillä hän ei ole uskovainen (eli vl).
Tästä asiasta on mielenkiintoista keskustella ja saada erilaisia näkemyksiä esille.
Joskus jos on miettinyt jotain asiaa vanhoillislestadiolaisuudesta ja kysynyt joltakin vanhoilliselta, että mitenkäs se menee ja pyytänyt perusteluja, niin monikaan ei osaa vastata, sanovat että parewmpi olla miettimättä liikaa..menee ajatukset sekaisin. Joidenkin mielestä on siis ristiriitoja uskossa, mutta niiitä ei saa miettiä liikaa, jotta järki ei astu kuvioihin mukaan ja usko katoa. Moni antaa jonkin Raamatun kohdan vastauksena kinkkiseen kysymyksseen ja joskus tämä Raamatun kohta ei kyllä valaise yhtään eikä suoraan sanoen edes liity kysyttyyn asiaan yhtään. Jotkut sanovat vain, että niin se on oikein, kuten me uskomme ja muu tapa uskoa on väärä.
tai teoin on eri asia kuin syntiin joutuminen ajatuksin sanoin tai teoin
>>
Pidätetyt synnit tarkoittavat että niiden perusteella ei enää tuomita.
>>
Siinä mielessä loogista että tuossa kohdassahan pidätetään synnit, ei anteeksiantoa synneistä:)
>>
Sanoin että ihminen ei voi koskaan antaa TOISEN syntejä anteeksi. Perustelu tälle on että jos yleensä on tarvetta antaa toiselle anteeksi niin silloin on ensin täytynyt tuomita toinen. Tuomitseminen kielletään Raamatussa.
>>
Näkisin tämän niin että Jeesuksen armo kyllä koskee koko ihmiskuntaa ja aivan kaikille ihmisille Hän on jo antanut kaiken anteeksi. Nyt on kuitenkin niin etteivät kaikki ihmiset ole hyväksyneet tätä "armahdusta" kohdalleen. Tämä armahdus on ikäänkuin lappu, jossa on kohta että ihmisen täytyy itse vahvistaa se allekirjoittamalla, että hyväksyy "Jumalan kädenojennuksen" kohdalleen.
Silloin kun ihminen hyväksyy Jeesuksen armahduksen, voi uskovainen todistaa että synnit todellakin ovat anteeksi. Nämä synnit ovat kuitenkin anteeksi riippumatta meidän ihmisten kommenteista.
Pyhä henki ei koskaan pidätä anteeksiantoa, koska Raamatussa on selvästi kielletty arvioimasta toisen sieluntilaa useammassakin kohdassa. Näin ollen on mahdotonta että ihminen toimisi Pyhässä hengessä kieltäessään Jeesuksen armoa toiselta ihmiseltä. Ihmisten "armottomuudesta" taasen on turha välittää. Paavalikin siitä hyvin vähän välitti.
1. Kor. 4:
"3 Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni,
4 sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.
5 Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.
6 Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän:
--> -->"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on",
Jos ihminen saa synnit anteeksi, niin hetkinen!
Mitä prosessissa tapahtuukaan?
Pitääkö ensin haluta syntejä anteeksi?
Jos haluaa niin sitten synti pitäisi jättää aivan kuten asiasta kirjoitettu on.
Ihminen kun katuu tekojaan ,niin hän siis KATUU.
Ilman katumusta ei ole saamista= ilman halua ei ole saatavaa.
On siis väärin ajatella että pyydämpä synnit anteeksi .. ja jatkaa samaa vanhaa syntielämäänsä.
Syntien anteeksi saaminen tarkoittaa puhdistumista synneistä ja pitää siis aloittaa puhtaalta pöydältä sen jälkeen.
Ei silloin ihmisellä ole halua syntiin.
Näin siis oikeaa uskoa.
Ihminen on kuitenkin synnin alainen ,mutta se on jo eri asia.
Tässä yhteydessä siis tarkistelen vain syntien anteeksi saamista ja sitä että mitä se edellyttää.
Raamatusta voi asiaa tarkastaa.
Asia ei siis ole niin kuin mielellään annettaisiin ymmärtää, että tee syntiä ja pyydä anteeksi(..jatkaen samalla syntien tekemistä).
Se ei olisi oikeaa syntienanteeksi haluamista ,kun kokoajan jatkaa "sonnan käsissä pitämistä".
En äkkisestään löytänyt kirjoituksestasi mitään, mitä en voisi allekirjoittaa.
En myöskään löytänyt kirjoituksestasi mitään, minkä voisin liittää omaan kirjoitukseeni, mihin kirjoituksesi vastasi.
Usko on kaksiosainen. Se sisältää sekä luottamuksen että ojentautumisen tuon luottamuksen mukaisesti. Jos luottaa Jeesukseen, niin tulee myöskin halu seurata Jeesuksen opetuksia ja ojentaa elämänsä niiden mukaan:)
Minä uskon tästä asiasta täysin erilailla. Uskon, että Pyhän Hengen saanut uskovainen ihminen voi saarnata synnit anteeksi katuvalle syntiselle.
Minä haluan kunnioittaa sinun vakaumustasi, mutta en voi siihen yhtyä, enkä sitä tukea millään tavalla.
En tuomitse sinua kadotukseen. Minun tehtäväni ei ole tuomita ketään. Kenelläkään ihmisellä ei ole tehtävänä tuomita. Joskus valitettavasti jyrkät mielipiteemme voi tuntua tuomiolta.
Raamattuun on kirjoitettu tuomiot. Raamattu tuomitsee kaikki maailman ihmiset. Toiset tuomitaan kadotukseen, ja toisia tuomitaan armolla ja laupeudella, Jeesuksen lunastustyön tähden.
Ylpeä ihminen on alusta asti halunnut olla Jumalan kaltainen. Ihminen kuvittelee tietävänsä hyvän ja pahan kuin itse Jumala. Halu tulla Jumalan kaltaiseksi, johti ensimmäiseenkin lankeemukseen.
Halu tulla Jumalan kaltaiseksi johtuu ihmisen ylpeydestä. Ylpeys kieltäytyy näkemästä tosiasioita ja kieltäytyy toimimasta niiden edellyttämällä tavalla.
Jos ihminen ei olisi niin ylpeä, niin hän käsittäisi hyvin oman rajallisuutensa. Ei hänelle tulisi mieleenkään kuvitella itseään Jumalan kaltaiseksi hyvän ja pahan tiedossa.
Pahuutensa vuoksi ihmisen on mahdotonta omin voimin edes käsitää sitä mikä on hyvää Jumalan silmissä, saati että hän voisi toteuttaa hyvää elämässään. Acim.lainen on valitettavasti myös samassa eksytyksessä. Silloin kun ihminen luulee tietävänsä hyvän ja pahan ja kuvittelee voivansa toteuttaa hyvää, hän ei tiedä olevansa kokosyntinen. Ei hän tiedä tarvitsevansa kokonaista armoa Jeesuksessa Kristuksessa, voidakseen tulla autuaaksi.
Vain USKOSTA VANHURSKAUTETUT TIETÄVÄT sen KUINKA ANKARA HENGELLINEN LAKI ON, sitä ei voi kukaan ihminen lihallaan täyttää. Ja lain yksi kova puoli on se, että joka yhdessäkin asiassa rikkoo lain, hän on koko lain rikkonut.
Siis vain Jumalan armo Jeesuksen kristuksen kautta tullut ja USKOLLA OMISTETTU, voi pelastaa ihmisen joputumasta kadotukseen. Tämä on totuus!!
tämä sitten tarkoittaa?
1. Moos. 3:5 Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.
1. Moos. 3:22 Sitten Herra Jumala sanoi: ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti.
Näissähän jakeissa sanotaan, että ihminen osaa erottaa sekä hyvän että pahan, kuten Jumala. Eri asia on kuitenkin tavoitella koko ajan Jumalan paikkaa, mutta syntiinlankeemuksen jälkeen tapahtui kuitenkin se, että osaamme erottaa hyvän ja pahan.
Miten sinä tuon sitten ymmärrät?
sen niin, että ihminen sai tiedon hyvästä ja pahasta syötyään hyvän ja pahan tiedon puusta. Kuitenkin kun ihminen tekee syntiä, hän erottaa itseään Jumalasta. Kun synnissä eläminen jatkuu pitkään, tulee sydämelle epäusko. Epäuskoisen ihmisen omatunto, joka on annettu ihmiselle erottamaan hyvä ja paha toisistaan, on hämärtänyt syntielämän tähden ja toimii vain puutteellisesti. Syvällä omassatunnossaan ihminen kyllä tuntee aina pistoksen pahoista töistä, mutta vain uskovaiset, joiden omaatuntoa epäusko ei ole samalla tavalla hämärtänyt, voivat nähdä hyvän ja pahan kirkkaasti. Tosin uskovaisen epäilykset eivät joskus ole kovin kaukana epäuskosta.
..Jumalan kaltainen. Hänen ei siis olisi tarvinnut muuttua miksikään. Nykyisessä tilassa, syntiin langenneena, ihminen on kaikkea muuta kuin Jumalan kaltainen, ja tämä on se ylpeyden tila. Ihmisen sisällä, kaiken roinan alla on edelleenkin hänen todellinen olemuksensa joka on Jumalan Poika. En yritä siis väittää että lihallinen ihminen olisi Jumalan kaltainen niinkuin ilmeisesti luulet minun väittävän.
Ihminen ei ole Pyhä Henki vaan Pyhä Henki on Jumalan keino kommunikoida syntiin langenneen ihmisen kanssa.
En ole kirjoittanut tätä viestiä, vaan joku muu. Kuka on ollut täällä aamu yhdeksältä, on syyllinen.
Olen kommentoinut useaankin otteeseen. (Ks. linkki aiempaan keskusteluun.) Olen mm. laittanut luettavaksesi v. 1992 käännöksen, jossa asia ilmaistaan näin, Joh.20:
"23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.""
Tuokin käännös on siinä mielessä huono, että anteeksiantoa ei varsinaisesti tarvitse kieltää keneltäkään. Jos jollekin ei ole syntejä annettu anteeksi, hänelle ne on pidätetty. Siinä mielessä käännös on hyvä, että se osoittaa vääräksi tulkintasi, jonka mukaan syntien pidättäminen tarkoittaisi "syntien alle jäämisen" pidättämistä.
"Perustelu tälle on että jos yleensä on tarvetta antaa toiselle anteeksi niin silloin on ensin täytynyt tuomita toinen."
Meidän ihmisten ei tarvitse tuomita toisiamme, Raamatun sana tekee sen, Joh.12:
"47. Mutta jos joku minun sanani kuulee, ja ei usko, en minä häntä tuomitse; sillä en minä tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan vapahtamaan.
48. Joka minun katsoo ylön, ja ei ota vastaan minun sanojani, hänellä on se, joka hänen tuomitsee: se puhe, jonka minä puhuin, pitää hänen tuomitseman viimeisenä päivänä."
"Tuomitseminen kielletään Raamatussa."
Totta. Tuomiovalta on yksin Jumalalla, joten emmepä viime kädessä voikaan ketään tuomita. Asettuminen tuomariksi hengellisissä kysymyksissä on sama kuin jos yrittäisi tuomita jääkiekko-ottelua katsomosta tai oikeudenkäyntiä sivullisena tarkkailijana. Tarkkailija voi arvailla tuomiota, etenkin jos tuntee jääkiekon säännöt (esim. 1), lakitekstiä ja ennakkotapauksia (esim. 2), mutta tuomiovalta pysyy silti yksinomaan tuomarilla. Edes hoitokokousten sidonnat eivät ole tuomitsemista sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan seurakunnan Raamatun sanan perusteella esittämä arvio sidotun tilasta (henkilö katsotaan sitomishetkellä epäuskoiseksi). Varsinaiset tuomiot lausutaan vasta viimeisellä tuomiolla. Se sana tuomitsee, joka on ilmoitettu Raamatussa.
"Sen sijaan pitää mennä itseensä ja lakata tuomitsemasta toista."
Jos joku tappaa toisen ihmisen, niin pitäisikö minun ajatella
a) Tekipä pahasti, kun syntiä teki, toiselta elämän riisti ja läheisille suurta kärsimystä aiheutti. Toivottavasti tapetun synnit olivat anteeksi. Toivottavasti myös tappaja tulee katumapäälle hirmutekonsa tähden ja saa kaikesta huolimatta parannuksenarmon.
vai
b) Teinpä pahasti, kun ajattelin tappajan tehneen syntiä. Minähän se tässä tein syntiä eikä tappaja, kun mielessäni ajattelin hänen tehneen syntiä (Sinun kielelläsi: "tuomitsin" hänet synnintekijäksi).
"Onko palstalla KETÄÄN joka ymmärtää mitä yllä yritin sanoa?"
Varmuudella en tiedä koskaan, ymmärränkö kirjoittajaa hänen tarkoittamassaan merkityksessä. Uskon kuitenkin ymmärtäväni, mitä tarkoitat, mutta Sinun oppirakennelmasi ei perustu Raamattuun vaan amerikkalaiseen hömppäkirjaan, ACIM-kirjaan.
"Meidän ihmisten ei tarvitse tuomita toisiamme, Raamatun sana tekee sen, Joh.12:"
Minä vaihtaisin tämän lauseen siihen että meidän ei tarvitse armahtaa toinen toisiamme, RAAMATUN SANA (oikein ymmärrettynä, huom!) TEKEE SEN.
Eri asia on että ihmisiä tulee ajatuksin, sanoin ja teoin informoida siitä että RAAMATUN SANA ARMAHTAA HEIDÄT.
"Jos jollekin ei ole syntejä annettu anteeksi, hänelle ne on pidätetty."
Kuinka niin? Ihan loogisesti. Jos joitakin syntejä ei ole anteeksi annettu eikä pidätetty niin niillehän ei toistaiseksi ole tehty mitään!
Ja sitten tuosta "hömppäkirjasta". ACIM on Pyhää Jumalan Sanaa ja tässä Sanassa on Voimaa. Koen todella Rakkautta ja ihmeitä kun sovellan sitä elämässäni. Se toimii ihan siinä määrin kuin sitä on valmis soveltamaan.
Noissa tappamistapauksissa on kumpikin vaihtoehto yhtä huono, hengellisestä näkökulmasta. Jos on työssä yhteiskunnan järjestyksenpito- tai oikeuselimissä niin asia on luonnollisesti eri.a) ilmaisee röyhkeyttä b) naiviutta.
Kun acimlaisen ajattelun mukaan arvioidaan toista ei panna painoa sille mitä lähimmäinen tekee ruumiissaan vaan sille mikä hän kaikesta huolimatta oikeasti on. ACIM määrittelee jokaisen ihmisen Jumalan Pojaksi. Tämän tosiasian myöntäminen on pointti. Meillä on halu unohtaa se yksityisten tekojen perusteella.
Acimlaisen ajattelun mukaan lähimmäinen joko antaa rakkautta tai pyytää apua. Muita vaihtoehtoja ei ole olemassakaan, jos asiaa tarkastellaan Rakkauden näkökulmasta. Tekojen muoto sinänsä on toisarvoinen asia.
"Minä vaihtaisin tämän lauseen siihen että meidän ei tarvitse armahtaa toinen toisiamme, RAAMATUN SANA (oikein ymmärrettynä, huom!) TEKEE SEN."
itse Jeesus vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen, ei kuolleen kirjaimen. 2.Kor.3:
"3. Ja te olette ilmoitetut, että te Kristuksen lähetyskirja olette, meidän palveluksemme kautta valmistettu, ei pläkillä kirjoitettu, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivisiin tauluihin, vaan lihallisiin sydämen tauluihin.
4. Mutta senkaltainen uskallus on meillä Kristuksen kautta Jumalan puoleen.
5. Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta,
6. Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi.
7. Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Moseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo:
8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?
9. Sillä, jos viralla, joka kadotuksesta saarnaa, kirkkaus oli, paljoa enemmin sillä viralla, joka vanhurskaudesta saarnaa, on ylönpalttinen kirkkaus;"
pyytääkö apua, kun hän jättää uskonystävänsä saatanan haltuun tai sanoo esim. evankeliselle kristitylle että tämä menee helvettiin?
Pyytää apua.
On sama asia kuin se että joku puhuu, kuollut suunsoitto. Koko vitsi on siinä ovatko nuo sanat Jumalan Tahdon kanssa samassa linjassa vai eivät.
..eikö semmoinen ihminen jos joku ole avun tarpeessa? Ja sen lisäksi hän on Jumalan Poika.
Oletko kokeillut soveltaa tätä tähän ihmiseen:
"God is the Love in Which I forgive"?
Teepä harjoitus kokonaisuudessaa ja tule kertomaan miltä sen jälkeen tuntuu luissasi ja ytimissäsi.
En tiedä, ei ole kokemusta.
...Toisen ihmisen sieluntilaa?
>>
Edes hoitokokousten sidonnat eivät ole tuomitsemista sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan seurakunnan Raamatun sanan perusteella esittämä arvio sidotun tilasta (henkilö katsotaan sitomishetkellä epäuskoiseksi).
>>
Tuo arvioiminen ja sitä kautta erottamiset "Jumalan valtakunnasta" kielletään Raamatussa melko yksiselitteisesti. Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa peltoon, johon kylvetään hyvää siementä:
Matteus 13:
27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'
28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
29 Mutta hän sanoi:
--> --> 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
Nisujyvävertaus tarkoittanee sitä, että jos on epävarma toisen sieluntilasta, on parempi pitää häntä uskovaisena kuin epäuskoisena, jos hän suullaan tunnustaa uskoa. Muuten voi mennä lapsi pesuveden mukana. Jos joku tunnustaa suullaan ja ei usko mielessään, mutta ei aiheuta uskomattomuudellaan vahinkoa ympäristössään, vahinko on vain hänen henkilökohtainen vahinkonsa. Ne sanat, jotka Jeesus lausui, on hänet viimeisenä päivänä tuomitseva.
Sellaista joka ei suullaan tunnusta uskoa, ei ole mitään syytä pitää uskovaisena eikä mitään syytä tuomita. Luuk.12:
"8. Mutta minä sanon teille: jokainen joka minun tunnustaa ihmisten edessä, sen myös Ihmisen Poika on tunnustava Jumalan enkelien edessä:
9. Mutta joka minun kieltää ihmisten edessä, se pitää kiellettämän Jumalan enkelien edessä."
Paavali kirjoittaa, 1.Kor.5:
"12. Sillä mitä minun tulee tuomita niitä, jotka ulkona ovat? Ettekö te niitä tuomitse, jotka sisällä ovat?
13. Mutta Jumala ne tuomitsee, jotka ulkona ovat. Ajakaat itsekin paha pois tyköänne."
Uskovaisten tehtävä ei ole tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella. Seurakunnan ääntä vastaan julkisesti asettuvat, muissa Jumalan lapsissa pahennusta herättävät "liitännäisjäsenet" ovat asia erikseen.
Toisen sieluntilaa ihminen arvioi luonnostaan. Ihmisellä on yleensäkin taipumus arvioida ja arvostella niin itseään kuin toisia. Toiset tekevät sen mielessään, toiset suullaan, toiset kasvoista kasvoihin ja toiset selän takana. Useimmat harrastavat jossain määrin kaikkia, joskin on ihmisiä, joiden erityinen helmasynti on juoruilu, ja ihmisiä, joiden helmasynti on "vittuilu". Jollain tapaa kaikilla mainituilla ihmistyypeillä on paikkansa sosiaalisen olennon, ihmisen, sosiaalisen elämän pelisääntöjen muodostumisessa, niiden noudattamisessa ja noudattamatta jättämisessä. Tehokas juoruilu esim. pitää maineensa puolesta pelkäävän ruodussa. Liian röyhkeän on joskus ihan terveellistä kuulla suorat sanat toiminnastaan kasvoista kasvoihin.
Vikaan joutunutta matkaystävää on puhuteltava, ei kuitenkaan edellisessä kappaleessa kuvatulla lihan käsivarrella, vaan Jumalan lasten rakkaudella. Järjestyksestä säädetään Kristuksen kirkkolaissa eikä tätä järjestystä saisi koskaan sivuuttaa. Ensin puhutellaan kahden kesken, sitten todistajan kanssa ja lopuksi asia viedään seurakunnan käsiteltäväksi. Jos hän kuulee seurakuntaa ja tekee parannusta, hän säilyttää Jumalan lapseutensa. Jos hän paaduttaa sydämensä, hän tietoisesti katkaisee seurakuntayhteytensä ja sitoo itse itsensä.
Jumalan lapsen mieli on olla kuuliainen Jumalan seurakunnan äänelle. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät elä samasta hengestä, vaan ovat omalakisia vastaanseisojia. Heillä ei ole elävää seurakuntayhteyttä. Jos he eivät aiheuta harmia ympäristölleen, he saavat jäädä. Tällöin kun verkot nostetaan ylös, löydetään terveiden kalojen joukosta mätiä. Jos he alkavat myrkyttää opetuksellaan Jumalan valtakuntaa sisältäpäin, heitä on puhuteltava, Kristuksen kirkkolain mukaisessa järjestyksessä.